Rapatessa Roiskuu

Viime keväänä laitoin ensimmäistä kertaa parvekkeella kädet kunnolla multaan. Miehen ollessa kertaamassa pistin toden teolla parvekkeen koreaksi vähän kaikesta. Tänä vuonna ajattelin kokeilla uudestaan. Meidän parvekkeelle tosiaan muutti viime kesänä vadelmapensas. Vadelmaakin saatiin ihan hyvin, ei nyt pakkaseen asti, mutta silleen, että suun sai makeaksi. Laitoimme myös monivuotista mansikkaa siinä toivossa, että toimisi näin parveke olosuhteissakin. Niin ja yhteen isoon ruukkuun laitoin yrttejä. Sieltä löytyy ainakin ruohosipuli ja lipstikka. Miehen kanssa eilen juuri puhuttiin parvekkeesta ja kasvatuksesta. Vaikka perunan kanssa emme onnistuneet viime vuonna kunnolla, aion pieneen ämpäriin laittaa perunaa itämään. Porkkana varmaan eksyy joukkoon myös tänä vuonna. Toisaalta herneet voisi olla myös kiva juttu, mutta saako niitä kunnolla parvekkeella kasvamaan ja miten ne saa riittävästi tuettua, jotta eivät poikki napsahda. Toisaalta haluaisin kokeilla sipulia ja valkosipulia u...

Sitä kaipaa silloin kun sitä ei ole omassa kodissa ja sitä kiroaa silloin kun se on, etenkin jos kyse on sähkölämmitteisestä. Kyllähän se syö sähköä kuin mikäkin. Tai niinhän sitä siis voisi hyvin kuvitella. Niin ja mikä kumma juttu se on, että kiukaalle saa heittää vettä? Jos se on puukiuas niin, eikös se tuli sammu vedellä? Niin ja eihän sähkölaitteeseen saa koskea märkänä, mutta on se vaan kumma, että kiukaalle heitetään vettä, vaikka se kuinka toimisi sähköllä. Loogistako? Ei todellakaan! Saunahan on suomalaisen miehen pyhättö. Siellä saa miehen kuin miehen puhumaan. Istutappa mies lauteille ja sihauta siinä sitten vielä hälle olut auki, niin johan rupeaa miehen suu pulputtamaan kuin mikäkin papupata. Tuleepa kuule kerralla pitkän ajan kuulumiset. Saunan lauteilla mies puhuu kaiken sen, mikä mieltä painaa. Naisellekin voi hätätilanteesta saunassa avautua, mutta silloin kun suomalaisia miehiä istuttaa saunan lauteille useamman, on siinä parempi heikko hermoisen pysyä ...

Kirjoittajana Anu Autio. Juttu on julkaistu Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirilehdessä Hepussa (4/14). Tekstin julkaisuun on pyydetty lupa ja tämä teksti on osana Iltasanomien Täyttä Elämää -teemaviikkoa. Keväisessä Supersupe-tapahtumassa sudenpennut tutustuivat sisupartioon. Sisupartiolaisia ovat partiolaiset, jotka tarvitsevat erityistä tukea partiossa vamman tai pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia. Vaikka käsitteenä sisupartio oli valtaosalle lapsista vieras, oli vammaisuus heille jotenkuten tuttu ilmiö. Ehkä vastoin ennakko-oletuksiamme lapset eivät vierastaneet vammaisuutta teemana, vaan moni innostui puhumaan aiheesta saadessaan rastiohjeita. ”Hei mä osaan jo viittoa!” ”Toi on sokeiden kirjoitusta.” ”Mun serkku on kehitysvammainen.” Keskustelunaloittajina toimivat rastilla jaetut pistekirjoitusaakkoset ja viittomavihkot. Osa nappasi materiaalit käsistä, niin paljon ne kiinnostivat. Monelle lapselle viittomat, etenkin sormiaakkoset olivat tuttu...

.. on nimittäin ihan hirveä kun tajuat yhtäkkiä, että yksi lapsi puuttuu ja sitä ei näy missään.. Meillä oli siis partionretki viikonloppuna. Minun omassa ryhmäsä on kymmenen aivan mahtavaa lasta. Lauantaina nuotiolla luona ollessa yksi vain hävisi. Hetken sai siinä päätään raapia ja tutkia. No eihän se pitkälle ollut mennyt, onneksi ja nopeasti löytyi. Ilmeisesti porukkaa oli hänen mielestään niin paljon, että hieman ahdisti. Tai se tunne,  kun aamulla heräät ja tajuat, että lapset ovat täysin hereillä ja kello ei ole vielä edes seitsemää. Aah.. Mikä ihana talviaika. Miksi juuri nyt? Eihän ne lapset siitä uudestaan enää nukahtaneet mihinkään. Jokaisella oli jokin asia hukassa aina jossain välissä. Mä nyt olin vaan ihan pihalla. Tosin sekään ei taida olla mitenkään uutta. Jokainen lapsi saatiin kuitenkin retkeltä kotiin. Eniten oikeastaan harmittaa se, ettei lupauksen anto jäi minulta välistä. Noh kohta ne antavat jo seuraavan lupauksen ja toivottavasti silloin pystyn olemaa...

Nukuin kyllä yön yli ja yritin oikeasti päästä tämän yli. Joku kotiäiti avautui tuli eilen minulle, ettei minä osaa hänen mielestään olla syvästi kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa. Paskat nämä muksut mitään syvästi kehitysvammaisia ole, hän ei ole sellaista varmaan nähnytkään. Niin olenhan ollut töissä kehitysvammaisten asuntolassa, rippileirillä avustajana ja down on ollut lievin mitä mulla leireillä on ollut ja silloinkin ei ollut leirin helpoin nuori ja olin ensimmäistä kertaa. Olen pitänyt aikuisten kehitysvammaisten toiminta kerhoa, mutta olen ammattitaidoton sisupartion johtajaksi. Tämän kaiken sanoo minulle ihminen, joka makaa päivät himassa ja retkellä ei katso lasten perään vaan keskittyy muihin johtajiin. Arvostin ihan sika paljon. Tämä vaan tietää minun kohdallani sitä, että partio toiminta jää tuossa lippukunnassa. Minä en voi jatkaa tuollaissa lippukunnassa, jossa minun ammattitaitoani aliarvioidaan noin. Sisuryhmä kaiken lisäksi oli vaan mun juttu. En mä v...