Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Marraskuun lukumaraton (päivittyvä postaus)

Kuva
Taas saan istahtaa kirjojen ääreen ja nauttia rauhallisesta sunnuntaista ilman ylimääräistä hälyä. Luvassa on vuorokausi, jonka aikana kirjat tuovat elämään jännitystä ja iloa.  Kohdallani maratoni starttaa klo 13 ja siihen varustaudun laittamalla glögiä ja joulutorttuja. Maratonille olen varannut kaksi kirjaa, jotka ovat omaa lukuvuoroaan odottaneet jo pitkään. Yleensä olen asettanut epämääräisen tavoitteen maratonille, mutta tällä kertaa ajattelin vain uppouua kirjojen maailmaan stressaamatta luettujen sivujen määrästä. Jos nyt toisen kirjan saisin luettua loppuun niin olisi ihan kiva.
Sunnuntai 26.11. Klo 13.35 Maratonin startti.
Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Conn Igguldenin Ruusujen sota sarjan neljäs osa Korpin Kannus. Aikaisemmat osat ovat olleet hyviä, joten tähän kirjaan on hyvä luotto, että tarina vie mennessään rytinällä.

Klo 15.20
Luettuna 101 sivua. Kirja tempaisi mukaansa alun nihkeyden jälkeen. Sain kiinni samasta lukukokemuksesta kuin sarjan aikaisempia kirjoja luk…

Mielenterveysviikko

Viime syksynä olin aivan rikki. Olin kesällä 2016 mukana kriisityössä ja omat oireillut alkoivat vasta syksyllä kun kaikki muut asiaan liittyvät oltiin saatu pakettiin. En saanut nukuttua tai jos nukuin, nukuin pätkissä. Ahdistus kasvoin ja sain paniikkikohtauksia. Lopulta jäin sairaslomalle esimiehen kehoituksesta. Periaatteessa Saikku oli ihan liian lyhyt, mutta kotona alkoi seinät kaatumaan niskaan kun ajatukset ja tapahtumat pyöri päässä. Loppu vuoden töiden repaleisuus kuitenkin takasi sen, että pystyin olemaan  loppu vuoden töissä ja tuki jaksamista. Viime syksystä ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään mielikuvia.
Edelleen kriisityön jättämät jäljet näkyvät. Ne ei koskaan katoa. Muistan varmasti aina ne ambulanssien pillien äänet ja medihelin robellien säksytyksen, unohtamatta omaa avuttomuutta ja kielimuurin tuomaa ymmärtämättömyyttä. Katson nykyään monia asioita toisenlaisilla silmillä. Ymmärrän sen, että vahvallakin on lupa murtua ja myöntää ettei pysty tai selviä. Ennen kaikk…

Lukumaraton lähestyy

Taas on se aika kuukaudesta, kun on aika aloittaa lukulistan miettiminen. Viikonloppuna on jälleen lukumaraton ja siihen on ilmoittautuminen jälleen käynnissä. Tällä kertaa Superlulumaratonia luotsaa eteenpäin Jatka lukemista -blogin Henna. Hennan blogista löytyy maratoniin ilmoittautuminen.
Joku taannoin kysyi multa, että miksi ihmeessä haluan viettää kirjojen kanssa 24h, kun sen ajan voisi käyttää johonkin hyödylliseen. Muistan silloisen fiiliksen, kun en osannut vastata siihen mitään. Nyt varmaan vastaisin: siksi, että voin ja haluan. 
Lukumaraton on mulle pakokeino arjesta. Se on, joka kerta seikkailu huoneiden tyyppien kanssa. Olen yrittänyt joka kerta lukea jonkin tietyn määrän. Viime kerralla sivumäärä oli 622 ja vähän ehkä houkuttaisi laittaa paremmaksi. Tällä kertaa, jos siihen 650 sivuun pääsisi niin olisi kiva. Päätavoite ei ole kuitenkaan sivumäärä, vaan laatuaika itseni kanssa.
Maratonia pääsee jälleen seuraamaan täällä blogissa. Teen taas Superlukumaratonista päivittyvä…

Helsingin kirjamessut 2017

Kuva
Vaihtelu virkistää ja kiva oli päästä piipahtamaan Kirjamessuille. Samalla tuli kyllä jälleen katsottua myös ruoka- ja viinimessujen tarjonta pinta puolisesti. Tällä kertaa puoleeni veti Ajaston messupiste ja lastenosasto. Tänä vuonna tuntuikin, että lasten osastolle oli panostettu ihan hurjasti, mikä oli tietysti ilo.  Itselleni en tällä kertaa tehnyt kirja löytöjä. Tosin messubudjetti oli suhteellisen tiukka, joten se varmaan myös vaikutti asiaan. Tulihan sitä kierreltyä useampi tunti ja kirjoja katsottua ihan huolella. Ehkä tällä hetkellä nuo historialliset kirjaan vaan vetää niin paljon puoleensa, että oli vaikea katsoa mitään muuta luettavaa. Näistä 2 euron kirjapisteistä ei tänä vuonna löytynyt itselle mitään mielenkiintoista.  Ruoka- ja viinimessuille päädyimme tälläkin kertaa etsimään perinteeksi muodostuneita muikkuja ja makkaraperunoita. Ihanat fudget ja nugaat sai veden kielelle ja muutama suussa sulava nugaa päätyikin kotiin käsiteltäväksi. Muikut ja makkaraperunat nautit…

Lokakuun lukumaron (päivittyvä)

