Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

torstai 14. toukokuuta 2015

Parvekekasvatus

Noin viikko takaperin kirjoittelinkin siitä, kuinka parvekkeelle tuli laitettua kasvamaan kausimansikkaa ja sipulia. Basilikan tosin jouduin vielä siirtämään takaisin sisätiloihin, sillä sen mielestä ei vielä ollut riittävän lämpöistä. Niin ja voin kertoa, että ruohosipulikin on vielä istuttamatta. En vain ole jostain kumman syystä saanut aikaiseksi. Niin.. Enkä ole saanut vielä hankituksi herneitä tai sitä vappupuskaa, joista kovasti uhittelin.

Positiivisinta tässä on ollut huomata se, että sipulit lähtivät kasvamaan hyvinkin nopeasti. Niitä on ollut kiva tarkkailla ja kaikkein parhaimmalta tuntuu se, että tiedän saavani kivan kokoisen sipulisadon. Ihan mahtavaa!
Kasvavat sipulit  viime viikonlopulta. Tällä hetkellä jo huomattavasti enemmän vihreää.
Kaiken kaikkiaan tämä parvekekasvatus innostus on nyt ihan huipussaan. Tänään katselin ylpeänä sipulisatoani ja samalla juorusin ystävän kanssa puhelimessa. Kyllähän me siinä naurettiin, että tästä parvekekasvatusinnosta varmaan tietää tulleensa vanhaksi. Puhelun päätteeksi kaivoin esille viimeiset parvekeruukut ja levitin mullat niihin. Toiseen ruukuista istutin vielä sipulia nätisti riviin ja toiseen päätin kokeilla valkosipulia.

Nyt tässä pähkäilen, että miten saisin perunat vielä kasvamaan vai onkohan liian myöhäistä perunasadolle. Noh huomenna on palkkapäivä ja mies vielä reissussa. Olisi koko ilta aikaa leikkiä mullalla. Ehkä ostan jostain halvalla jonkun muuttolaatikon ja laitan siihen perunapellon. Ja samaan syssyyn voisin käydä hakemassa vattupistokkaan kasvamaan ämpäriin. Tämä on nyt niin suunniteltu ja taputeltu. Katsotaan sitten vain, että saadaanko parvekeviljelmä oikeasti pysymään hengissä koko kesän ajan vai käykö jossain vaiheessa hassusti.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Yksin kotona

Olen ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen yksin kotona kokonaisen viikon. Mies on jossain päin Suomea hyppimässä pitkin metsiä. Voin kertoa, että on hieman orpo olo ja ikäväkin alkaa jo painamaan päälle.

Tämä reissu on ollut jo pitkään tiedossa ja oman työni takia olen joutunut hieman järjestelemään töitä niin, ettei tarvitsisi koiran ulkoiluttajaa erikseen. Mikä pelastus kun esimies antoi siunauksensa sille, että sain tehdä tälle viikolle henkilökohtaiset varaukset kalenterin tyhjiin aukkoihin. Niin.. Tämä on näitä työajattoman työn huonoja puolia, mutta samalla se on kuitenkin niitä hyviä puolia.

Aika usein kun tulen töistä kotiin, nautin hiljaisuudesta. Mutta nyt hiljaisuus ei ole samalla tavalla nautinnollista vaan ehkä jopa häiritsevää. Olisi paljon asiaa, mutta ei puhekaveria. Voi koira parkaa, kun joutuu kuuntelemaan jokaisen höpinän..

Tällä viikolla olenkin siis jäänyt itselleni kiinni:
Turhanpäiväisestä lässytyksestä
(Mitä mamman muru jne.)
Pakollisesta hiljaisuuden rikkomisesta
(Maraton puhelut ystävälle)
Joo. Eipä se tarvitse sen enempää selittelyjä..
 
