Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Mystinen plannerpeace

Kun on kolme kalenteria rinnakkain käytössä, voisi joku jo luulla hulluksi. Saatika sitten siinä vaiheessa, kun mainitsen, että ai niin, tilasin yhden kalenterin  vielä lisää. Niin no, kyllähän tuo hullulta kuullostaa. Tosin voin syvästi vakuuttaa, että jokaisella kalenterilla joka on käytössä tai käyttöön tulossa, on oma tarkoituksensa.
Diy-kalenteri, jonka tekemisen aloitin vuoden vaihteessa, jäi Carpe Diemin käyttöön oton jälkeen päiväkirjaksi. Siihen tuo soveltunee kaikkein parhaiten ja nippa nappa kiinni pysyvää kirjaa ei tarvitse enää kantaa mukana joka paikkaan ja siihen saa muistot näppärästi kirjattua ylös, jotteivat ne katoa. Diy-kalenterissä viikko on mahdutettu neljälle sivulle ja yksi päivä mahtuu näppärästi puolelle sivulle. Lisäksi jokaiselle kuukaudelle löytyy oma koonti aukeama ja samalla sieltä löytyy tilaa laajemmin muistiinpanoille ja muille tärkeille asioille.
Always Smile -kalenteri on taskukokoinen ja viikko mahtuu yhdelle aukeamalle. Kalenteri viettää aikaa pääsääntöisesti kotona. Siihen kirjaaan ylös ajatuksia lapsettomuudesta ja muutennin toimii kehollisena kokonaisuutena. Olen huomannut sen, kuinka helpottavaa on kirjata olotiloja johonkin ylös. Se miltä kroppa tuntuu ja mikä mieltä painaa. On hyvä, kun on paikka johon voi laittaa ylös ne kipeimmätkin asiat.
Ja sitten uusin rakkauteni, jokapäiväiseen käyttöön otettu, niin ihana Carpe Diem A5. Ostin kannet käytettynä ja mukaan sain vaakapäivä sivut. En vaan osannut niitä ottaa käyttöön ja kalenteri jäi hetkeksi jemmaan lojumaan. Tosin kauaa se ei ehtinyt nurkassa pölyä kansiinsa keräämään, kun päätin ottaa härkää sarvista ja tehdä siitä juuri omanlaisen. Nyt on pystypäivät ja muuta sellaista, jonka vuoksi siihen on helppo tarttua ja sitä on helppo käytyää. Ihastuin CD:n ominaisuuksiin niin paljon, että laitoin tilaukseen toisenkin, jolle käyttötarkoituskin on jo valmiina.
Monet puhuu jostain mystisestä plannerpeacestä. Siinäpä termi, jonka vain harrastaja oikeastaan ymmärtää kunnolla. Tai näin voisin uskoa. Kai olen oman plannerpeacen löytänyt, kun en osaa muita kalentereita katsellakaan kuin Carpe Diemiä. Vaikka selailen kalentereita ahkeraan verkkokaupoista, ei mikään muu CD:n kanssa ole niin lähellä sitä mitä haluan. Niin ja tämä kolmen kalenterin kombo sopii minulle hyvin. 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Arjen teologiaa - Minunkin vuokseni

En ole mikään aktiivinen kirkon penkin kuluttaja, vaikka työni puolesta kirkoilla tuleekin vietettyä aikaa. Täytyy myöntää, että paljon mielummin sunnuntai aamuisin jään vällyjen väliin kuin suuntaisin kirkolle. Usean vuoden ajan olen kuitenkin huomannut suuntaavani kiirastorstain iltana kirkkoon messuun, sillä jotenkin minusta tuntuu, että juuri tuo messu aloittaa pääsiäiseni.

Kotikirkossani kiirastorstain iltamessu on aina ollut hienosti toteutettu kokonaisuus. Yhteinen ehtoollinen, alttarin riisuminen ja suruhuntuun pukeutuminen. Valojen ja kynttilöiden sammuttaminen. Kaiken kruunaa vielä Juudaksen kolikot. Tunnelma on aina lähes käsin kosketeltavissa. Ja mikä parasta, kirkosta pois lähtiessä on rauhallinen ja kevyt olo.

Monena vuotena olen kiirastorstain iltamessuun lähtenyt rikkinäisenä. Omat huolet ja murheet ovat olleet vahvasti pinnalla. Sisäisten kipujeni kanssa olen saanut istua kirkonpenkissä kaikessa rauhassa tietäen, että joku näkee minut ja kipuni. Messun aikana olen aina saanut sisäisen rauhan ja ajatukset ovat selkiytyneet kummasti.

Joka vuosi olen kirkosta ppis lähtiessäni ymmärtänyt vahvemmin sen merkityksen, mitä minunkin vuokseni on tehty. Se, että saan olla juuri minä omine kipuineni ja suruineni, mutta kuitenkin jättää ne kaikki jonkun muun huomaan luottaen siihen, että joku suurempi pitää minusta kyllä huolta ja että jokaisella asialla on jokin tarkoitus elämässäni.

Tähän saan luottaa tänäänkin. Saan jälleen tulla nähdyksi kipuineni ja ajatuksineni. Saan luottaa siihen, että huolet ja murheet jäävät kirkkoon, sillä saan hetkeksi jättää ne harteiltani jonkun toisen kannettavaksi ja itse saan lähteä kotiin kevyin mielin. 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Teoriaa Miehistä - "Puumaa mä metsästän..."

Taannoin kuulin villiä huhua nuorista miehistä, jotka halusivat päästä kokeilemaan onneaan Puuman metsästyksessä. Olivat vaan poikarukat ihan hukassa ja paineen alaisina. Mielikuvissaan he jo virittelivät saalisverkkojaan villien sotahuutojen kaikuessa takaraivon perukoilla ja nostivat rintansa pystyyn. He tekivät sisäistä ryhdistäytymistään ja huolittelivat ulkonäköään pärjätäkseen parhaalla mahdollisella tavalla Puuman metsästyksessä ilman että heidän egonsa kokisi kovinkaan suurta kolahdusta todellisuuden iskiessä päin näköä.

Olipa nämä nuoret miehet innosta piukeana, kun saivat kontaktin Puumaan. Eivät vaan ymmärtäneet, ettei Puumaan kunnolla tehoa mitkään soidintanssit vaan ihan muut keinot olisi syytä ottaa käyttöön. Unohtivat poikarukat virittää verkkonsa ja jättivät mielensä perukoilla pauhaavat sotahuudot huomiotta soidintanssien melskeessä ja Puuma toisensa perään siirtyi paremmille apajille jättäen yli-innokkaat nuoret miehet nuolemaan näppejään ja itkemään menetettyjen päiväunien perään.

Lähes toivonsa menettäneenä poikarukat päättivät lyödä päänsä yhteen luodakseen toimivan suunnitelman. Heittivät he romukoppaan soidintansssit ja verkot sotahuutoineen ja päättivät he keskittyä omasta mielestään olennaiseen. Niinpä he virittivät Puumille ansoja. Korostivat nuoren miehen viattomuutta ja siirtyivät Tinderin ihmeelliseen maailmaan sepittämään satujaan nuorista ja viattomista miehistä, jotka haluaisivat kokeneen Puumaan hellää ohjausta lemmensaloissa.

Unohtivat poikarukat vaan erään tärkeän seikan, jonka jokainen nainen ja Puuma tiesi. Ei ole olemassa viatonta nuorta miestä, etenkään sellaista, joka Puuman ohjausta kaipaa...