Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2015.

Ainekirjoitus 2015 - Tahtosi Tie

Kuva
Ainekirjoitus haaste on taas täällä. Merianne oli bongannut aikaisemmin muistaakseni Leluteekki -blogista. Haasteesta on jo kirjoitettu useampi osa, mutta edelleen halukkaat pääsevät mukaan. Tällä haaste kierroksella Kaze Maatuskamaasta toimiikin emäntänä ja aiheeksi hän antoi "___ tie". Ja ainekirjoitus haastehan on osa Bloggaajien blogiyhteisön - BB-kamujen yhteistyötä.

Oma kirjoitukseni ei tällä kertaa ehkä ihan täytä ainekirjoituksen kriteerejä, mutta kirjoitankin lähinnä kirjoittamisen ilosta. Ainekirjoitusta rytmittää Markku Perttilän laulu Tahtosi Tiellä.

Seisoin kirkon pihassa rikkinäisenä. Jälleen leirille lähtö. En olisi millään jaksanut. Mietin vielä läpi leirin oppitunteja. Uskon elämän hoitaminen ja kristittynä eläminen. Miten ihmeessä sen kertoisi nuorille niin, että ne oikeasti ymmärtäisi sen, että myös uskosta pitää pitää huolta, jotta se pysyisi hengissä. Noh oppitunnille olisi vielä aikaa. Sitä ehtisi hioa vielä leirin aikana.

Katselin muita työntekijöit…

Olen ihan oikea nainen!

Kuva
But I'm a human not a sandwich -blogin Iina aloitti #oikeanainen-haasteen, jonka bongasin Kaaosta ja kukkamekkoja -blogista. Jonna olikin osannut kirjoittaa aiheesta aivan loistavan tekstin ja päätin tarttua haasteeseen itsekin. Haasteen aloittaja, Iina, toivoo, että mahdollisimman moni lähtisi haasteen mukaan, jotta haaste voisi saada myös laajempaa näkyvyyttä esim. mediassa.
Olen ihan oikea nainen!
En ole mikään hoikka ja paino heiluu edes takaisin, vaikka en haluaisi sen heiluvan. Muotoja löytyy, omasta mielestä ehkä hieman liikaa. Ottaisin mielelläni ainakin ne pienemmät rinnat. Tosin ihan käytännön syystä.

No millainen sitten olen naisena? Hyvin harvoin käytän meikkiä. En ole oikeastaan koskaan käyttänyt. Niin ja toisaalta päältäni löytyy usein miten sellaiset vaatteet, joissa on mukava olla ja helppo liikkua, mutta en ole koskaan ollut mikään hametyyppi. Omaan konfirmaationikin valitsin melkein housupuvun ennen kuin löytyi se sopiva mekko. Toisaalta olen oman kroppani kanss…

PTkisat - Löytöretki 2015

Kuva
Minun ei todellakaan ollut alunperin tarkoitus lähteä näihin partiontaitoisoihin mukaan. No tilanteet muuttuu. Aamulla hirveällä vaivalla kiskoin itseni sängystä ylös. Keitin kahvit, pakkasin repun ja join kahvin. Jätin miehen nukkuman. Se niistä yhteisistä suunnitelmista ja vapaa-ajasta.

Perille päästyäni vastassa oli kaaos. Lapset juoksenteli miten sattui ja hetken jo katsoin, ettei tästä todellakaan tule mitään ja päässä pyöri vaan ajatus, että nukkumaan, nukkumaan.  Sitten löysinkin oman lippukuntani poppoon ja päivä pääsi alkamaan.
Alku kankeudesta huolimata päivä oli ihan loistava. Paljon naurua ja ulkoilua. Meidän lippukunta pärjäsi ihan hyvin. Lapset viihtyi ja nautivat selvästi päivästä. Eikös se ole pääasia? Niin ja johtajaparini kanssa aloitimme Roihun suunnittelun. Meitä on ehkä lähdössä vähän, mutta sen voin vakuuttaa, että meillä on varmasti tunnelma katossa.

Voihan öljynvaihto..

