Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

lauantai 31. tammikuuta 2015

Hanimoon: Teneriffa, Los Cristianos (osa1)

Kyllä kannatti anoa jälkikäteen lomat pidettäväksi tammikuulle ja lähteä lämpöön. Jotenkin ihan mahtavaa oli päästä aurinkoon ja lämpöön. Ihanaa oli se, että tuon ihottuman oireet katosivat reiluksi viikoksi kokonaan. Mutta kaikein eniten nautin siitä, että kerrankin oli aikaa olla miehen kanssa kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja nauttia siitä yhteisestä ajasta. Meillä kun hyvin, hyvin harvoin työajat menee yksiin.

Meidän hotellina oli Solvasa Atlantida. Huoneistohotelli ja ei ihan rannan tuntumasssa, mutta kuitenkin kohtuumatkan päästä. Hotelli oli rauhallinen ja täytti hyvin meidän tarpeet. Olisihan tuolla altaitakin ollut, mutta ei me missään vaiheessa sinne asti ehditty. Ja ei haittaa ollenkaan. Ei meistä kumpikaan ole mikään auringon palvoja saatika sitten mikään rannalla löhööjä. Vaan me liikumme pitkin pokin ja tutustumme tietysti kätköillen uuteen ympäristöön. Kätköjä tuli haettua viikon aikana vähänlaisesti, mutta kätköily ei ollutkaan tämän reissun pääpointti.
 Hiekkalinnoja oli paljon rannassa. Kaikki olivat hyvin taidokkaasti tehtyjä, mutta pakko on myötää, että Lappeenrannan linnoitusten hiekkalinnat ovat kyllä vieläkin parempi näky kuin mitä nämä olivat.
Minigolfia käytiin tietysti pelaamassa. Kahdella eri radalla.Tämä "posliinirata" oli suhteellisen helppo verrattuma siihen perinteisenpään rataan, joka oli Los Cristianosissa. Jostain syystä mies oli joka kerta parempi kokonais pistemäärässä. Liekö käynyt salaa harjoittelemassa ennen reissuun lähtöä...
Saappaathan täytyi tietenkin kokeilla, vaikka meidän vitriinistä yksi pari löytyykin jo Kölnin reissuni jäljiltä.
Ja kirkkoja bongattiin ainakin kolme. Ei ne mitään kovin kummosia olleet, mutta oli ainakin. Hetken juttelin suomalaisen ruotsinkielisen kirkon työntekijän kanssa. Tuon keskustelun sekä paikallisten taksikuskien ansiosta löysin itsestäni taas vahvemmann kaipuun. Ja risti sai jälleen vakipaikkansa kaulasta monen, monen vuoden jälkeen.
Meren voiman ymmärsin reissun päällä. Oli hienoa katsella kalliolta, kuinka aallot löivät kuluttaneihinsa uomiin, mutta tuolla aallokolla ei minua olisi saanut kirveellä uhattunakaan mereen.
Meressä on aina ollut minulle jotain rauhoittavaa. En tiedä miksi. Pettymys oli suuri, kun meri ei tuoksunut tuolla ollenkaan samalle kuin mitä se tuoksuu täällä kotisuomessa. Yleensä nautin suunnattomasti meren tuoksusta, mutta tuolla tuntui, ettei se tuoksunut miltään. Lieko sitten vaan kaikki muut aistit niin paljon terävämpiä tuolla kun koko ajan oli jotain mielenkiintoista nähtävää.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Autonhelvetti

Ja juuri niin nimensä mukainen. Vihaan pakkasia auton vuoksi. Tai en oikeastaan pakkasia vaan sitä että ensin ollaan plussalla ja sitten miinuksella, jonka jälkeen plussalla ja taas miinuksella. Auto kylläkin toimii kuin unelma, mutta sen ovet kuuluvat pakkasen vihaajien joukkoon. Siis oikeasti!

Ovien lukot toimivat pakkasella jos niitä huvittaa. Ja kuskin puolella ei taida huvittaa kyllä ollenkaan, ollaanpa sitten pakkasella tai plussalla. Muut kun jännittävät, että lähteekö auto käytiin, niin minä jännitän sitä, että saanko ne helvetin ovet auki.

Ja kuten varmaan arvata saattaa, niin tänään en päässyt auton ovien kanssa yhteisymmärrykseen siskoni luota lähtiessä. Kylläpä siinä kävi mielessä tämä tv:stä tuttu laulu "miksi ovet ei aukene meille." Ja lukkosulan pirulainenkin pääsi loppumaan. Tosi kiva. Eihän siinä auttanut muu kuin kävellä miehen työpaikalle hakemaan toinen auto, jotta pääsisin edes kauppaan hakemaan pahamaineista lukkosulaa lisää.