Normaalisti se olen minä, joka on sen viikon poissa ja mies pyörittää arkea kotona koiran kanssa. Aikaisemmin olen jopa ehkä vähän ihmetellyt, että mihin hän viittaa sillä, että yksin kotona koiran kanssa on suhteellisen rankkaa. Jep jep. Nyt todellakin ymmärrän mitä hän sillä tarkoitti.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Projektina housut - Kesähousut

Vaikka vielä ei ihan kesä olekaan, niin silti halusin jotain kevyempää ja tietysti vaalealla värillä. Kangaskätköjen perukoilta löytyikin vaaleanpunaista kangasta, josta arvelin riittävän juuri ja juuri housuihin. Tällä kertaa kun en halunnut niin leveitä lahkeita kuin lomahousuihin tuli, vaan päätin valita kaavapohjaksi toisen tyyliset housut. Ja tuttuun tapaan laitoin vanhat housut kaavapaperin päälle ja aloin käsipelillä piirtämään kaavoja. Vaaleanpunaisesta kankaasta sai juuri ja juuri leikattua kankaat housuja varten. Hukkapalaa ei oikeastaan jäänyt kuin ihan vähän ja sekin tilkku on sellainen, että vielä siitä jotain saa tehtyä, joten laitetaan laatikkoon siis takaisin.
Eihän siinä kauaa mennyt kun ensin sai itsensä kiskottua lainakoneen ääreen. Tunnissa alkoi perusompelu hommat olemaan valmiina ja pääsin ensimmäistä kertaa sovittaman  housuja jalkaan. Vyötärön laskostukset ja lahkeiden kääntämiset. Hieman lisää ompelua ja enää puuttui resorin tynkä vyötäröltä. Niin.. resorihan oli loppu, joten hetken jouduin käyttämään mielikuvitusta ja penkomaan vaatekaappia. Vastaanhan sieltä tulikin vanha t-paita, johon olen joskus kauan, kauan sitten painanut valkoisia ja punaisia sydämiä. Se kelpasi vallan mainiosti uusiokäyttöön. Helmasta leikkasinkin sopivan palasen ja tein pohjaompeleet, jotta "hätävararesori" ei pääsisi purkaantumaan.

Kun resori oli omalla paikallaan kokeilin housuja uudestaan jalkaan. Onneksi olin päättänyt pelata varman päälle ja jättänyt resoriin aukot nauhoja varten. Olihan se ollut kiva lähteä vaikkapa töihin uusissa housuissa ja sitten olisi saanut koko päivän pitää housuista kiinni, etteivät olisi päässeet tippumaan alas. Ei siis muuta kuin nauhakätkölle. Sieltä löytyikin jemmasta valmiiksi pätkittyä vaaleanpunaista nauhaa, josta löytyi sopivat pätkät lahkeisiin ja resoriin. Resoriin laitoin kaksi erillistä nauhaa. Näin saan rusetin tehtyä kummalle sivulle haluan.
Housuista tuli oikein kivat ja ei muuten purista mistään. Lopuksi kun yritin ottaa kuvia, joku muukin päätti ängetä kuvaan. Näin siis meillä. Yhdessä puuhataan ja tehdään. Tuossa jaloissahan tuo on maannut koko sen ajan kuin mitä olen koneen äärellä puuhastellut.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Eilen, tänään ja huomenna.

Eilen aamulla nousin viiden aikaan ylös juoman mieheni seuraksi aamukahvit ja saattamaan hänet liikenteeseen. Kaikessa siinä tohinassa unohdin jopa kertoa, kuinka paljon rakastankaan häntä. Nyt oltaisiin viikko koiran kanssa kahdestaan kotosalla miehen kirmaillessa pitkin metsiä.

Eilen vietin ihan mahtavan lapsettomien päivän oman seikkailijani ryhmän kanssa metsässä yhdellä laavulla touhuten. Paistettiin tyttöjen kanssa makkaraa ja tehtiin nuotiolla suklaabanaania. Harjoteltiin jonglöörausta. Tosin vasta sen jälkeen kun jokainen oli ensin tehnyt ne pallot itselleen. Siinä kun tytöt yrittivät saada palloja liikkeelle oikealla tavalla, kysyttiin meiltä varovasti nuotiopaikan toiselta puolelta, että saiskos näyttää ja kertoa miten tuo onnistuisi. Ilman muuta oli meidän vastaus. Tytöt katsoivatkin silmät suurina pallojen sujuvaa liikettä. Kaiken kaikkiaan päivä oli ihan mahtava. Vaikka alussa näytti, että sää olisi ihan puhdas susi, niin lopulta saatiin retkelle mahtava ilma.