Kuva
On onni omistaa auto, jota ei ole pakko viedä mihinkään liikkeeseen keväthuolto varten. Lauantaina ajattelimme hienosti ennen saunaan menoa vaihtaa autooni öljyt. Niin.. sen piti siis olla ihan nopea homma, mutta katin paskat.
Öljyt saatiin hienosti pois, mutta sehän ei olekaan öljyjen vaihdossa se ainut asia. Toinen asia olikin sitten se suodatin. Se löytyi paikasta, johon ei meinannut päästä käsiksi sitten millään. Siellä me oltiin auton alla vuorotellen sekä minä että mies. Ja yritettiin jos minkälaisella viritelmällä saada suodatinta auki, mutta turhaan. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin laitta vanhat öljyt takaisin autoon.
Lauantaina päivä oli tarkoitus viettää kokonaan vaeltamassa, mutta auto oli saatava kuntoon sitä ennen. Edellisen illan auton alle ryömimisen lopputuloksena painuimme kauppaa ensitöiksemme hakemaan yleismallisen avaimen suodattimeen. Jos sillä sitten irtoisi. Saipa siinä hetken tehdä töitä ja viritellä, että avain saatiin paikalleen. Taidettiin lopulta lait…

Haaste 2 - 11 asiaa ja kysymystä

Kuva
Tämän haasteen sain Mammalaiffiin Millalta jo aikaa sitten, mutten ole ehtinyt tähän aikaisemmin vastata. Haasteen säännöt ovat hyvin yksin kertaiset ja selkeät. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään ja vastaa sen jälkeen haastajan 11 kysymykseen. Kun tämä kaikki on tehty haastettu esittää 11 kysymystä ja haastaa seuraavat 11 bloggaajaa.

11 Asiaa minusta:

1. Teoriaa Miehistä -sarja on blogiurani alkutaipaleelta. Tuohon sarjaan olen hukuttanut kaikki feministiset ajatukset. Sarjaa olen kirjoitellut suurella intohimolla ja nautinnolla.
2. Olen liikunnallinen ihminen, vaikkei sitä heti uskoisikaan.

3. Olen osallistunut musikaaliin lukioikäisenä. En saanut pääroolia, koska musiikinopettaja halusi minut kuoroon vahvistukseksi. Hyvä niin.
4. Olen vasta aikuisiällä löytänyt oman paikkani.
5. Rakastan kirjoittamista ihan yli kaiken. Olen oikeastaan kirjoittanut siitä asti kun olen osannut kirjoittaa.
6. Olen äärimmäisen huono keksimään asioita itsestäni.
7. Yritän tuoni ohella tehdä kehit…

The Liebster Award -blogihaaste

Kuva
Varsinainen haasteiden kuukausi. Tämä on toinen haaste, joka minulle on nyt annettu hyvinkin lyhyen ajan sisällä. Olen muutamassa blogissa tämän haasteen ehtinyt jo nähdäkin, mutta ajan puutteen ja sairastelujen vuoksi en ole jaksanut perehtyä oikeastaan mihinkään viime aikoina, joten anteeksi Milla, etten ole vielä ehtinyt haasteesesi reagoimaan. Ja nyt kun Clivianna antoi uuden haasteen, ajattelin ensin kaiken kiireen keskellä yhdisttää nämä, mutta sitten luin haasteet tarkemmin. Pahus! Eihän kysymyksessä olekaan sama haaste, joten tässä kuussa onkin haasteita luvassa sitten ihan urakalla.

Haasteen säännöt:
Tämän haasteen tavoitteena on tuoda lisää näkyvyyttä alle 1000 lukijan blogeille. Haastaja on antanut 11 kysymystä, joihin haastettu vastaa ja lisäksi keksii 11 uutta kysymystä 11 haastettavalle blogille. Minä sain haasteen Cliviannalta.

Sain seuraavanlaiset kysymykset Cliviannalta:

1. Olisitko valmis tekemään bloggaamisesta päivätyön itsellesi?
Bloggaaminen kokopäivätyönä ei houk…

Missiainestako?

Taas on valittu uusi Miss Suomi. Äkkivilkaisulla ja formaattia sen suuremmin seuraamatta, musta tuntuu, että kyseessä on varsinaiset bimbokisat. Niin ja tarkoitus ei ole nyt ketään missään määrin halventaa, joten älähän kisko niitä herneitä nenään.

Missin tittelistä kisaa joukko ajokortti -iässä olevia teinejä. "Mä olisin hyvä, ku mä oon vähän vanhempi kui noi muut ni mutta on enemmän elämänkokemusta." Ehkä, ehkä ei. Ja parastahan tässä on se, että missiehdokkaiden ikähaitari oli 19-24 ja näitä 24-vuotiaitakin oli joukossa kolme. Onko se elämänkokemusta, että on ehtinyt kaksi vuotta enemmän laittamaan huulia törölle jotain selfietä varten tai että on sen muutaman vuoden ehtinyt keikistelemään vähissä vaatteista kameralle?

Minä en ymmärrä, että mitä kaunista on siitä, että painoindeksin alareunassa olevat tytöt hehkuttaa itseään vähissä vaatteissa. Tarvitseeko todella tälläisen viihdemaailman edustajan, siis ihan oikeasti?

