Maniaa, maniaa, kalenterimaniaa

En todellakaan muistanut, kuina koukuttavaa kalenterin väsääminen voikaan olla. Olen nyt melkein koko loman käyttänyt kalenterin väsäämiseen ja rakentamiseen ja lähes aiheuttanut itselleni harmaita hiuksia koko projektin tähden. En ole kuitenkaan ollut valmis lopettamaan, sillä olen vakaasti päättänyt, että itse tekemän kalenterin on vaan yksinkertaisesti toimittava työoloissa.

Tämä kalenteri on kolmas lyhyen ajan sisällä aloitettu kalenteri ja samalla ensimmäinen, johon voisin sanoa olevani tyytyväinen. Kaksi muuta, noh olivat ehkä enemmänkin harjoituskappaleita, jotka kaatuivat lopulta epäkäytännöllisyyteen.
Kalenterin kun avaa, tulee heti vastaan kaksi kirjekuorta. Tärkeät kuitit eivät tahdo pysyä järjestyksessä lainkaan ja lopulta ne ovat milloin missäkin ja sitten niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa. Jos ne nyt pysyisivät jossain järjestyksessä tai edes tallessa niin olisi hyvä.

Alunperin ajattelin, etten voi elää sellaisen kalenterin kanssa, josta puuttuu kellonajat. Otin riskin ja jätin ne pois. Ok, en nyt suoraan näe missä kohtaa päivää on tyhjää tilaa ja töihin lähtemisten kanssa on oltava tarkempi kuin ennen, mutta entä sitten? Ehkä tämä on samalla keino oppia hallitsemaan omaa kalenteria ja samalla voi helpommin miettiä sitä omaa jaksamistakin.
Muistelin niitä kalentereita, joita tein opiskeluaikoina. Eipä niitä oikeastaan tullut juurikaan koristeltua. Lähinnä sinne tuli kirjoitettua runon pätkiä ja aforiskema. Saattoi seassa olla muutama Raamatun lausekin. Värejä kyllä käytin, ehkä jopa rohkeammin kuin nyt. Ja nyt kalenteria koristaa värien lisäksi myös kuvat ja tarrat. Tosin hillittyhän tämä vielä on. Mutta loppuvuodesta tilanne on varmaan hyvin toisenkaltainen.
Pitkään jo luulin, että kohdaltani kalenterin tekemiset olisi kokonaan ohi. Mutta kuinka väärässä oikeasti olinkaan. Ei työni rajoita kalenteria vaan minä. Tämän oivalluksen myötä en malttaisi odottaa että pääsen ensi vuodelle rakentamaan kalenteria. Niin, jos nyt vuosi kerrallaan.

Tässä kalenterissa on hyvänä puolena se, että sain mahtumaan samoihin kansiin kaiken mitä oikeasti tarvitsen. Nyt kulkee päiväkirja, kalenteri ja muistiinpanovälineet kokoajan yksissä kansissa. Enää pitäisi tuonne väliin laittaa talteen pienet muistikirjat Arjen teologiaa ja Teoriaa miehistä varten. Muuten homma on hyvin hallussa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri: 11. Luukku

Joulukalenteri: 13. Luukku

Syyskuun superlukumaraton