Kotiin päästyä jouduin ottamaan päikkärit, vaikka pitkään yritin taistella vastaan. Kaksi tuntia unta palloon ja taas jaksoi touhuta illan. Sitä se aikainen herätys ja raitis ulkoilma teettää.
Tänään, äitienpäivänä, olo on sellainen, että voisin vain pysyä neljän seinän sisällä koko päivän. Siinä määrin hassua, että lapsettomienpäivä on sijoitettu aivan äitienpäivän kylkeen kiinni. Ensin muitetaan lapsettomia ja lisätään tietoisuutta ja sen jälkeen sivalletaan suoraan kasvoille. Ajattelin kuitenkin kiskoa itseni liikkeelle kuuntelemaan messua kirkkoon. Tiedän kyllä, että saarna on jälleen lapsi ja äiti painotteinen, mutta kun en vaan voi jäädä kotiinkaan, kun täällä hajoaisi pää. Tänä äitienpäivänäkään ei siis ole tietoa siitä omasta lapsesta. Vaan entistä enemmän epävarmuutta ja pelkoa.

Huomisesta en vielä tiedä. Töitä olisi ainakin. Kahdessa pätkässä, aamulla ja illalla. Laitoin työkalenterin kiinni, jotta ehdin käyttämään koiran ulkona. Samaa rataa menee koko ensi viikko. Koira on etusijalla.


 

lauantai 9. toukokuuta 2015

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

... ja blogilista on nyt tulossa tiensä päähän. Vielä muutama viikko ja sitten hyvä, toimiva palvelu lopettaa olemassa olonsa. Kun siitä luin oli ajatus heti, että apua, mihin ihmeeseen minä sieltä siirryn. Sitten muistin. Niin, onhan blogilla facebook sivut, instagram ja se löytyy jopa Bloglovinista.

Kuulinpa jostain Blogipolusta. Uusi alusta. Tai no uusi ja uusi, mutta siis minulle ainakin uusi. Sitä kautta pystyy myös seuraamaan blogeja ja nyt myös minun blogiani. Hetken mietin, että liitynkö. Ei tuntunut heti samalla tavalla omalta kuin mitä aikoinaan tuntui blogilista.

Blogipolku on kuitenkin hyvin tervetullut. Toivon, että sinne löytäisi muutkin kuin vain äitiydestä tai perhe-elämästä bloggaavat, mutta siihen varmasti menee aikaa.

 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Projektina housut - Lomahousut

Vuoden vaihteessa istuin pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. En edes muista milloin olisin viimeksi tehnyt itselleni vaatteita tai yli päätään ommellut vaatteita. Hämärä mielikuva nousee vanhojen tassipuvusta vai olisinko jonkun hameen kuitenkin tehnyt vanhojen tanssien jälkeen. Tosin tällä kertaa voisin sanoa puuhaavani "lainahepeneissä" tai siis lainakoneen kanssa. Oma kone kun odottaa edelleen, että saisin sen vietyä joskus huoltoon asti, mutta mutta...

Vuoden alussa potkaisin käyntiin operaatio lomahousut. Onnistuin! Housuista oli tarkoitus tulla housuhame, mutta harrastus kun hieman rajaa tuota lahkeen leveyttä, oli pakko laittaa lahkeisiin resorit. Tykkään silti. Ja mikä parasta, en todellakaan ole koko aikaa solmussa lahkeiden kanssa kun ne on pussitettu. Olen saanut paljon kehuja housuista ja muutama on kysellyt, että mistä olen ne hankkinut, kun haluaisivat samantyyliset.

Kaavan pohjana toimi ikivanha housuhame. Housuhame oli  tosin vain polvimittainen, joten hieman täytyi jatkaa lahkeen pituutta. Kankaat (turkoosi puuvilla ja valkoinen resori) löytyikin omasta takaa samoin kuin sivulle tullut vetoketju. Sivussa oleva nauha toimiikin lähinnä koristeena, mutta on siitä ollut apuakin. Suuri pelastus se oli silloin kun kesken työpäivän jäi vetoketjun vedin käteen. Pienellä paniikilla onneksi löytyi hakaneula turvaamaan sen, että housut varmasti pysyvät jalassa ja työnantajalle ei vilku ihan kaikki.

Näissä housuissa olen tovin tosiaan ehtinyt jo liikkua ja Teneriffan lomaa varten nämä tuli tehtyä. Nyt kotona odottaa yhdet housut ompelua ja toisia varten on kankaat valmiina. Housutehdas. Ihan parasta! Aina ei tarvitse ostaa saadakseen kivoja vaatteita vaan joskus parhaimmat syntyvät juurikin itse tekemällä.
 