Juuri näillä missikisoilla muokataan ihmisten aja…

Rätti, poikki ja puhki

Eilisillan ja tämän aamun olen vaan maannut sängyssä. Voimat ihan poissa. Olisi tänään ollut työpäivä ja partio illalla, mutta ei vaan kyennyt. Ei kumpaakaan.

On tämä kevät vaan jännää aikaa.. Heti kun vähän vähennät vaatetta niin saman tien on kaikki paikat jumissa ja tukossa. Pää on siis kirjaimellisesti täynnä räkää. Ja hesarin luokkakin on aika voimakas. Taitaa huomenna jäädä työkokous välistä. Tai katsotaan se kuumeen mukaan.

Noh mies on kohta kotona. Saan käpertyä sen kainaloon parantelemaan tätä tautivihulaista. Pakko kyllä myöntää, että onneksi kuulun niihin, jotka ei kovin usein sairasta

Hyvin harvoin...

Kuva
Hyvin harvoin olen yksin kotona yötä. Lähestulkoon aina se on niin päin, että minä olen se, joka on reissussa ja mies on kotona koiravahtina. Nyt kun toiselle tarjoutui mahdollisuus lähteä tien päälle, niin en todellakaan edes ajatellut sanovani poikkipuolista sanaa.

Sinne se siis suuntasi meren taakse kahden yön reissulleen kätköjen perässä. Viettäköön laatuaikaa geokollegan kanssa. Ei se ole minulta pois, vaikka jo nyt onkin ikävä. Toisaalta mikä ihana vapaus tehdä vaikka mitä. Yleensä kun minun kotoa poissaolot kuluu työtehtävien merkeissä.

Illalla kun sänkyyn pujahdin, kiskaisin miehen kaapista t-paidan. Se päällä on hyvä nukkua. Koiruuskin käpertyi tutulla tavalla polvitaipeisiin kiinni. Kai se odottaa, että mies tulisi kuitenkin yöllä kotiin.

Etäisyys antaa tietyllä tapaa puhtia parisuhteeseen. Mikään ei ole mukavampaa kuin se, että tietää toisen tulevan reissusta kotiin tyytyväisenä ja onnellisena. Ja sitä paitsi kotiin on aina kiva palata. Sen olen omien reissujeni aikana h…

Pääsiäisen kuvapostaus

Kuva
Pääsiäinen on nnyt takana ja lomat lusittu. Kohta pitäisi harita jälleen liikkeelle lähtemistä ja töihin suuntaamista. Ihan kiva palata töihin, mutta olisin ehkä mieluummin palannut sinne.. Noh, vaikka huomenna.

Pääsiäiseen onkin mahtunut kaikenlaista. Tässä muutamia väläähdyksiä meidän pääsiäisestä.
Rakastan kukkia. Aika usein meidän keittiön pöytä vain muistuttaa enemmän vuorta kuin pöytää. Se kun sattuu olemaan ensimmäinen paikka koko asunnossa mihin pystyt tyhjentämään kädet kun tulet ulko-ovesta sisään. Pääsiäisen aikana sain kuitenkin siivottua. Sain siivottua joulun pois olohuoneesta ja keittiön ikkunasta. Sain pöydän raivattua, vaihdettua siihen liinat ja muuta. Niin ja tietysti laitettua kukkia maljakkoon. Ne kukkii edelleen. Ne on oikeastaan totaalijuoppoja. Kerrankin olen osanut leikata ne oikein.

Ennen lomalle järjestin lapsille töissä pääsiäismunan metsästystä. Se oli oikein hitti lapsille. Nauttivat ihan suunnattomasti ja ihan tärisivät omaa vuoroaan odottaessa. Olenkin…

Blogimaailman ilmiöt

Ihan jo ensimmäiseksi ennen kuin kukaan ehtii älähtää sen enempää, on ihan pakko sanoa, että jokainen saa puolestani taplata tyylillään ihan vapaasti. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa samasta ilmiöstä kuin mistä on jo muutama muukin kirjoittanut nyt ihan lähiaikoina. Uraäidin ruuhkavuodet -blogissa oli äärimmäisen hyvä kannanotto blogimaailman kiiltokuvamaisuuteen ja JNN tuo esille myös saman ilmiön perheblogeissa. Clivianna kirjoitti omassa blogissaan hyvin siitä, että todella monet blogit muistuttavat toisiaan tänä päivänä. Elämäblogin kirjoittaja on miettinyt vastaavia asioita omassa blogissaan. Itsekin olen kapinoinut jo aikaisemmin samoista asioista etenkin noiden valokuvien osalta. Ja tiedän kyllä, että nostaessani asian tässä vaiheessa esille, ajattelee kuitenkin joku, että apina mikä apina, kun samasta aiheesta kirjoittaa, vaikka kuinka on sitä vastaan.

