Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Kesän viimeinen lukumaraton - päivittyvä lukuseuranta

Kuva
Ihan kohta alkaa taas 24 tunnin rutistus kirjojen ihmeellisessä maailmassa. Lukumaraton on mukavaa puuhaa, etenkin näin lomalla ollessa. Tämä postaus päivittyy koko maratonin ajan.

19.8. klo 16.30 Maratonin aloitus
Maraton lähtee käyntiin Diana Gabaldonin Outlander -sarjalla. Luiden kaikua olen tahkonut jo pitkään ja maratonin osuus lähtee sivulta 812. Jos tämän saisin maratonin aikana luettua loppuun, olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Klo 18.25

105 sivua takana ja yläselkä huutaa hoosiannaa. Liekö kohta tauonpaikka ja jotain syötävää napaan. Luiden kaiku kyllä koukuttaa. Millään ei malttaisi laskea kirjaa kädestä, mutta taukojumppa on kyllä paikallaan. Brianna ja Roger saivat vieraan menneisyydestä.. hmm. Mitähän muuta mielenkiintoista kirja tarjoaa ennen loppua?

Klo 21.15

225 sivua luettu ja reilu 100 sivua kirjasta jäljellä. Ehkä sittenkin saan tämän maratonin aikana kirjan loppuun. Mielessä pyörii jo seuraavan aloitus. Vaihtoehtoina olisi joko Fellowesin Belgravia tai Igguldenin K…

Kesän viimeinen lukumaraton

Tälle kesälle osuu vielä yksi lukumaraton, jolle minäkin lähdin taas mukaan. Tällä kertaa Oksan hyllyltä -blogin Marika emännöin lukumaratonia. Tämä maraton osuukin sopivasti lomalle, joten kerrankin voin nauttia täysin rinnoin lukemisesta ilman suurempaa trafiikkia ympärillä.

Olen jo ehtinyt miettimään lukulistaa lauantaita varten ja muutamaa kirjaa olen koko kesän pantannut tätä viimeistä maratonia varten. Jos saisin viimein luettua loppuun Diana Gabaldonin Luiden kaiun, niin sitten pääsisin jatkamaan Ruusujen sota-sarjaa eteenpäin.

Tämän kesän maratoneilla olen saanut luettua leiriolosuhteissa kohtuullisesti, mutta tälöä kertaa ajattelin, että jos sen 500 sivua saisin luettua olisin enemmän kuin tyytyväinen. Toki hienoa olisi, että lauantai hurahtaisi kirjoihin uppoutuneena ja luettuja sivuja tulisi enemmän kuin tuo 500.

Oletko sinä osallistumassa lukumaratonille?

Niitä päiviä

Tämä on taas niitä päiviä, jolloin kaipaus käy voimille ja sitä miettii, että miksi emme me. Vaikka sitä yrittää pysyä positiivisena ja toiveikkaana, niin kuitenkin epätoivo yrittää puskea ajoittain läpi. 
Olisi ihana saada kertoa lähipiirille onnellisia uutisia, joita tiedän monen odottavan. Olisi ihana uppoutua siihen humuun, jonka niin moni muu saa kokea. Olisi ihanaa vihdoinkin ommella omalle eikä vain lahjaksi muille. 
En tiedä saanko koskaan pitää sylissä omaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä useammin epätoivo nostaa päätään ja sen ulkopuolisemmaksi sitä itsensä tuntee muiden seurassa. Ehkä tämä tunne menee taas kohta ohi ja arki palaa uomiinsa siihen samaan vanhaan..