Ja kun pääsin autoni luokse takaisin ei ovet meinanneet aueta senkään voimilla. Tulipa paikalle koirankusettaja, joka katseli touhujani epäilevästi. Oli jo ensimmäisellä lähtö yritykselle katsellut ikkunasta, joten päätin hieman avata tarkemmin touhuja. Hyvä etten suustani sylkäissyt, että "ryöstöaikeissatässäolen" vaan tuumasinkin vain, että pakkanen teki temput ja lukot oikuttelee. Muutama sana vaihdettiin ja mies tarjosi auttavan kätensä lukkoöljyn kera. Kiittelin paljon ja lähdin palauttamaan miehelleni auton.

Vihdoin ja viimein kun pääsin kotiinlähtö aikeissa takaisin autolleni, se suostui jo yhteistyöhön. Onneksi. Kivalla olla jumissa jossain ja tietää, koirankin pitisi päästä pian ulos. Noh onneksi auto ei osoittanut mieltään työpaikan pihassa vaan suhteellisen lähellä miehen työpaikkaa. Eniten ketuttaa se, että omistaa oikeasti toimivan auton, mutta ei toimivia auton ovia.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Puhutaanpa aavistuksen verran kiusaamisesta

Kävin tänä aamuna eräällä koululla puhumassa kiusaamisesta. Luokan opettaja pysäytti minut eilen käytävällä ja kysyi, että haluaisinko tulla vierailemaan heidän luokkaansa ja puhua ystävyydestä, kiusaamisesta ja hyvistä tavoista. Tietenkin halusin. Menin tuttuun luokkaan ja katsoin oppilaita. Pulpettien ääressä istui ihan vieraita lapsia ja muistin, että viimeksi kun olin luokassa käynyt, oli suurin osa oppilaista jo isoja kuudes luokkalaisia. Nyt pulpettien takana istui suhteellisen pieniä koululaisia. Niin, johan olen ehtinyt olemaan täällä töissä tovin aikaa. Niin ne lapset vain kasvavat.

Kuva Iltalehden artikkelista "Kiusaamisella haetaan valtaa jo päiväkodissa"

Kerroin lapsille, että toisille kannattaa puhua kauniisti ja ystävällisiä sanoja, sillä niistä tulee kaikille hyvä mieli. Samalla sanoin, että toisesta rumasti puhuminen, haukkuminen ja ilkeily on kiusaamista. Puhuin heille myös siitä, että sanat voivat satuttaa ihan yhtä paljon kuin toisen lyöminenkin. Tosin kipu on erilaista. Se kipu tuntuu sisällä, se tuntuu sydämessä. Lapset kuuntelivat hyvin tarkasti tai ainakin näyttivät siltä.

Kiusaaminen on aina väkivaltaa, muistuttaa koululaisille suunnattu Jiipeenetti
Ennen kaikkea kiusaaminen jättää elinikäiset arvet. Silloin kuin kiusaaminen on henkistä kiusaamista, toisen itsetuntoa ja itsearvostusta murennetaan joka kerta kiusatessa lisää ja lisää. Henkistä kiusaamista on se, kun jätetään leikeistä pois, arvostellaan vaatteista tai muista ominaisuuksista. Kiusaamista on myös se, että haukutaan toista hyvän koenumeron takia nörtiksi ja huonon koenumeron takia idiootiksi. Myös se, että joku jätetään kerta toisensa jälkeen leikeistä pois on ihan yhtälailla kiusaamista kuin mitä ovat ilkeät sanat ja selän takana puhuminen.

Tämä henkinen kiusaaminen on se, mitä meidän koulumaailma ei saa kitkettyä pois. Onhan meillä Kiva Koulu -hankkeet ja muut vastaavat, mutta se on samalla myös opettajille keino sulkea silmät. "Ei meillä kiusata ketään. Meillä kun on tämä Kiva Koulu.." Niin Kiva Kouluko tarkoittaa automaattisesti sitä, että hankkeeseen liittyessä kaikki kiusaaminen katoaa noin vain? Samalla myös opetetaan, että kun joku kiusaa ja pyytää anteeksi niin anteeksi on annettava. Ja kyllähän kiusaajat tietävät tämän ja käyttävät sitä törkeästi hyväksi. Suoraan sanottuna mielestäni Kiva Koulu -hankkeen voi työntää sinne minne aurinko ei paista.

