Rapatessa Roiskuu

Olin viikonloppuna Make Bra n järjestämällä alusvaatekurssilla. Olin melkein vuoden verran odottanut tuota kurssia kuin kuuta nousevaa ja sitten lauantai meni päin seiniä . No sunnuntai olikin sitten jo  huomattavasti parempi päivä ja jotain sain sen tään aikaiseksi.  Lauantaina sain foamit leikattua kuppeja varten. Kotona uskalsin ommella jonkin verran, mutta sitten meni sormi suuhun. Päätin työn antaa odottaa sunnuntaihin ja sitten jatkaa. Sunnuntai aamuna sitten hursitelin koneella foamit loppuun ja aloitin liivien päälikankaiden leikkaamisen. Kaikki kankaat olivat neulosta. Se kun joustaa niin oli helppoa saada kuppien pääliskankaatkin kohdalleen ja pingotettua. Joustamattomasta kankaasta tehdessä täytyy muistaa jättää ulkosaumoihin ylimääräistä kangasta, jotta pingotus saadaan tehtyä.  Lykran ompelusta en tykännyt yhtään. Kangas ei meinannut pysyä millään paikallaan. Koko ajan se liikkui johonkin suuntaan ja vähän väliä sai olla purkamassa ja asettam...

Tänään koittaa leirille lähtä. Vielä muutama tunti ja sitten istua suruttelen menemään bussissa kera lapsilauman. Ihanaa. Niin ja siihen yhdistettynä se, etten todellakaan ole mikään aamuihminen, niin ei niin kiva. Mutta siis saattaa loppuviikolla olla ehkä aavistuksen hiljaisempaa. Viikonloppuna olisi vielä yksi kurssi. Tällä kertaa ihan vapaa-ajan kurssi käsitöiden merkeissä. Ilmoittauduin nimittäin tuossa taannoin Make Bran järjestämälle alusvaatteiden ompelukurssille ja olen odottanut tuota kuin kuuta nousevaa. Vihdoin! Lauantaina sen aika koittaa. Tälle viikolle siis riittää tekemissä ihan riittävästi. Eilinen menikin auto kaupoilla, mutta siitä kirjoittelen tuossa myöhemmin paremmalla ajalla ja sitten kun olen hereillä. Hyvää huomenta siis sinullekin.

Ilmoittauduin tuossa vuoden alussa momu akela/sampo kursille. Tosin enpä voisi oikein mitään muuta vaihtoehtoa ajatellakaan töiden vuoksi. Kurssi koostuu neljästä tapaamisesta ja noh.. Pääsin eilen ja olin myöhässä ja pääsen viimeisellä kerralla. Niin ja yritän ehti ensi kerralla. On hieman sellainen sampokurssi -kirjekurssilla fiilis. Syksyllä olisi vielä tarkoitus ilmoittautua MoMu-PJ -kurssille, jos sellainen tulee. Juoksin tai siis autolla kurvasin töistä suoraan kurssille. Tai oikeastaan eteneminen on tietyllä tapaa verrattavissa etanaan, sillä ruuhka. Tiedät varmaan tunteen, jos seisot kymmenisen minuuttia yksissä ja samoissa liikennevaloissa.. Sen jälkeen oli vielä parkkipaikan metsästys, jossa muuten Helsingin tapaan keski, ja juoksu jalkaa partioasemalle. Siellä törmäsin tuttuihin ja olin eksyksissä. En meinannut sitten millään löytää oikeaa huonetta. Tähän päteekin hyvin tämä kolmas kerta toden sanoo. Piti paikkansa nimitääin nytkin ja pääsin istumaan ja hetkeksi hengähtäm...

Seppo-merkki partiopaitaan Teen sellaista työtä, johon partio kuuluu vahvana osana. Voisin sanoa olevani onnekas tämän suhteen. Onhan tuo omalla tavallaan ihan kiva yhdistää työ ja harrastus ja mikä parasta tällä hetkellä se toimiikin oikein hyvin. Huomattavasti helpotti kun vaihdoin syksyllä sekä lippukkuntaa että partiopiiriä. En enää harrasta samalla alueella kuin missä teen töitä. Työn puolesta sain koulutusta siihen, kuinka kohtaan partiolaisia ja hoidan heidän asioitaan. Tuo koulutus oli tänä vuonna ja nyt kun olen vihdoin ja viimein saanut kaikki tuon seppo-kurssin tehtävät palautettua, voin täälläkin sitä hehkuttaa. Aloittaessani työt tässä paikassa, jossa nyt olen, sain partiotyön toiseksi työmuodokseni. No sehän vei oikein urakalla mukanaan ja vuoden päästä, siitä kun olin aloittanut työt, liityin mukaan partioon uudestaan. Niin siis olin joskus kolmannella luokalla partiossa sen yhden vuoden. Partiossahan on hyvää se, että se oikeasti imaisee helposti mukaan ja sitä v...

Johan tässä ollaan tovin verran oltu jo kotonakin, mutta en ole vain ehtinyt istumaan alas ja kirjoittamaan kaikkia niitä päässäni risteileviä ajatuksia mihinkään ylös. Kyllä koulutus oli jälleen antoisa. Jälleen koen entistä suurempaa innostusta partioon. Niin lippukuntani huiviinkin on tullut ihan toisenlainen fiilis. Se tuntui omalta ja sen kautta tunnen kuuluvani oikeasti johonkin. Kurssilla puhuttiin myös lasten pettymyksistä ja niissä tilanteissa peilinä olosta. Jotenkin edelleen olen sitä mieltä, että suurimmat pettymykset pitäisi lapsen kanssa pystyä käymään läpi. Etenkin silloin kun ollaan ns. Kasvattajan roolissa. Niin minähän en kuulemma voi vielä ymmärtää kun ei minulla ole lapsia. Ja ymmärtäisin kyllä sitten kun niitä on. Jotenkin ajattelen, että kun temperamenttiselle lapselle ollaan peilinä niissä pettymyksissä ja hieman siitä puhutaan se tekee pettymyksen siedon lapselle helpommaksi. Ja samalla lapsikin oppii sen, että elämässä tulee niitä pettymyksiä eteen ja et...

Jälleen olisi kurssiviikko edessä. Laukku on pakattuna ja se odottaa keittiön lattialla tien päälle lähtemistä. Lähden mielelläni. Tällä kurssilla käydään mielenkiintoisia asioita partiotyöstä ja meillä on myös ihan huippu porukka, jossa on sama henkisiä tyyppejä koolla. Edellisestä kurssijaksosta jäi hyvä fiilis. Nyt saattaa olla kurssin virallisesti päättyessä hieman haikeakin hetki. Näkeekö näitä tyyppejä enää? Ja vaikka on jälleen kiva lähteä, on kotiin paluu sitäkin hienompaa. Parasta tällä kurssilla on se, että olen saanut lisää intoa omaan työhöni, tutustunut uusiin ihmisiin ja kipinäni partiolle on syttynyt entistäkin vahvemmin. Minä saan olla mukana juuri sellaisena kuin olen.