Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Roihu takana, elämä edessä

"Kesä, Roihu, sä ja mä.
Tässä ollaan yhdessä.
Du och jag, you and me,
alla ropa unity."


Kesän odotetuin leiri on takana. Onneksi. Vaikka oli todella kivaa ja hauskaa, on oikeasti kiva olla jälleen kotona. Sain tutustua huikeisiin tyyppeihin, sain uusia ystäviä ja mahtavia kokemuksia. Sain kokea suurleirin tunnelmaa yhdessä 17 000 muun partiolaisen kanssa.


Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa paljuun ja kuumailmapallon kotiin kokeilemaan miltä tuntuu käyttää "liekinheitintä". Pääsin rentouttavaan jalkakylpyyn ja nukuin teltassa pitkästä aikaa. Tein läjäpäin ystävännauhoja ja annoin niitä eteenpäin.


Olin toisille tukena, tunteet pinnassa. Olen kuunnellut, lohduttanut, halannut ja ollut lähellä. Ymmärsin kielitaidon merkityksen. Koin riittämättömyyttä ja sitä, etten tehnyt tarpeeksi auttaakseni muita. Join kahvia ja paljon pepsiä sekä vissyä. Kävin leirisairaalassa ja kannoin laatikoita. Juoksin pitkin evon metsiä milloin minkäkin asian vuoksi.


Kävin katsomassa eläimiä. Rapsutin vasikkaa ja lammasta. Podin koti-ikävää. Kuuntelin vittuuntuneena Sannin keikkaa ja kirosin, kun kaikkeen tungetaan seksiä. Tapasin piispan ja monia tuttuja. Kävelin 190 324 askelta ja 111,96 kilometriä. Kävin askartelemassa huivisoljen.


Vannoin, etten enää ikinä lähtisi vastaavanlaiselle leirille. Ilmoitin kuitenkin seuraavalla kerralla ottavani kevyemmän pestin. Ensi kerralla otan ystäväni kanssa pestin, jossa pestään vain muiden jalkoja ja niitäkin vain kaksi tuntia päivässä. Etsin kadonneita tavaroita pitkin leiriä, useampaan otteeseen ja kirosin, kun ihmiset tulkitsevat vaaleansinisen mintunvihreäksi.


Söin pehmiksiä, munkkia ja leirimuonaa. Olin väsynyt ja itkin. Oli rankkaa, mutta kaikesta huolimatta selvisin leirin loppuun saakka ja en enää mistään hinnasta suostuisi jättämään seuraavaan partiolaisten suurleiriä väliin. Kasvoin ihmisenä, mutta myös ammatillisesti. Sain muistoja monenlaisia, sellaisiakin, jotka olisin mielelläni jättänyt leiriolosuhteissa väliin.


Sain sydämeeni kipinän, sellaisen suuren Roihun, jota ei helposti sammuta. Koin yhteenkuuluvuutta ja löysin oman paikkani. Sain olla juuri sellainen kun olen, ilman että kukaan tuomitsi. Ei ainakaan siinä hetkessä. Toivon, että tapaan näitä ihmisiä uudestaan. Toivon, että Roihulla muodostunut yhteys säilyy.


Kiitos kaikille mukana olleille. Kiitos, että tuimme toinen toisiamme.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lukumaraton 2016 on takana