Ja toinen mikä kiusaamisessa pistää ärsyttämään oikein urakalla, on tämä toisen tavaroihin kajoaminen. Kiusaa tehdään sillä, että piilotetaan ulkovaatteita ja koulureppuja. On niin hirveän hauskaa katsoa kun toinen etsii itku kurkussa vaikkapa kenkiään koulun käytävillä. Sitten kiusaajat juoksevat koulusta ulos ilkeästi nauraen. Niin, ihan oikeasti tätäkin tapahtuu. Onko tämä muka hauskaa? Kysynpä vaan. Lisäksi fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen. Lyödään, tönitään, syljetään päälle. Siinähän onkin sitten jo kaikki. Ai anteeksi, potkiminen unohtui.

Ai miksikö tämä aihe kiuhauttaa minulla veret? Olen nähnyt sen, mitä koulukiusaaminen voi oikeasti saada aikaan. Olen nähnyt sen miten koulut käyttävät KiVa -hankettaan käyttäen sitä tekosyynä silmien sulkemiseen. Olen nähnyt nuoria, jotka oireilevat pitkään koulukiusaamisen jälkeen esim. masennuksen kanssa ja kuullut kiusatuilta heidän kavereistaan, jotka ovat ajautuneet itsemurhaan koulukiusaamisen seurauksena. Ja kaiken huippuhan on se, että tämä sama jatkuu myös työpaikoilla. Työpaikoilla kiusaaminen on mustamaalaamista ja toisen syyllistämistä. Se on myös turhia ajojahteja ja sitä, että joku halutaan savustaa työpaikalta ylös. Työpaikka kiusaamista tapahtuu monessa työyhteisössä ja tähän aiheeseen palaan vielä erikseen.

Minä en kirjoita tätä vai sosiaalialan työntekijän näkökulmasta vaan myös itse koulu- ja työpaikkakiusattuna ja ennen kaikkea siskona, joka on seurannut kiusaamistilannetta hyvinkin läheltä. Kuinka vaikeaa on oikeasti arvostaa ja kunnioittaa toista ihmistä juuri sellaisena kuin hän on? Jokainen on ainutlaatuinen, aivan erityinen ja äärimmäisen arvokas.  

tiistai 27. tammikuuta 2015

Aamun pikainen



Haluan takaisin lämpimään ja tien päälle. Juuri nyt ei työnteko nappaisi. Vihaan aikaisisia aamuja etenkin silloin, jos olen ollut edellisen päivän kokonaan töissä. Aah, eläköön työajaton työ!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Itkupilli

Niin juuri se. Katsoin Bonesia kahvin ja suklaan kera. Ja tietysti useamman jakson verran. Olen siis ysi kaudessa onnellisesti menossa ja joululahjaksi saamassani tuotantokaudesta on vielä paljon jäljellä myös työaamujen kahvin kanssa nautittavaksi.
Mutta miksi siis itkupilli? Noh, sehän on itsestään selvää, että Bonesin ja Boothin välillä on kipinöinyt aina ja tätä olen odottanut kuin kuuta ja nousevaa. Siis oikeasti! Ja jotenkin omalla tavallani näin minut ja mieheni Bonesiss ja Boothissa. Kuvista ja videosta voikin varmaan päätellä itkemisen syyn.
Mutta en olisi ikinä arvannut, että tuo kohtaus nostaa kyyneleet silmiin niin tehokkaasti. Onneksi mies on töissä ja sain pillittää kaikessa rauhassa. Ai kamala. Tai siis ei.. Aah.. Onneksi omat häät ovat onnellisesti takana, sillä olisin muuten saattanut pyörtää oman päätökseni kirkkohäistä ja haluta puutarhajuhlat.


Visiitti eläinlääkärissä

Alkuviikosta lähdettiin Sofin korvien takia eläinlääkärin puheille. Sen verran reppanalta ja kipeältä tuo näytti roikkuvan korvansa ja jatkuvan pään ravistelunsa kanssa. Hyvä, että mentiin ja näin jälkiviisaanhan on vielä parempi sanoa, että olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin..

Korvatulehdushan sieltä löytyi ja kun siinä kyselin lääkäriltä, että voisiko se johtua jostain ruoka-aineesta, pudisteli tämä vain päätään. Ei kuulemma ollut koskaan nähnyt allergian puurouttavan vain toista korvaa. Korvatulehdus oli puhtaasti hiiva- ja bakteeriperäinen. Onneksi näin. Ei tarvitse taas käydä ruoka-aineita läpi vaan uskallettiin ottaa Sofin ruokalistalle jotain muutakin kuin kanaa, kalkkunaa ja lammasta. 
Lääkkeitä tulikin koiruudelle sitten vähän joka lähtöön. Saatiin uusi puhdistusainepullo, antibiottipohjaiset korvatipat sekä perus pilleri-biotit. Nyt korva alkaa olla jo parempi. Onneksi, sillä lääkekuuritkin päättyvät huomisaamuun. Kontrolliin pitäisi kuitenkin mennä. Mahdollista on se, että sieltä tulee vielä yksi antibiottikuuri, mutta sen näyttää sitten aika. 

