Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

torstai 31. joulukuuta 2015

Uusi vuosi ja uudet kujeet.. ei ku..

Vuosi on taas hurahtanut ihan törkeän nopeasti. Kaiken laista on tullut taas puuhattua ja hyviä muistoja on syntynyt ihan älyttömästi. Tässä nyt vuoden kohokohtia.

 
Tammikuu:
Meidän ensimmäinen yhteinen pitkä ulkomaan matka.
Kävimme häämtkalla Teneriffalla. Toisena paljon mietitytti
tuo koiruus, joka vietiin eläinlääkäriin heti reissusta kotiuduttuamme.
Myös Sofista kirjoitin muuten tammikuussa täällä ja täällä.
 
Helmikuu
Helmikuussa blogissa pyöri mediastakin tunnettu rakkausviikko.
Se muuten löytyy koontina täältä. Rakkausviikon aikana muistelin
myös minun ja mieheni parisuhdetta ja ihan sitä alkuaikaa.
Tuo kirjoitus piti pitkään kärkisijaa kaikkien aikojen luetuimpana.
 
Maaliskuu
Iltasanomat nostivat esiin kehitysvammaisten oikeuksia Täyttä elämää -sarjallaan.
Rapatessa Roiskuu -blogi lähti tähän kamppanjaan mukaan. Täyttä elämää -viikon koosteen pääset vilkaisemaan täältä.
 
Huhtikuu
Oli pääsiäinen ja partion taitokisat. Huhtikuu oli kantaa ottavaa aikaa.
Kirjoitin blogimaailman ilmiöistä ja misseistä. Blogeissa pyöri myös
Oikea nainen -kamppanja, johon lähdin mukaan.
 
Toukokuu
Toukokuussa rohkastuin tuomaan omia ommelluksia esiin.
Niin ja sitten hurahdin tuohon parvekekasvatukseen. Vietin aikaa parvekkeella
multaterapian parissa.
 
Kesäkuu
Kesäkuussa muistelin omaa ripariani. Siskoni oli riparilla samaan aikaan kuin
itse olin vetämässä toista riparia. Riparilla meillä kävi myös Gospel Ridersit pyörähtämässä.
 
Heinäkuu
Lomaa ja leiriä. Palasin Partaharjulle pitkästä aikaa leiritunnelmissa.
Kirjoittelin myös Teoriaa Miehistä sarjaan, siitä kuinka nuoret miehet astuivat
palvelukseen. Heinäkuussa loma rytmitti kaikkea. Onneksi.
 
Elokuu
Vietimme ensimmäistä hääpäiväämme ja pitkästä aikaa oli
aikaa lukea kirjoja ihan urakalla.
Sofi oli taas blogissa esille kahdella hyvin toisensa kanssa ristiriidassa olevalla
kirjoituksella: terve koira ja ei niin terve koira. Koiran leikkaus laittoi palikat
ihan uuteen uskoon. Säikäytti ihan todenteolla.
 
Syyskuu
Syyskuun alussa pääsin mukaan uuteen blogiportaaliin Onniblogeihin.
Pääsin myös toimittamaan morsiusmessua ja pitämään kirkossa vihkipuhetta.
Kirjoitin täällä myös ensimmäistä kertaa kunnolla lapsettomuudesta ja siitä mitä on tyhjä syli.
 
Lokakuu
Lokakuu oli ja meni. Paljon tuli kirjoiteltua.
Pinnalla oli lapsettomuus ja sen tuoma tunne myrsky.
Palasin myös bloggaamisen alkuaikoihin. Oli päiviä, jolloin olisi
vain pitänyt pysyä visusti kotona neljän seinän sisällä ja
kirjoitin Make Bra -kurssista, joka on muuten kaikkien aikojen luetuin
kirjoitus blogissa.
 
Marraskuu
Lapsettomuuden kipuilut ovatkin olleet koko syksyn teema.
Marraskuussa tuli kirjoittettua todella vähän. Mietin paljon joulua ja
ensimmäiset viralliset yhteistyöt blogin merkeissä.
 
Joulukuu
Joulukuussa sain taas kirjoitusmotivaation takaisin. Hieman sain kirittyä marraskuuhun
nähden, mutten paljoa. Työkiireet ja hyvät sarjat netflixistä veivät huomion johonkin
muuhun kuin kirjoittamiseen. Toisaalta sain Teoriaa miehistä -sarjaa jatkettua eteenpäin.
Lapsettomuus asiakin lähti eteenpäin, kun vihdoin ja viimein sain varattua ajan lääkäriin.
Joulukuu onkin mennyt tehokkaasti ompelukoneen ääressä. Rakkaalle miehelleni ompelin
ensimmäistä kertaa jotain. Sai siis joululahjaksi collegepaidan. Loput lahjaompelukset saattekin sitten nähdä ensivuoden puolella.
 