Kuten jo eilisessä kirjoituksessa tuumasin, että bongasin tämän vuoden lukumaratonin ja päätin siihen osallistua. Mukana oli kaiken kaikkiaan ainakin 94 henkilöä. Ja kaikkea muuta -blogin kautta pääset näppärästi katsomaan osallistuneiden listaa ja vilkaisemaan muiden kokemuksia ja lukulistaa. Kylläpä kannatti, vaikka kieltämättä on pakko tuumata, että olipahan urakka. Aloitin maratonurakan 10.7. Klo 11.45 ja päätin sen 11.7. Klo 11.45. Takana on luettuja sivuja 939.
Maratonin lukulista muotoutui matkan varrella ja tältä näyttää kokonaisuudessaan tuo lukulista:
  1. Diana Gabaldon Matkantekijä: Muukalainen 337 sivua
  2. C. S. Lewis Narnia 1: Velho ja leijona 238 sivua
  3. C. S. Lewis Narnia 2: Prinssi Kaspian 284 sivua
  4. Diana Gabaldon Matkantekijä: Sudenkorento 85 sivua
Aloitin koko luku-urakan tuosta Diana Gabaldon Muukalainen -kirjasta, jonka olin aloittanut jo aikaisemmin. Kirja oli äärimmäisen hyvä ja mielenkiintoinen, mutta samalla todella hidas lukea. Kirjassa on pieni teksti ja lukemiseen joutui keskittymään ihan kunnolla. Tuon 337 sivun lukemiseen, joka oli aloitus hetkellä kirjasta jäljellä meni aikaa kaiken kaikkiaan kuutisen tuntia. Tuskattuvan pitkä aika noin lyhyen kirjan lukemiselle. Mikä lie sitten tökkikään.. 
Ensimmäisen kirjan jälkeen oli yksinkertaisesti pakko saada kevyenpää luettavaa. Hetken tulin pyörineeksi kirjahyllyn ääressä ja siinä tutkaillessani muistin uhonneeni tämän loman aikana lukevani Narnian tarinat, joten oli luontevaa siirtyä niihin. Narnian Velho ja Leijona olikin helppolukuista ja nopea tempoista, tosin siihenkin urakkaan tuhraantui viitisen tuntia. Tuohon viiten tuntiin toki mahtuu myös paljon lukemattomia hetkiä, sillä yritin epätoivoisesti varata risteilyä samaan aikaan siinä onnistumatta. Niin ja ystävän puhelukin osui tuohon väliin samoin kuin miehen töistä haku ja kauppareissu. 
Toinen Narnia kirja Prinssi Kaspian taas puolestaan meni nopeasti. Etenkin kun lukemisesta tipahtaa pois pakollinen yöuni ja illalla miehen kanssa vietetty laatuaika Stargaten Universen parissa. Niin ja ruuanlaitto ja koiran ulkoilutus. Kirja oli kuitenkin nopea tempoinen ja helppo lukea ja tekstikin oli sopivan kokoista niin ei tarvinnut lukiessa tihrustaa.
 

Viimeinen kirja oli taas puolestaa pakko aloittaa vielä kaksi tuntia ennen ajan loppumista. Valitsin viimeiseksi kirjaksi Diana Gabaldonin Sudenkorennon, joka jatkaa muukalaisen tarinaa. Sarja on vienyt minut ihan kokonaan mukaansa ja onneksi hyllyssä komeilee lähes koko sarja. Tuota kirjaa ehdinkin lukemaan sen 85 sivua ennen maratonajan päättymistä. Ja kuinka vaikeaa olikaan laskea kirja kädestä ja pysähtyä hetkeksi tekemään raporttia suorituksesta.
Kaiken kaikkiaan tosiaan luettuja sivuja sain kasaan 939 ja olen tuohon äärimmäisen tyytyväinen. Ehdin pitämään itsestäni huolta tuon sivunmäärän ohella. Syömään, lepäämään ja tietysti hetken ulkoilemaan. Näihin kirjoihin palaan vielä myöhemmin tarkemmin, mutta tässä vaiheessa voin jo sanoa, että jokainen näistä kirjoita on oikeasti lukemisen arvoinen ja ne kyllä koukuttavat ja vetävät puoleensa ihan urakalla. Olihan tämä kokemus ja jos vain ensivuoden lukumaraton osuu hyvään saumaan niin olen ehdottomasti silloin taas mukana. 

Suurkiitokset siis maratonin järjestäneelle taholle!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Lukumaraton 2016

Bongasin Ketun luola blogista lukumaratonin. Tarkoituksena on siis lukea 24 tunnin kuluessa mahdollisimman paljon. Huoltotaukoja saa pitää, samoin kuin lepoajan, mutta toki ne vähentävät lukuaikaa. Koska olen lomalla ja sataa vettä niin mikäpä olisikaan parempi tapa viettää päivää kuin lukumaraton.

Tänään on myös muutenkin äärimmäisen hyvä päivä viettää kirjan ääressä, sillä miehellä on pitkä päivä töissä. Näin ollen aloitan maraton urakkani sen jälkeen kun olen vienyt hänet töihin ja palannut takaisin kotiin. Vielä pitäisi hieman katsoa valmiiksi tuota lukemista, mutta toisaalta tämä maraton voisi hyvinkin kulua Diana Gabaldon matkantekijä-sarjan parissa.