Meidän onneksemme kontrolli on jo eläinlääkärin uudella vastaanotolla niin ei tarvitse koiruutta väkisin raahata sisälle. Se kun tietää jo sen vanhan paikan ja vetäsee viimeistään tutkimushuoneessa liinat kiinni ja on sitä mieltä, ettei sinne jää. Yritä siinö sitten pitää koira rauhallisena ja paikallaan niin, että eläinlääkäri ja -hoitaja pystyvät toisen tutkimaan.

torstai 22. tammikuuta 2015

Apua! Talossa on allerginen koira!

Allergiat ovat meidän taloudessa jo arkipäivää. Niiden kanssa on totuttu elämään ja pärjäämään. Mutta alku oli hankalaa. Kaikki alkoi ilmenemään siinä vaiheessa kun siirryttiin pentu ruuasta pois.

Roikkuva, kipeä korva
Penturuuan jälkeen ei maha kestänyt juoniori ruokaa ollenkaan. Palattiin siis takaisin penturuokaan. Kokeilimme myös herkälle ja allergisille koirille tarkoitettua ruokaa, mutta heikoin tuloksin. Pitkään saatiin taistella ja etsiä ennen kuin löydettiin sellainen ruokamerkki, joka oli meidän koiran mahalle hyvä. Koiran ruuan vaihteluuden vuoksi pystyimme päättelemään, että allergisoivat elementit olivat härkä ja posuu. Siinä vaiheessa kun saimme Sofilta mahan kuntoon, alkoivat muut ongelmat. 

Sofilla korvat rupesivat punoittamaan ja nostamaan likaa pinnalle. Lian myötä myös korvat kutisivat ja Sofi olikin jatkuvasti korviaan raapimassa. Korva roikkui alempana ja koiruus onnistuikin raapimaan korvan verille asti. Aikamme tilannetta seurattuamme veimme Sofin eläinlääkärille, jossa selvisi se, että ilmeisesti kuivamuonassa oleva kuivapunkki oli allergisoiva elementti. Siirryimme siis kokeilemaan kokonaan raakaruokaa.

Raakaruuan kokeilemisessa meitä helpotti huomattavasti se, että meidän lähelllä on nimen omaan raakaruokaan pohjautuva eläintarvikeliike, jossa on hyvä ja monipuolinen valikoima. Kana on meillä pääruoka ja kalkkuna oli pitkään toinen. Tänä päivänä olemme saaneet ruoka-aineisiin jo monipuolisuutta. Enää ei syödä pelkkää kanaa ja kalkkunaa vaan joukkoon kuuluu myös lohi ja lammas. Possuakin Sofi saa, mutta pienissä erissä.

Possu ei enää laita mahaa sekaisin, mutta korvat puuroutuvat isommasta määrästä. Niin ja sitten oli tuo joulu ja kinkun luu. Noh, sen seurauksista kärsitään edelleen. Yhdestä pienestä luusta saatiin sitten korvatulehdus. Noh kotikonsteilla saatiin korva pidettyä kunnossa ja puhtaana, mutta lomamme lopussa tilanne oli räjähtänyt käsiin. Siinä vaiheessa kun koiranhoitaja oli lähtenyt, oli neiti raapinut korvan sisäpinnan rikki. Korvaa putsattiin ja puunattiin muutama päivä ja maanantaina oli vuorossa eläinlääkäri reissu. Lääkekuurihan sieltä rapsahti ja muutaman viikon päästä onkin sitten kontrolliaika. Toivottavasti noilla lääkkeillä saataisiin taas hetken olla rauhasssa korvatulehduksilta. 
Terveet korvat normaalisti pystyssä
Muutama vinkki vielä allergisoivien ruoka-aineiden kartoitukseen. Jos koiralla menee sekaisin maha tai korvat puuroutuvat niin syynä voi olla allergia. Tiputa tällöin ruoka-aineet minimiin. Meillä on syöty näissä tilanteissa pelkkää riisiä ja kyytipoikana piimää. Lisää ruoka-aineita yksi kerrallaan ja heti kun oireet alkavat tiputa taas pelkälle riisille. Ruoka-aineet allergisoivat noin viikossa ja toisilla siihen voi mennä todella todella pitkään. , joten allergioiden selvittäminen on pirun hidasta hommaa.