Vuodessa on oikeasti ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Toivon ensi vuodelta positiivisuutta ja toiveiden toteutumista. Toivon lämpöä ja rakkautta. Toivon myös kaikille oikein hyvää ja mukavaa Uutta Vuotta, joka meillä menee koiran täristessä vessassa piilossaan rakettien pauketta.


tiistai 29. joulukuuta 2015

Teoriaa Miehistä - Miehinen joulu

Sarjamme Teoriaa Miehistä jatkuu. Sarjan aikaisemmin julkaistut osat löytyvät koontina täältä.
 
Miehet saattavat toisinaan upota omiin ajatuksiinsa hyvinkin pitkäksi aikaa ja silloin ei ole minkäänlaisia takeita siitä, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Toisille sattuu enemmän ja toisille vähemmän. Toisten kohdalla ei voi muuta kuin nauraa ja pudistella päätään. Niin.. Joskus tuttua tutumpikin lausahdus "kyllä isä osaa" pitää enemmän kuin paikkansa.
 
Eräässä perheessä talon isäntä pääsi vuorostaan antamaan joulumuistamisia eteenpäin kylässä kävijöille. Katseli mies tarkkaan lahjakasseja ja tutki sisältöjä, kunnes sitten sattui vahinko. Soipa isännän tyttären puhelin. Sukulaiset soittelivat kummissaan. Oli sujauttanut Isäntä heidän mukaansa  joulumuistamiset: joulukukan ja lahjakassillisen likapyykkiä, joka herätti hämmennystä ja hilpeyttä. Onhan sitä lahjoja saatu vuosien varrella monenlaisia, mutta että ihan tekemistäkin aatoksi, ihan pyykkirumbaa. Lahja, joka varmasti muistetaan tulevinakin jouluina.
 
Samaisen talon isäntää pyydettiin laittamaan kinkku uuniin, kun muut lähtivät kauppaan. Jupisi sitten isännän tytär kaupan hyllyjen välissä, että näinkö kinkku on uunissa. Sitten välähtää. Kinkkupussi! Unohti tytär siitä isäntää muistuttaa. Samassa huokaus, että kinkkupussi on kuitenkin kinkun vieressä pöydällä. Kyllähän Isäntä sen tajuaa. Saapuipa tytär sitten kaupasta kotiin. Kuuli uunin huminan. Hyvä. Kinkku olisi jo uunissa. Humina! Ei ole todellista! On isäntä laittanut ihan kiertoilman päälle uuniin. Hiljaa hiipi tytär uunin luokse. Kinkku oli kyllä uunissa, mutta ei suinkaan pussissa. Saapui se Isäntä viereen ja tohkeissaan totesi kinkun olevan uunissa. Kertoi heittäneensä kinkun vierestä jonkin oudon roskasäkin roskiin. Tytär katseli Isäntää hetken ja puisteli sitten päätään: "Isä, se oli kinkkupussi.."
 
Tulipa sitten isännän taloon jouluaatto, oli perheen naisvoimin pöytälaitettu koreaksi. Saapui illalla joulupukkikin vierailulle, jakoi lahjat ja poistui talosta hymyssä suin. Tuumaili Isäntä siinä sitten, että olipas vireän näköinen tonttutyttö. Sai aikaiseksi kummia katseita, tosin ihmekös tuo. Harvoin sitä pukkia erehtyy naiseksi luulemaan partoineen päivineen.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Suosittelen: Talvisirkus Matkalla

Muistattekos kun viime vuonna kävin katsomassa Talvisirkusta? Tänäkin vuonna suuntasimme työkavereiden kanssa Kaapelitehtaalle Hurjaan Ruutiin katsomaan Talvisirkusta, joka oli viime vuonna saanut saameidät haukkomaan henkeä kilpaa temppujen aikana.
Tälle vuodelle olivat valinneet matkateeman. Jo tässä vaiheessa täytyy kyllä sanoa, että esitys oli selkeästi suunnattu aikuisille. Yhtään alle 10 vuotiasta en suostuisi itse esitykseen viemään alkoholin vahvan esillä olon vuoksi. Muuten esitys oli ihan kiva, vaikkei yltänytkään viime vuoden tasolle. Tässä muutamia kuvia tämän vuoden esityksestä. Pahoittelen kuvan laatua.
 
