Onnea ystävyys

Ehdinpä tällä viikolla nähdä pitkästä aikaa hyvän ystäväni. Emme olleetkaan tavanneet sitten häiden jälkeen. Onpas elämä siis ollut jälleen kerran varsin hetkistä, kun ei ole yhteistä aikaa löytynyt.

Jotain kautta tuli puhetta rippikoulusta ja merkkien hakemisesta riparipassiin, sain kuulla, että olen kuulemma hakenut ystäväni passiin muutamia merkintöjä, jotta hän saisi jo passinsa täyteen. Kielsin tietenkin tapahtuneen. Itselläni ei siis ole mitään muistikuvia koko asiasta. Eikös se niin mene, että sitä mitä ei muista, niin sitä ei ole tapahtunut?

 Kyllähän se hieman huvitti. "Ai sä et ehdi hakee niitä merkkejä? No ei hätää anna mulle passi niin mä voin sulle ne merkit nappaa." Olin siis varsinainen älypää. Tänä päivänä lähinnä ihmetyttää, että miten ihmeessä olen voinut saada ne merkit, kun olin kuitenkin k.o seurakunnan aktiivinuoria. Ihan käsittämätöntä.

Tekisinkö tänä päivänä saman ystävän puolesta? En tiedä.. Riippuisi varmaan tilanteesta. Tosin jos kyse olisi rippikoulusta ja merkkien hausta niin epäilen, että en. Tarjoutuisin todennäköisesti matkakumppaniksi ja seuraksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta

Apua! Suodatinpussit on loppu!

Apua! Talossa on allerginen koira!