Yrjölän puuro on kuitenkin sellainen ruoka mistä koira saa tarvittavat aineet ja se on helppoa tehdä. Tämä on älyttömän hyvä keino silloin kuin koiran maha on sekaisin. Ja raakaruokaa harkitseville tiedoksi, että meille se on ollut toimiva ja hyvä apu, mutta koira tarvitsee myös ns. paastopäivät. 





keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Nostetta, roisketta..

Niin.. Sitähän tämä blogi kaipaa ja paljon. Temperamenttisena tyyppinä otan ehkä liian usein oman työni tuomat rajoitukset myös täällä blogimaailmassa huomioon.

Etenkin silloin kun pinnan alla kiehuu tai arvon kerta toisensa perään, että voinko kirjoittaa jotain julkisesti. Niin on käynyt mm. Teoriaa Miehistä -sarjan kanssa. Siitähän sitä juttua riittäisi, mutta viran tuoma velvollisuus laittaa liian usein miettimään järjellä asioita.

Pitäisikö siis pitkästä aikaa antaa ravan roiskua ja urakalla? Päästää se kaikki pinnan alla kuohuva irti ja antaa tulla oikein olan takaa.. Niin siinä onkin minulle se pulma.

Jaah.. Jos laittaisin mietintä myssyn oikein syvälle päähän ja keräisin rohkeutta tuulettaa kaappien luurankoja.. Ei kun siis..

Arkeen ja juhlaan - nopeasti helpot kampaukset (osa 3)

Tässä teille tänään toinen variaatio eilisestä kampauksesta. Teko tavaltaan kampaus on lähes samanlainen kuin eilinenkin kampaus, mutta muutama ero toki löytyy. Tämä kampaus onkin näistä variaatioista se arkisempi. Tämän variaation kanssa edustin nykyisen työpaikkani työhaastattelussa sekä edellisissä valmistujaisissani. Lisäksi tämän tekee vaikka kesken työpäivän, jos on yhtäkkiä tarvetta näyttää siistimmältä, sillä kampaus pysyy tarvittaessa kasassa hetken aikaa myös ilman lakkaa.
Tarvikkeina kampaukseen ovat ponnaripannat, vahva hiuslakka ja tietysti hiusharja.
 
Pujota ponnaripannat kaulalle ja harjaa hiukset toiselle sivulle.
Nosta tämän jälkeen pannat paikoilleen.

 Harjaa hiukset tasaiseksi ja ota korvan kohdalta hiuksista samalla tavalla
kiinni kuin laittaisit hiukset ponihännälle.
 Pujota hiukset pantojen ali niskaan ja kieputa hiukset pantojen ympärille
aina alakautta. Tasoita hiukset niskaan pannan mitalta.
Halutessasi voit kiinnittää hiusrullan päälle haluamiasi hiuskoristeita, 
jolloin kampauksesta tulee juhlavamman näköinen.

Julmettu väsymys

Olin ajatellut aloittaa päivän  Bonesin kanssa. En ehtinyt. Olisi pitänyt nousta puoltatuntia aikaisemmin, joten valitsin sängyn. Olen loman jälkeen ollut kaksi päivää töissä ja tänään on kolmas. Olen niin väsynyt, etten vaan millään jaksaisi lähteä töihin.

Tänään töissä riittää vilsketta ja vilinää kun talo on täynnä eskareita ja puolet omasta väestä sairaslomalla. Mahtavaa! Ja rehellisesti sanottuna, en löytänyt eilen sähköpostista tämän päiväisen tapahtuman runkoa. Sinne se hukkui loman aikana. Loistavaa!

Juuri nyt yitän vaan litkiä kahvia sen verran naamariin, että selviäisin hereillä ruuhkaan. Niin sekin vielä. Meiltä kun aelee Helsingin suuntaan niin motari on ruuhka-aikaan kuitenkin tukossa. Mietin siis jo tässä vaiheessa vaihtoehtoiset reitit valmiiksi.

Noh, ei varmaan auta muuta kuin kiskoa kengät jalkaan ja painella autolle. 


tiistai 20. tammikuuta 2015

Arkeen ja juhlaan - nopeasti helpot kampaukset (osa 2)

Bloggaajien Blogiyhteistyön tuloksena saatiin aikaiseksi hiushaaste, jossa tarkoituksena on jakaa hyviä vinkkejä helpoista ja nopeista kampauksista, jotka sopivat sekä arkeen että juhlaan. Tämäkin juttu on vain viikon myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tällä kertaa luvassa kampaus, johon ei tarvitse juuri mitään. Tämä versio on juhlavampi ja toisen variaation arkeen julkaisen sitten hieman myöhemmin. Kampaukset ovat teko tavaltaan lähes identtiset, mutta näyttävät täysin erilaisilta.