 
Vaikka esitys oli mielestäni suunnattu selkeästi enemmän aikuisempaan makuun, oli se silti kiva nähdä. Tuli naurettua ja jopa hieman pyyhittyä silmäkulmia. Jälleen oli taidokkaasti koottu esitys, joka kulki hyvin eteenpäin.
 
Nämä esityksethän jatkuvat aina loppiaiseen asti, joten vielä ehtii käydä katsomassa, mitä talvisirkus tänä vuonna tarjoaa.
 
Parasta ehkä koko esityksessä oli mielestäni sika. Sen toilailuja oli hauska katsoa. Ja toinen huikea oli vauva. Se sai koko yleisön huokaamaan.
 
 
 
 
Suosittelen kyllä ehdottomasti, jos sirkuksesta tykkää yhtään.
 
 

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulun pehmeät paketit: colitsipaita

Sain kerrankin otettua itseäni niskasta kiinni ennen joulua ja istuttua ompelukoneen ääreen. Siinä on toki myös siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa.

Katselin jokin aika sitten kaikkia ihania kuvia, joita muut olivat laittaneet facebookryhmissä omista ompelutöistään ja kipinä syttyi ihan heti. Kangastilaus lähti lähes heti kangastukkuun ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella ensimmäisen kangaserän saapumista. Kävin myös ihastelemassa eurokankaan valikoimaa, kun collegea etsin miehen paitaa varten. Tosin oli myös kaava hukassa ja piti sekin ostaa samalla.

Burdalta löytyi kuin löytyikin hyvänoloinen kaava, jonka mukaan lähdin collaria tekemään. Hieman kyllä jännitti, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja miehelle en ole oikeasti koskaan aikaisemmin ommellut juurikaan mitään. Helman pituuden ja hihojen pituuden kanssa tuli hieman tenkkapo. Entä jos ne jäävätkin liian lyhyeksi. Niiden pituus tuli katsottua sitten, että kisasin keskeneräisen paidan päälle. Rakastuin! Paita tuntui ihan älyttömän hyvältä päällä. Mulle se oli juuri sopivan iso. Samalla tavalla kuin paidat ovat yleensäkin.

Collari ilman resoreita ei ole collari. Siispä piti kaivaa esille, jossa resorit lymysivät. Leikkasin resorit hihojen ja alareunassa lisäksi myös kaula-aukkoon, vaikkei se olisi sitä välttämättä tarvinnut. Halusin kuitenkin yhtenäisemmän ilmeen ja kangas mielestäni vaati kauluksen päälle resoria. Resoreihin koitin laittaa vielä hieman pituutta lisää etenkin helmoihin ja hihan suihin. Olisipa ainakin sopivan kokoinen.

Pakko kyllä myöntää, etten ole hetkeen ollut näin tyytyväinen ompelutulokseen. Mies tuumasin eilen, että niin hyvä paita on päällä, että ei uskoisi, että olen sen tehnyt. Otin kiitoksen vastaan hymyillen. Kaiken huipuksi rakastuin kyllä tuohon kaavaan ihan kaiken. Taidanpa itsellenikin hurauttaa tuollaisen collarin tosin hieman pienemmässä koossa.

Kankaina vaaleanruskea jenkkicollege ja tummansinen resori,







torstai 24. joulukuuta 2015

Onniblogien joulukalenterin 24 luukku: "Tuli kirkkoon mies ja lapsi... oli ulkona vihreää"

Joulun alla on tullut laulettua kurkkukipeäksi joululauluista. Kahdessa eri Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa, kummallakin kertaa kirkossa oli positiivinen ongelma, nimittäin se, ettei kaikki vaan mahdu istumaan.


Katselin laulujen lomassa kirkoissa olevia ihmisiä. Lapsia ja aikuisia. Ympärillä täysin vieraita kasvoja, mutta silti on hyvä olla.


Vaikka ulkona ei ole lunta ja poikkeuksellisen sään vuoksi sitä saa pelätä, että milloin puihin puhkeaa lehdet, alkaa joulu fiilis saapua pikku hiljaa. Kauneimmat joululaulut ovat osa tuon fiiliksen syntymistä. Ja toisaalta musta on kiva käydä kirkossa. Ihan vain jo senkin takia, että siinä samalla kun laulan voin kuitenkin ajatella omia asioitani.