En kuitenkaan kirjoita nyt valokuvista tai postauksien sisällöistä vaan tuosta samasta missä kirjoitinkin jo aikaisemmin, nimi…

Haluaisitko sinä osallistua?

Kuva
Vielä on muuten aikaa osallistua tuohon kuva-analyysihaasteeseen, jos innostaa. Seuraava kirjoittajaa ei ole vielä ehditty arpomaan pääsiäisen tuoman hulinan vuoksi. Kirjoitus aikaa on siis jatkettu toistamiseen. Lauantaina 11.4. loppuu kirjoitus aika sitten laitetaan arvonta päälle. Haastehan on Bloggaajien Blogiyhteisön Etnan kehittämä haaste ja kaikki tiedot löytyykin seuraavista linkeistä:
Selkeät ohjeet haasteeseen
Tämän kierroksen haastekuva

Bloggaajien Blogiyhteityön facebookryhmässä on toinenkin kirjoitushaaste, nimittäin ainekirjoitushaaste, joka on Meriannen ideoima. Ei punakynän pelkoa! Kaikkein parasta. Haaste onkin ollut ihan toimiva ja tällä kierroksella aiheena on ___tie julkaisupäivä on 20.4. Lisäinfoa tuosta löytyykin facebookista Bloggaajien blogiyhteistyö. Tuossa taas muutama linkki, josta löytyy hieman lisäinfoa asiasta: Ohjeistus haasteeseen Bloggaajien blogiyhteistyö -ryhmä facebookissa
Itse olen tykännyt hurjasti näistä kummastakin haasteesta. Tosin rakastan kirjo…

Arjen Teologiaa - Pyhän äärellä

Heittelen frisbeetä koiralle. Ajatukset on jossain aivan muualla. Pääsiäinen ja loma. Niin... Olen rauhassa saanut pysähtyä Pyhän äärelle, olemalla juuri sitä mitä todellisuudessa olen.

Kirkossakin on ollut minulle tilaa. Ei niin tavallisille kaduntallaajalle, vaan vapaita ja lomia viettävälle kirkon työntekijälle. Kiirastorstain iltana sain seurakuntalaisena hiljentyä kirkossa kuten kuka tahansa muukin ihminen. Sain hiljentyä omien ajatusten ääreen ja pysähtyä. Pitkänä perjantaina löysin itseni uudestaan istumasta kirkosta. Kuuntelin jousikvartettin soittoa ja kanttorin lukemia Raamatun kohtia. Eilen, kun en saanut itseäni sängystä ylös ajoissa, sain kotikirkon messun suoraan olohuoneeseen.

Katsoin tv:stä messua. Mieheni tuli tietokoneelle ja seurasi sivusilmällä lähetystä. Tuumaili vain, että näyttää kuin kirkossa paistaisi aurinko.

Sillä hetkellä muistin pitkänperjantain kirkkohetkeni. Kiinnitin silloin ensimmäistä kertaa huomioni saarnatuolin yläpuolella roikkuvaan sateenkaare…

Arjen Teologiaa - Kohtaaminen ruokapöydässä

Kiirastorstai iltana löysin itseni jälleen istumasta kirkon penkistä. Useamman vuoden ajan olen jaksanut kiskoa itseni juuri kiirastorstain iltamessuun. Toki olen yleensä pyrkinyt istumaan mahdollisimman edessä, jopa silloin kuin miulla oli siskoni lapsi mukana. Tällä kertaa oli kuitenkin toisin, sillä löysin itseni istumasta aivan kirkon takaosasta. Istuin hyvän ystäväni kanssa takapenkissä valmiina juoksemaan pakoon. Nyt halusin ennen kaikkea olla näkymätön, ilman ylimääräisiä katseita. Enkä halunnut, että kukaan näkisi lävitseni.

Saarnan aikana havahduin. Ei syyllistämistä. Lempeät sanat siitä, että pöydän ääressä olisi tilaa jokaiselle ja että saisi tulla sellaisenaan eikä ketään käännytettäisi pois. Niin... Minäkin sain mennä omien kipujeni ja haavojeni kanssa, mutta en näkymättömänä niin kuin olin toivonut. Tiesinhän minä, että minut nähtäisiin tuon pöydän ääressä, mutta se, että joku näkisi kaikkein kipeimmän suoraa sydämestä, kosketti.

Pöydän isätänä oli itse Kristus, joka on…