Kampausta varten tarvitset ponnaripannan, hiuslakkaa ja harjan. Kahdella ponnaripannalla kampauksesta tulee aavistuksen tukevampi kuin yhdellä pannalla.
  Pujota pannat kaulalle ja harjaa hiukset toiselle sivulle. 
Nosta pannat tämän jälkeen paikoilleen.
  Harjaa hiukset tasaisiksi siten, etteivät pannat pääse liikkumaan.
  Kierrä hiukset rullalle ja pujottele hiukset ponnaripantojen ympärille niskan kautta.
 Levitä hiusrulla tasaisesti niskaan koko pannan mitalta.
 Kiinnitä kampaus vahvalla hiuslakalla.
Halutessasi voit lisätä hiuskoristeet antamaan juhlavampaa tuntua kampaukseen.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Toivepostaus: Koiraneiti Sofia






















Siitä tulee keväällä viisi vuotta kun kävimme hakemassa pienen saksanpaimenkoiran kotiin. Siis oikeasti pienen. Kaveri oli vain kengän kokoinen.

Silloin kun menimme hakemaan koiraa kotiin, saimme valita kahdesta pennusta. Ensimmäinen söi pienet kivetkin lattialta, mutta tuli rohkeasti vastaan ja oli leikkisä ja sitten tämä toinen peruutti neljä askelta kun otimme yhden askeleen eteenpäin. Arka kuin mikäkin, mutta niin sympaattinen, joten valitsimme sen aran pennun. 

Meidän onneksemme kevät alkoi olla jo suhteeellisen pitkällä silloin kuin toimme Sofin kotiin. Meidän talon takana on metsää reilusti ja sinne oli hyvä pennun kanssa suunnata. Ensin mentiin ilman hihnaa kaveria kantaen metsän reunaan ja aika pian olikin sitten pakko hommata hihna ja panta, sillä jos tuli toinen koira vastaan, otti meidän neiti hatkat huutaen ja vauhdilla. Tosin helppohan tuo oli löytää sillä, joka kerta se oli kotiovella odottamassa.
Ja ihan pienestä pitäen Sofi on kulkenut meidän kanssa metsässä kätköjen perässä. Ihan pienenä reppana nostettiin syliin siinä vaiheessa kun se ei jaksanut enää kävellä. Tai jos se ei päässyt jonkin esteen yli, niin se nostettiin sen yli. Muistanpa eräänkin kerran kun kovalla pakkasella Sofi ei jaksanut saunareissulta kävellä kotiin ja nostin sen takkini ole lämpimään. Siihen se syliin nukahti, pää minun hihassani. Sofin kasvaessa tuli kyllä muutaman kerran kirottua sitä, että sen kanssa on pienestä pitäen tehty pitkiä lenkkejä. Tiedätkö sen tunteen, kun olet kävellyt koiran kanssa usean tunnin ajan metsässä ja toisella on edelleen virtaa kuin pienessä kylässä. Silloin tuli soitettua kasvattajalle ja kyseltyä tehokkaita vinkkejä koiruuden väsyttämiseksi. Tuumasipa kasvattaja siihen vain, että arkitokoa, arkitokoa ja koiralle ajatustyötä. Väsyttää tehokkaasti. Ja tottahan se oli.
Ihmisiin tuo neiti on luottanut aina. Tosin onhan tuo kulkenut juuri siellä missä mekin, joten ihmekös tuo. Toisia koiria se aristeli pienenä paljon. Saattoi reppana huutaa koirapuiston portilla suoraa huutoa parisen kymmenta minuuttia, jos joku tuli vähääkään  Ihmisten kainaloon se meni kyllä puiston penkille istumaan, mutta koirat piti kiertää kaukaa. Remmiräyhähän siitä jäi. Välillä on parempia päiviä, jolloin toiset koirat ei kiinnosta ollenkaan ja sitten on niitä päiviä, jolloin näkee suoraa neidin nousseen väärällä jalalla ylös. Noina päivinä haukutaan lastenvauhuista lähtien kaikki mahdollinen. Kuljepa tuolla kadulla sitten vakuuttaen vastaantulijoille, että "tämä on ihan kiltti, ei se tee mitään" -tyylisesti.
Ja vesi. Sitähän tuo pelkäsi pentuna ihan hulluna. Niin seisovaa kuin juoksevaakin. Lätäköiden yli pahimmillaan kannettiin ja sateella ulos meno oli yhtä tuskaa, kun toinen oli sitä mieltä ettei varmasti tule kun siellä kastuu.