Tämän vuoden joululaulut tulivat tarpeeseen. Sain vain olla. Nauttia. Laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Kummatkin laulutilaisuudet päättyivät Maa on niin kaunis -lauluun. Viimeisessä säkeistössä noustiin seisomaan. Ja kirkossa kaikki lauloivat: Kunnia herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi. Ei siinä hetkessä haitannut, että ulkona voisi melkein olla lehdet puissa ja että maa vihertää lämmön ja veden vaikutuksesta.


Joulu on sisäistä rauhaa ja hiljentymistä. Olemista. Läheisyyttä. Joulu on sydämen olotila, jota voi viettää joka päivä.


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Riemastuttava ja ahdistava joulu

Pidän paljon joulusta. Olen aina pitänyt. Tänä vuonna kuitenkin ehkä hieman ahdistaa. Vaikka pidän siskojeni lapsista, tuntuu kuitenkin, että näin joulun lähestyessä oma ahdistukseni vaan kasvaa. Katso siinä sitten aattoiltana ympärillä pyörivää, kaunista tyttölasta, jonka silmät tuikkivat kuin pienet tähdet. Tiedätkö sen tunteen?

Pudottivat pommin näin joulun kunniaksi. Tulee lapsi. Laittoivat viestin. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Olen onnellinen heidän puolestaan kaikesta huolimatta. Sillä hetkellä tuntui hyvältä, että tieto tuli viestinä. Sain omat tunteeni kuriin.

Ehkä meidänkin vuoro tulee sitten joskus. Ehkä mekin saamme joskus sellaisen pienen nyytin syliin.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulu saapuu pikkuhiljaa

Jouduin antamaan flunssalle periksi. Esimiehelle vannoin, etten kotonakaan tee nyt töitä. Yritän pysyä työkoneesta erossa, vaikka olisi asioita, jotka pitäisi tehdä pois alta ennen joulua.


Joulusiivousta on tehty omien voimien rajoissa. Kuusikin saatiin vihdoin haettua. Muovikuusi tosin, mutta kuusi kuitenkin. Kyllä se ihan kuuselta näyttää, etenkin nyt kun valot ja nauhat ovat paikoillaan. Vielä kun kuusen tuoksun jostain saisi niin tuntuisi aidommalta. Ehkä me siihenkin jotain keksitään.


Omaa joulukalenteria en saanut tänäkään vuonna aikaiseksi, mutta onneksi Onniblogeilla on yhteinen joulukalenteri, johon minäkin pääsin mukaan. Aattona aukeaa minun luukku. Tämän päivän luukun takaa löytyy Sekalaista sakkia ja huomenna Kätsän käsissä.


Lahjat ovat muutamaa Lukuunottamatta valmiit. Vielä pitäisi hieman askarrella ja leikkiä steariinin kanssa. Katsotaan mitä tänään saisi aikaiseksi näin sairaslomalla.


Ihana esimieheni antoi hyvin vinkin flunssan potemiseen: Juo paljon lämmintä. Onneksi teevarasto on täytetty ja kaapista löytyy glögiä. Mennään niillä eteenpäin.

torstai 10. joulukuuta 2015

Pitäisi...

Pitäisi siivota ja laittaa kotia joulu kuntoon. Pitäisi käydä lahja ostoksilla ja aloittaa lahjaompeluiden teko. Pitäisi leikata muutamat kankaat ja kaavat. Pitäisi hankkia kuusi ja miettiä mitä sitä jouluna söisi.


Pitäisi valmistella viikonlopun töitä. Pitäisi kirjoittaa yksi puhe lasten kauneimpiin joululauluihin. Pitäisi kirjoittaa muutama koulukirkko puhe. Pitäisi jaksaa vielä reilu viikko pitkiä päiviä ja joulun viettoa ennen joulua. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, ehkä hieman tuotakin, mutta jos saisi tehtyä edes jotain niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.


Joulu on mulle hyvin tärkeä. Ollut aina. Viimeiset pari vuotta tosin on tuntunut, että joulun vietto aikaistuu vain vuosi vuodelta. Toki ensimmäinen jouluglögi tilaisuus oli tänä syksynä jo lokakuun lopussa. Välillä Myös tuntuu, että joulua on juhlittu ihan riittävästi aattoon mennessä. Voiko jouluun kyllästyä?