Tämä lukumaraton on ensimmäiseni, mutta todella toivon, ettei se jää viimeiseksi. Maratonin etenemistä voikin seurata instagramin puolelta: Rapatessa_roiskuu ja blogiin on tulossa maratonin jälkitunnelmia sitten perästäpäin.

Jos sinä haluat vielä tämän päivän aikana tehdä extempore osallistumisen lukumaratonille niin ilmoittautumaan  pääset tästä ja samalla saat myös tarkempia tietoa lukumaratonista.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Loman lukulista - Huone

(Emma Donoghue, 2012. Huone. Tammi)


Huone kertoo viisi vuotiaasta Jack-pojasta ja hänen äidistään, jotka asuvat lukitussa huoneessa. Jack kuvittelee huoneen olevan oma maailmansa eikä hänellä ole käsitystä siitä, että muu maailma on todellinen. Todellisuudessa huone on vankila ja hänen äitinsä on joutunut sinne vasten tahtoaan.


Huone kertoo kahdesta erilaisesta näkemyksestä, Jackin ja hänen äitinsä. Jackille huone on koti ja ulkomaailma on jotain mistä poika ei tiedä mitään. Jackin äidille huone on puolestaan vankila, jossa hän on asunut vuosia. Äiti ei ole kuitenkaan kertonut Jackille Huoneen todellista taustaa ja Jack saa kuulla totuuden täytettyään viisi vuotta. Siitä alkaa taistelu vapaudesta ja uudesta elämästä.


Emma Donoghuen Huone on fiktiivinen kirja, joka kertoo yhtaikaa järkyttävällä, mutta myös valoisalla tavalla lukitussa huoneessa asumista Jackin silmin. Emma on kirjoittanut kirjan hyvin elävästi ja se imaisee lukijan mukaansa. Huone on kirja, joka herättää voimakkaita tunteita ja reaktioita. Luin moneen otteeseen kirjaa kyyneleet silmissä ja lähes raivon vallassa. Ei ihmistä voi kohdella noin! Kuitenkin lukiessani myös hymyilin kirjan pienelle pojalle, joka on äärimmäisen rohkea. Moneen kertaan kirjaa lukiessani mietin, että saako tällaista kirjoittaa. Kirja on hyvin kantaaottava, etenkin kun ottaa huomioon viime vuosien uutiset kidnappaustapauksista ympäri maailmaa, joissa uhri on ollut teljettynä lähes vastaavissa olosuhteissa.


Kaiken kaikkiaan Huone on järkyttävästä aiheesta huolimatta lukemisen arvoinen kirja. Kirjasta huokuu toiveikkuus, hauskuus ja elämänmyönteisyys. Suosittelen!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kattopesujen kirous

Kerrostalo asumisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Siinä missä talvella välttyy pääsääntöisesti lumitöiltä ja kesällä nurmikon leikkuulta, on puolestaan kiinteistön kunnossa pidin kannalta täysin muiden aikataulujen ja tiedottamisen varassa. Meillä on tällä hetkellä käynnissä kattojen pesut ja huoltomaalaukset. Juuri nyt odotan työnjohtoa saapuvaksi, jotta pääsisin keskustelemaan jonkun suomea osaavan kanssa heidän korvausvelvollisuudesta auton tuulilasia kohtaan.


Juu, onhan tästä tiedotettu ja autoja pyydetty siirtämään, mutta vain toiselta parkkipaikalta. Sieltä me kiltisti toimitettiin auto viikoksi evakkoon, kun olivat sen ensin onnistuneet punaiseksi värjäämään. Toisen puolen parkkipaikalle ei kuitenkaan mitään siirtokehotusta ole tullut, joten toisen auton saimme pidettyä pihassa.


Tänään sitten aloittivat aamulla katon pesun. Lopputulos on valkoisen auton punapilkullinen keula ja kiven iskemät tuulilasissa. Paikalla vain työntekijöitä, jotka ei puhu sanaakaan suomea ja työnjohto lupasi tulla katsomaan. Kohta olen tunnin odottanut. Ihan perseestä!