Pikku hiljaa siis aloitettiin tutustuminen veteen. Ensin kahlaamalla ja sitten lopulta päästiin uimaan asti. Sittenhän se riemu repesi ja uimaan piti päästä yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä päivänä kaveri hyppii mökkilaiturin päästä järjeen kepin perässä ja ui lujaa. Siinä jää itse kevyesti kakkoseksi koirav viedessä voiton. Niin ja laiturillehan se jää vahtimaan, että rantaan asti tullaan.

Suihkuhan on sitten asia erikseen. Sinne tuota ei saa. Juokseva vesi on niin pelottavaa kuin olla voi. Yritäpä siinä sitten kurakelillä pestä tassut ja mahakarvat. Voin kertoa, että on pienen työn takana. Ensin raahataan vastaanlaittava koira kylppäriin koko kämpän läpi. Laitetaan ovi lukkoon ja pestään koira. Kuivataan pahimmat vedet pois ja avataan ovi. Tämän jälkeen onkin vuorossa lattioiden pesu, jonka jälkeen pestään kylppäri lattiasta kattoon. Että näin. Helpompia tapojakin otetaan ilolla vastaan.
 
Monet kerrat on naurettu Sofille, joka yrittää olla ihmisen kaltainen. Se istuu samalla tavalla portailla kuin mitä me. Parhaat unet saa tietenkin tyynyä käyttäen. Välillä sitä on tullut miettittyä, että näinköhän tämä koiruus onkaan ihan puhdas saksanpaimenkoira. Noh on se, ei siitä ole epäilystäkään. 

Pentuna Sofi kantoi myös aarteita sisälle ja voi sitä riemua kun neiti löysi tutin maasta. Sehän piti sisälle tuoda. Ei se sillä juurikaan leikkinyt. Saattoi tuo käydä sen lelukopastaan hakemassa ja sitten se hiipi sohvalle nukkumaan ja tutti tietenkin täysin oikea oppisesti suussa.
Tuo isompi koiruus on pikkusiskoni koira. Samalta kasvattajalta kuin mitä meidänkin neiti. Miten niin muka samanlaisia?

Paluu normaaliin arkeen

Lomat on taas lusittu ja töihin paluu odottaa. Ihan kiva, sillä pidemmän päälle tämä lomailu saisi ehkä pään hajoamaan. Mutta kerrankin voin sanoa loman tulleen tarpeeseen. On jotenkin hyvin levännyt olo ja sellainen keveäkin. Ehkä tuo etelän aurinko teki tehtävänsä.

Mies jäi vielä nukkumaan minun noustessa ulos. Niin tuttua. Tosin silläkin on aamuvuoro, joten poikkeuksellisesti meillä on illalla ehkä yhteistä aikaa olemiseen ja nauttimiseen. Loman paras puoli taisi ehdottomasti olla laatuaika miehen kanssa. Siihen kun on ollut niin vähän mahdollisuuksia viime aikoina.

Mulla lyö pää vielä ihan tyhjää. Työtavaratkin oli aamulla ihan kateissa. Löysin sen kassin kyllä, mutta hetki siihen meni. Tosin onhan tässä ehtinyt lomailemaan ja rentoutumaan niin, että työ asiat on kyllä kerrankin jäänyt hyvin tehokkaasti mielestä. Niin, nythän niitä olisi hyvä palauttaa mieleen. Ehkä olen itselle tänään armollinen ja hoidan sen mitä muistan.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

YAD:n kautta uusia ystäviä

YAD Street Team
Juttu on kirjoitettu YAD:n Street teamin tehtävä palautuksena. Olen Yad:sta kirjoitellut aikaisemminkin täällä ja täällä. (Linkeistä löytyy kahdella hakusanalla kirjoitetut tekstit, joten niissä on myös samoja juttuja.)

"Tiivistettynä YAD eli Youth Against Drugs ry on sitoutumaton valtakunnallinen nuorten vapaaehtoistoimintaan perustuva järjestö, jonka tavoitteena on ehkäistä huumausaineiden käyttöä sekä vähentää niistä ja muista päihteistä aiheutuvia haittoja. YAD tarjoaa tukea päihteettömään elämään, päihteetöntä toimintaa ja tietoa huumausaineaiheesta sekä haastaa miettimään omia valintoja ja arvoja."

