Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Paitatehdas: Sinistä ja punaista

Selian edellisen yllätyspussin mukana tuli aivan ihana joustocollege, jossa oli isoja punaisia kukkia. Rakastuin ihan suoraan siihen kankaaseen. Piti tehdä jatkotilaus ja hankkia valkoista joustocollegea ja resoria, jotta pääsin ompelemaan.
En pidä yhtään lyhyistä paidoista. Minua lähinmä ärsyttää se jos paita ei peitä edes puolta takamuksesta, joten päätin suosiolla valita kaavan, jolla saisi reilusti pidemmän helman paitaan. Olin jo aikaisemmin trikoopaitoja varten piirtänyt. Nyt kavoin kaava-arkin uudelleen esiin ja piirsin kaavan uudestaan, jotta sain trikoopaidoissa esiintyneistä kohdista liian kireät kohdat pois. Kaavahan on Burdan Easy, jonka esittelinkin täällä jo aikaisemmin.
Päälle tuo punainen unelma istui täydellisesti. Helmassa oli juuri sopivasti pituutta ja kaula-aukkokaan ei kiristä mistään kohtaa. Kaavasta tuli erittäin toimiva, kun uskalsi hyppiä kahden eri koon mukaan. Tämä punainen väri ei kuitenkaan ratkaissut työpukeutumisen ongelmaa. Sinisen virkapaidan kanssa kun ei oma silmä anna lupaa käyttää punaista väriä, oli pakko laittaa sama kangas tilaukseen myös sinisenä.
Heti kättelyssä oli selvää se, että sinisestä kankaasta lähtisin tekemään mekkoa. Sellaista, joka tulee polven yli. Päädyin mekonkin kanssa käyttämään samaa kaavaa, koska malli tuntuu päällä niin hyvältä. Kankaiden leikkuu ei tällä kettaa kuitenkaan sujunut niin kuin störmsössä, sillä olihan ompeluvaiheessa kiva huomata, että etu- ja takakappaleet oli loistavasti leikattu väärään langansuuntaan.
Ei siinä aittanut itkumarkkinoilla. Onneksi eräät pystyivät lohduttamaan, että jos kuvio sallii ja kangas on esipesty, ei pitäisi hätää olla. Onneksi olen vahingosta viisastunut ja kaikki kankaat päätyvät ompeluun vasta esipesun jälkeen. Myös selkaan tulevaa vetoketjua ehdotettiin, jos mekko ei päälle mahdu. Ensimmäisen sovituksen yhteydessä huokasin helpostuksesta. Mekko menee päälle, helman pituus loistava.
Punaisessa tunikassa olenkin jo ehyinyt juhlia viettämään ja virkapaidan kanssa pääsen mekkoa kokeilemaan vielä tällä viikolla kun Helsingissä järjestetään koukulaisten itsenäisyyspäivän juhlat. Näiden ihanuuksien kaveriksi valmistui vielä valkoiset legginsit, joihin palaan myöhemmin.

Nyt pitäisi aloittaa operaatio joululahjat. Muutama suunnitelma on jo valmiina ja kankaita odotan saapuvaksi ja osaan löytyykin kankaat omasta varastosta valmiiksi.


lauantai 26. marraskuuta 2016

Hämmennys kuliessien takaa

Suuri hämmennys iski lähes suoraan vyön alle tullessani tänne bloggeriin. Täällä on bloggaajan kanlta muuttunut moni asia sitten edellisen käynnin jälkeen. Yritin epätoivoisesti etsiä lukulistaani, mutta voihan.. Oli mennyt vaihtamaan paikkaa ja hetken saan sitä vielä etsiskellä. Itse blogia en ole vielä edes uskaltanut kurkata. Näyttääköhän se edelleen samalta.

Kiirettä on piisannut, vaikka vasta oli pitkät vapaat. Jotenkin työpäivät täyttyvät hurjaa vauhtia kaikenlaisilla asioilla, jotka pitäisi saada hoidettua, mutta jälleen on vaikea tarttua mihinkään. Pakko ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni.

Nyt on elämäni ensemmäinen ruokamyrkytys koettu ja ei, en kiitos halua kokea sitä uudestaan. Valehtelematta voin sanoa, että oli ihan järkyttävä. Veti kyllä tehokkaasti voimat pois ja nyt alkaa olee lähes entisessä vedossa.

Tälläistä siis tänne. Hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Joulu on jo ovella

Facebookissa on jo tovin näkynyt joulun saapuminen. Toki se on jo pitkään ollut näkyvissä myös kauppojen hyllyillä ja valikoimissa. Tänäkin vuonma ensimmäiset joulujutut tulivat kauppojen hyllyille ennen isänpäivää ja facen puolella taas minut lähes lamautti nämä 5+1 malliin muotoillut joulupäivitykset.

Pidn joulusta. Siis oikeasti. En kuitenkaan lahjojen tai ruuan vuoksi vaan sen tunnelman tähden. Monena vuotena olen tosin tuskastellut sitä, että joulu tuntuu tulevan vuosi vuodelta vain aikaisemmin. Meillä töissä joulu on yksi vuoden isoimmista sesongeista ja helposti joulu tulee korvista ulos ennen aattoiltaa.

Kerrankin voin sanoa olevani jouluun valmistautumisen kanssa sihteellisen ajoissa. Kiitos repaleisen syksyn. Olen saanut aloitettua joulusiivouksen ajoissa. Tosin siivous etenee.. noh.. puuskittain. Mutta etenee kuitenkin. On oikeastaan ensimmäinen kerta vuosii , kun on oikeasti intoa laittaa joulua kotiin.

Tämän vuoden siivouksen aloitin olohuoneesta. Muutin värimaailman punaiseksi edullisesti. Punavalkoiset verhot, punaiset liinat pöydille ja muutama punainen fleecepeitto suojaamaan sohvia. Matot ojennukseen ja kynttilöitä. Paljon kynttilöitä. Mikäpä onkaan ihanampaa kuin istua illalla sohvalla kynttilän valossa. Kaikki kiire tuntuu katoavan siihen paikkaan.

Keittiö on taas puolestaan meidän ikuinen murheenkryynimme. Ongelmana on se, että ulko-ovesta tullaan suoraan keittiööb ja keittiönpöytä on se, jolle tulee laskettua kaikki tavarat käsistä. Nyt siivouksen jälkeen pääsee sentään liikkumaan ilman kompastumisvaaraa ja pöydälle pystyy sytyttämään kynttilät ilman palovaaraa. Sain verhotkin laitettua ojennukseen sekä liinan pöydälle. Tosin keittiössä kyllä riittää vielä puuhaa ja tekemistä, silöä kaapit pitäisi vielä järjestää ja tasoja tyhjentää.

Ensimmäistä kertaa vuosiin odotan joulua. En tuskastele siivouksen kanssa ja ilmoita, ettei joulu saa tulla vielä vaan voin rauhassa istua alas vaikka kuuman glögin kanssa ja nauttia saapuvasta joulusta.