Entä jos olisin koko joulun kiltisti kotona ja lukisin vain hyviä kirjoja ja katsoisin hyviä leffoja. Jättäisin kaikki vierailut välistä ja oikeasti hiljentyisin kaiken joulukiireen keskellä. Pitäisikö sittenkin antaa vaan olla?
 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kissa pöydälle ja härkää sarvista

Eilen sain vihdoin ja viimein varattua ajan gynelle. Siitä on moni mulle sanonut jo pitkään ja joo tiedän, että olisi varmaan pitänyt tuokin asia hoitaa jo aikoja sitten pois alta, mutta mutta..

Moni sanoo, että suomalainen mies ei puhu. No kyllä se taitaa päteä samalla tavalla myös meihin naisiin. Lapsettomuus on kipeä asia. Sitä on äärettömän vaikea ottaa esille. Huomasin sen gynelle aikaa varatessa. Tai siis gynellehän ei saa suoraan aikaa varattua vaan pitää mennä lääkärin kautta, joka sitten kirjoittaa lähetteen, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Suositushan on se, että gynellä käytäisiin kerran vuodessa katsomassa, että kaikki on ok. Multa hoitaja kysyi puhelimessa, että onko kyse jostain sairaudesta. Nii-iin.. Kyllähän siinä sai taas hetken miettiä, että mitä sitä vastaa. Sönkötin siinä sitten, että ei tai ehkä tai miten sen nyt sitten ottaa. Olin hetken hiljaa ja kerroin kaiken oleellisen.

Toisaalta se tuntui häpeälliseltä myöntää, että hei mussa saattaa oikeasti olla jotain vikaa, mutta toisaalta oli helpottavaa kun asia lähtee nyt etenemään jollain aikataululla. Illalla miehen kanssa asiasta puhuessa puhuttiin kerrankin kunnolla tutkimuksista, vähättelemättä. Kissa nostettiin pöydälle ja härkää otettiin sarvista. Nii-iin.. Enhän minä yksin tässä ole vaan yhdessä puolisoni kanssa. Sen kun muistaisi jatkossakin.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Väsynyt kulkija

Viikonloppu oli kyllä sellaista hullun myllyä. Oli monenlaista puuhaa ja tekemistä ja pitkiä aikoja sitä ei ehtinyt aloillaan olemaan.


Perjantaina kävin työkavereiden kanssa syömässä ja katsomassa Talvisirkusta. Kirjoitan siitä ihan oman jutun vielä piakkoin. Lauantaina kutsui Hartwall-areena ja Kaija Koo. Sunnuntai aamuna olin ensimmäistä kertaa jaksamassa ehtoollista kotikirkossani. Niin ja sitä ennen oli tietysti partiolaisten lipunnosto. Eilenkin oli vielä vapaa päivä. Se meni tosin lepäämiseen. Lipunnosto partiovaatteissa ei ollut hyvä veto puolikuntoiselle.


Harvoin viikonlopulle osuu näin paljon kaikkea. Joka päivä jotain. Toki oli kivaa, mutta hyvin rankkaa on olla päivästä toiseen sosiaalinen. Se eilisessä olikin parasta, kun sain nauttia hiljaisuudesta miehen ollessa töissä. Ei tarvinnut miettiä sen enempää.


Tänään heräsin vihaiseen soittoon töistä. Hetken jo säikähdin, että olenko unohtanut jotain tärkeää. On vaan vaikea saada paikat jotain varten tyhjiksi, kun ei kukaan kerro etukäteen, että joku tulee tekemään jotain. Kirosin ja yritin pysyä asiallisena. Selitin, että ei tilaa saa nyt tällä aikataululla tyhjäksi tavaroista, kun partiolaiset harrastavat partiota ja ovat aikuisina ihmisinä päivällä töissä. Nyt pyörin sängyssä tätä kirjoittaen samalla odottaen, että milloin partiolaisten puolelta joku tulee linjoja pitkin.


Jospa sitä saisi itseään niskasta kiinni ja kahvin keittoon. Sitä voi tänään hyvällä omalla tunnolla lähteä kolmen päivän levon jälkeen takaisin töihin ja jättää mies nauttimaan omasta vapaapäivästään.




 

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Karhunpoika sairastaa... ja arvonnan voittaja.

Flunssa on pesiytynyt meidän kotiin. Harvoinpa sattuu näin, että ollaan molemmat samaan aikaan kipeänä. Tämän viikon jos jaksan kunnialla vetää loppuun asti niin ensi viikolla voi huoleta sairastaa.


Marraskuussa laitoin pystyyn arvonnan, jossa palkintoja oli väritettävät joulukortit. Arpaonni osui tällä kertaa Syysmuumin kohdalle. Paljon onnea.


Palailen taas asiaa, kunhan saadaan tämä pahin olo selätettyä.