Ja koska YAD oli jo toimintansa tiivistänyt hyvään pakettiin, kävin suoraan sen heidän sivuiltaan lainaamassa. Miksi keksiä pyörää uudestaan eikun.. Mutta se ei ollut nyt se pointti mistä halusin kertoa vaan eksyin täysin sivuraiteille. Noista aikaisemmista teksteistä näkee sen, että pääsin YAD:n matkassa pari vuotta sitten Kölniin, jossa tutustuin erinäköiseen joukkoon ihmisiä. Osa kulki rinnalla vain sen pienen hetken ja toiset taas ovat kulkeneet jollain tapaa mukana sen jälkeekin. Ehkä se minkä halusin nostaa tällä kertaa esille on se, miten YAD:n kautta on mahdollista saada oikeasti myös ystäviä, joilla todennäköisesti on edes hieman saman suuntainen arvomaailman pohja tai ainakin moraalikäsitys kuin itselläsi. Minä sain tutustuin Kölnin reissulla kahteen ihan loisto tyyppiin, joiden kanssa olen edelleen yhteydessä. Toiseen enemmän ja toiseen satunnaisesti. Heidän kanssaan tuli kätköilyn merkeissä pyörittyä pitkin Kölnin katuja ja naurettua. Jotenkin ajattelen, että kätköily liitti meidät hyvin yhteen. Toki myös samanlainen ajattelumaailma. Näimme yhteisen matkamme aikana paljon sellaista, jota muut eivät varmasti nähneet. 

Viime vuoden lopulla tapasin toisen näistä henkilöistä noin kahden vuoden jälkeen. Ilokseni sain huomata, että juttu jatkui juuri siitä mihin se oli edellisellä kerralla jäänyt. Kuinka helppoa oli puhua vaikeistakin asioista hänen kanssaan. Toki meitä yhdistää sama elämän tilanne ja sosiaalialan työ, joten juttua riitti muutenkin kuin vain matkamuistoja vaihdettaessa. Yhteiset muistot vahvistavat ystävyyttä. Koen itseni onnekkaaksi kun sain silloin osallistua tuolle makalle ja tulin niin paljon rikkaampana reissusta kotiin.

Ystäviä voi siis löytyä mistä vain. Etenkin silloin kuin uskaltaa olla rohkea ja avoin, mutta ennen kaikkea juuri sellainen kuin todellisuudessa on. Nämäkin huippu tyypit olisi minulta jäänyt tapaamatta ilman YADia. Nyt suunnitteilla on uusi yhteinen matka, mutta minne ja millaisella kokoonpaanolla niin sen näyttää vain aika.


lauantai 17. tammikuuta 2015

Arkeen ja juhlaan - nopeasti helpot kampaukset (Osa 1)

Bloggaajien Blogiyhteistyön tuloksena saatiin aikaiseksi hiushaaste, jossa tarkoituksena on jakaa hyviä vinkkejä helpoista ja nopeista kampauksista, jotka sopivat sekä arkeen että juhlaan. Normaalisti kampausjulkaisut on sovittu julkaistavaksi keskiviikkoisin tammikuun ajan, mutta koska netin kanssa on ollut hieman ongelmia ja siihen päälle häämatka kaikkine kommervenkkeineen aiheutti sen, että olen tapani mukaan jälleen auttamattoman myöhässä. Mutta tässä teille helppo nutturakampaus, joka syntyy nopeasti ja lähes vaivattomasti. Ja mikä parasta, tämä sopii varmasti arkeen ja juhlaan.

Tarvitset kampausta varten: 

Ponnari x 3
Hengettömiä pinnejä
Harjan/Kamman
Vahvaa hiuslakkaa

(sekä ranskanlettiä varten pitkän pinnan, jos sen teko ei suju luonnostaan.)

Kampauksen aloittaminen:

Ota toiselle sivulle edestä hiuksia sivuun jakauksen kohdalta ohutta ranskanlettiä varten. Kiinnitä muut hiukset ponihännälle, jotta eivät häiritse letin tekemistä.
 
 Aloita kampaus tekemällä ranskanletti siten, että se lähtee jakauksen kohdalta. Letitä lopput ranskanletin hiuksista tavalliseksi letiksi ja vie letti osaksi ponihäntää. Kiinnitä letti ponnarilla. Tämän jälkeen avaa letti ja harjaa hiukset.

Ota hiuksista osa sivuun ja letitä se. Jätä letti hieman löysäksi, jotta se olisi suuremman oloinen.
Pyöräytä hiukset löysälle nutturalle ja kiupauta nutturan alle jäävät hiukset ponnarin ympärille. Kiinnitä nämä hiukset hengettömillä pinneillä kiinni.
Tuo letti nutturan alta ja vie se nutturan ympäri. Kiinnitä letti paikoilleen hengettömillä pinneillä. Tämän jälkeen lisää hiuslakka pitämään hiukset ojennuksessa sekä vahvistamaan kampausta. 

Huomaa kampausta tehdessäsi, että hiuksia tupeeraamalla saat kampauksesta muhkeamman ja näyttävämmän. Kampaus saa olla myös löysähkö, jolloin se on myös huomattavasti ilmavampi.