Näin meillä täällä. On se vaan jännä, että jos painepesurilla kattoja pesevät, eivät tajua sitä, että kyllä se paska lentää ihan joka suuntaan. Ja vaikka olen lomalla, ei yhtään huvittaisi puoltapäivää odottaa jotain paikalle.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lukemista lapsille ja lapsenmielisille: Johanna Hulkon Geoetsivät

Tämän kirjoituksen olen aikoinaan kirjoittanut vieraskynästä Sankarin sekalaista sakkia-blogiin.
Johanna Hulkko kirjoittaa Geoetsivät -sarjaa, joka sopii loistavasti lapsille ja lapsenmieliselle. Sarja rakentuu loistavasti geokätköilyn ympärille, mutta kirjoissa vilahtelee myös partio jossain määrin. Kirjan päähenkilönä on nelosluokkalainen Raparperi ystävineen ja geokätköilyharrastus vie heidän mitä jännittävimpiin seikkailuihin. Kirjat eivät kuitenkaan ole pelkästään kätköilyä. Mukaan mahtuu ystävyyttävyyttä ja rajojen kokeilua sekä koulumaailma omine kommervenkkeineen. Toisinaan Raparperi ystävineen pääsee käyttämään salapoliisin taitoja arvoitusten ratkaisemiseksi.

Hulkon kirjat tempaavat hyvin mukaansa. Juoni on hyvä ja siinä on helppo pysyä perässä. tarina on senverran mielenkiintoinen, että kirjan lukee kerralla, koska sitä ei millään malta laskea käsistä alas. Kirjan iso teksti mahdollistaa myös juuri lukemaan oppineenkin lukukokemuksen ja sen, että hekin saavat viihtyä hyvän kirjan parissa. Kirja-sarjassa parasta on ehdottomasti se, että se sopii niin tytöille kuin pojillekin. Vaikka päähenkilö onkin tyttö, mahtuu geoetsivien porukkaan myös poikia, joiden kanssa kaikki ei aina mene ihan niin kuin strömsössä. Ennen kaikkea kirjoja lukiessa saa nauraa ja jännittää.

Vaikka sarjassa on geokätköily vahvasti esillä ja kirjoissa vilahtelee geokätköilyn termistöä, sopii kirjat myös hyvin niille lukijoille, jotka eivät geokätköilyä harrasta. Kirjojen takasivuilta löytyy pieni geokätköilysanasto lukijoille. Jokaisesta Geoetsivät kirjasta löytyy myös oma mysteerikätkönsä, jonka voi yrittää itse ratkaista. kenties sarjan myötä, joku löytäisi itselleen myös uuden hyvän harrastuksen.

Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus on Hulkon ensimmäinen lastenkirja ja teos palkittiin Arvid Lydecken -palkinnolla.

  • Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus. 2013
  • Geoetsivät ja vaeltava aave. 2013
  • Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus. 2014
  • Geoetsivät autiolla saarella. 2014.
  • Geoetsivät ja vesiseikkailu. 2015.
  • Geoetsivät ja salaperäinen Sasu. 2015

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Parvekekasvatusta - evakkoon?

Päättipä sitten vuokranantaja laittaa ulkosivut kuntoon. Ilmoitus siitä tuli jo toukokuun lopussa, tietysti sen jälkeen kun kaikki tämän kesän kasvit oltiin saatu onnellisesti istutettua ja paikoilleen. Eilen sitten kopsahti luukusta ilmoitus, että pitäisi parveke tyhjentää. Nii-iin..


Vähänkö ketuttaa. Kyllähän yrtit saa vielä helposti siirrettyä sisälle turvaa ja tarvittaessa niille saa riittävästi valoakin. Mutta sitten on nuo muut.. Herneillä on hyvä kasvuvauhti päällä ja porkkana/retiisi vati vaan painaa kuin synti.


Ongelmaksihan nuo muotoutuu. Täytynee soittaa jollekin ja tiedustella, että mitä ne meinaa parvekkeelle oikein tehdä, että jos nuo isommat saisi siellä kuitenkin olla. Kyllähän ne siirretään jos pakottava tarve on, tosin siinä vaiheessa täytynee miettiä lattian suojaamista ihan toisella tavalla.


Ylipäätään tämä remonttihomman tiedotus ei ole mennyt ihan parhaalla tavalla. Unohtivat pyytää autojen siirtoa kattojen puhdistuksen ajaksi. Lopputulos on se, että musta auto on nyt punainen. Niin ja nyt pitäisi siirtää auto viikoksi jonnekin, mutta ei ole kerrottu, että mihin voi sen viedä.. Pitänee maanantaina ottaa puhelin kauniiseen käteen ja tehdä pieni soitto rumba.