Multaterapiaa

Pitkään miehen kanssa puhuttiin siitä, että jos mansikoita saisi taas tänä vuonna istutettua parvekkeelle. Taimia ei mistään löydetty. Myöhässä siis taas vaihteeksi. Se ei tosin ole mitään uutta. Saatiin sentään kausimansikan siemeniä. Kuvan mukaan niistä tulisi vähän metsämansikan näköisiä. Saattaisivat myös olla maultaan hyvin samankaltasia.

En minä mikään viherpeukalo ole. Yleensä onnistun tappamaan kukat ja kaktuksetkin. Basilika on kuitenkin käsissäni pysynyt onnistuneesti hengissä, joten siinä kun mies katseli illan ottelua televisiosta, minä laittelin multaa ruukkuihin ja mansikan siemeniä multaan. Aah, kuinka rentouttavaa! Sormet pehmeässä mullassa ja ajatus juoksi jossain muualla.

Ensin laitoin mansikan siemet multaan ja sitten kahteen viereiseen "kukkaruukkuun" istuttelin vielä sipulia. Ruohosipulia en enää iltasella jaksanut, mutta sekin päätyy vielä basilikan kanssa samaan ruukkuun. Haluisin kokeilla kasvattaa vielä jotain muutakin. Ehkä miehen vastusteluista huolimatta herneet päättyvät laatikkoon itämään tai haen jostain vadelmanpistokkaan, jonka upotan multaan.

Parveke kasvatusta. Katsotaan mitä siitä tulee vai tuleeko lopulta yhtikäs mitään. Onko muilla kokemuksia parvekeviljelystä? Mitä olette kasvattaneet kukkien lisäksi parvekkeella?
Hengissä säilynyt ja moneen kertaan elvytetty basilika.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Vappu ja pari vapaata

Tässä on jälleen vietetty pitkiä vapaita. Viime viikko oli kolmipäiväinen työviikko ja tälle viikolle tulee pituutta saman verran. En valita. Vapaitakin on joskus pakko pitää myös pois päin. Ainut harmitus on tässä vapaa putkessa ollut tuo, ettei miestä ole juurikaan näkynyt. Toki tämä on meille ihan normaalia, että meidän työt ja vapaat eivät  millään osu yhteen.

Nautin siis vappuaattona kotona vallitsevasta rauhasta ja hiljaisuudesta ennen kuin päästiin lähtemään saunaan. Hetken siinä jo harkitsin, että jos heittäisin rullikset alle ja antaisin vaan mennä, mutta en saanut sitäkään aikaiseksi. Onhan välillä ihan ok olla aikaansaamaton? Vappupäivänä sentään ryhdistäydyin. Osallistuin siskoni perheen vappupiknikille sen jälkeen kun olin miehen vienyt  töihin. Vietin heidän kanssaan aikaa ja katselin kuinka nuorin pyöri pitkin nurmikoita. Sydämessä hieman vihlaisi. Siirryttiin siitä sitten siskon luokse vielä kahville ennen kuin nappasin ystävän kyytiin. Puhuttiin vaihtoehdoista, jota meillä voisi olla. Siinä ne sanat taas vilahteli ympärää: sijoitus, adoptio, biologinen.

Ystävän kanssa jatkoin vielä samasta aiheesta. Puhuin hänen kanssaan sijoituksesta ja siitä mitä siihen kuuluu. Kuulemma vahva tukiverkosto. Purskahdin melkein itkuun kun tajusin, ettei meillä ole sellaista ja ettei missään sellaista oikeastaan voitaisi saada. Sama juttu oikeastaan myös adoptiossa. Paperille pitäisi määritellä ihan kaikki. Kuka saa tehdä ja mitä. Kuka on varalla jos meille sattuisi jotain? Ystäväni ehdotti omia vanhempiani. Olin hetken hiljaa ja sain vain sanottua, että miten he voisivat tukea sellaisessa kun ei sitä tukea saa nytkään. Onhan näistä miehenkin kanssa puhuttu. Puhuttu jo monta vuotta. Mutta mitä ajankohtaisempi tilanne on niin sen vaikeampaa puhuminenkin on.

Kirjoittaminenkin tökkii taas vaihteeksi. Mies lähtee tällä viikolla kertaamaan ja ehkä oma olokin taas helpottaa kunhan tuo äitienpäivä on ohi. Onneksi huomenna on taas töitä. Ei tarvitse ajatella muita juttuja samalla tavalla.