Kuva
Taas olisi tarkoitus viettää päivää kirjojen ihmeellisessä maailmassa. Lukumaratonin urakka on tarkoitus aloittaa kahdentoista aikoihin, kun saan miehen potkittua töihin. Tällä kertaa ajattelin mennä klassikoiden parissa ja tavoitteena on lukea se n. 600 sivua. Klo 12.09 Edelliseltä maratonilta jäi kesken Pieni Runotyttö, jolla nyt aloitan. Tarina tempaisi minut mukaansa ja runotytön matkassa onkin kiva aloittaa maraton. Luku-urakka alkaa sivulta 296. 
Klo 13.30 Pieni runotyttö luettu loppuun. Mietin vain, että jatkuiko Emilian tarina jossain? Ääh, kuinka ihana onkaan tuo Uuden Kuun Emilia. Pitääkin perehtyä tarkemmin ja käydä kirjastossa visiitillä. Jos Emilian elämästä on muita kirjoja, haluan ne kaikki omaan hyllyyn. Ihan aiheesta voidaan Pienen Runotytön kohdalla puhua klassikosta. Luettuja sivuja nyt yhteensä 96.
Klo 13.50  Maraton jatkuu Loisa Näy Alcottin Pikku Naisilla. Klassikko linjalla siis. Pikku naisien edellisestä lukukerrasta on vierähtänyt jo vuosia. Silloin podin ank…

Rämäpää vauhdissa

Siinä kun mennä liihottaa pitkin työpaikkaa, sattuu mitä kummallisimpia tilanteita, johon ei ehkä olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa. Toisinaan sitä miettii, että pitäisi olla erilaisia suojakäsineitä ihan varmuuden vuoksi, että tällainenkin kohelo pärjäisi.

Tällä viikolla seistessäni kirkkosalissa katselin ikkunasta ulos ja olin näkeväni kummityttöni keskellä päivää liikenteessä. Ajattelinpa sitten lähteä hänen peräänsä ja kysyä jutun juonta, kun väliin tuli odellinen este. Ikkuna.

Tulin vauhdilla kulman takaa ja valmistauduin työntämään lasioven edelläni auki. Se fiilis, kun käsi osuu ikkunaan ensin ja tajuat, ettei tämä aukea, mutta et ehdi tekemään enää mitään. Käden perässä tuli luonnollisesti polvi ja sitten pää. Törmäyksen jälkeen kuului tuolien kirskunaa ja kiireisiä askelia kun työkaverit riensivät paikalle äänen säilyttäminä. Siinä sitten helpottaen selitin kävelleeni ikkunaa päin.

Niin no, koko kirkossa ei ole sitä lasiovet, joka paljastui ikkunaksi. Että näin meillä. T…

Syyskuun superlukumaraton

Kuva
Maraton suoritus ei ole vielä alkanut. Tarkoitus olisi aloittaa tuossa kahdentoista hujakoilla päivän luku-urakka. Eilen illalla katsoin kerrankin ajatuksella kirjoja maratoniin valmiiksi. Gabaldonin Sydänverelläni kirjoitettu on tällä hetkellä kesken, koska kyseessä on järkäle. Annoin kuitenkin jälleen kerran itselleni luvan halutessani laittaa sen sivuun ja lukea välissä jonkun toisen kirjan.  Klo 12.00
Maraton rupeaman aloitan Gabaldonin Sydänverelläni kirjoitettu -kirjalla. Kirja on valmiiksi kesken ja tarkoitus olisi saada kirjaa luettua hyvän matkaa eteenpäin. Maraton suoritus lähtee sivulta 608. Katsotaan, kuinka pitkään jaksan tämän kanssa tahkoa. Onneksi on muita kirjoja odottamassa.

Klo 13.13
Takana 62 luettua sivua ja kotimatka kaupan kautta miehen työpaikalta. Pakko syödä jotain.. Onneksi eiliseltä jäi pizzaa lounaaksi.. Maratoneväätkin sain näppärästi kaipa. Luvassa pizzan lisäksi tacosipsejä ja lakua.
Klo 14.00
Edellistä kirjaa luettu 102 sivua. Vaikka jenkkien vapausso…

Loppuvuoden Superlukumaraton

Kuva
Henna Carry on reading -blogista ja Lotta Hogwarts Library -blogista ovat päättäneet emännöidä loppuvuoden superlukumaratonia. Kerran kuussa sunnuntaina on aika istahtaa alas ja upota kirjojen maailmaan. Olen nauttinut suunnattomasti lukumaratoneista ja tänä kesänä leireistä huolimatta pääsin osallistumaan kaikille kolmelle lukumaratonille. Ensimmäinen syksyn lukumaraton on ihan kohta eli tämän viikon sunnuntaina. Siihen pääsee ilmoittautumaan Hennan ja Lotan blogien kautta. Ilmoittautumaan pystyy vielä 24.9. eli virallisena lukumaraton päivänä.
Olen jo hyvissä ajoissa laittanut lukumaratonin päivät kalenteriin ylös ja pyhittänyt nämä päivät omalle ajalle kirjojen kanssa. Kirjoja on hieman valmiiksi mietitty ja onnekseni erään sarjan neljäs kirjakin julkaistiin juuri sopivasti maratoniin. Enää pitäisi tehdä päätös kirjojen suhteen tai sitten mennä fiiliksellä.
Miten maraton sitten näkyy täällä blogissa? Maratonin aikana teen päivittyvää koontia lukulistasta, lisäksi viimeistään mara…

Julian Fellowes - Belgravia

Kuva
Kesän viimeisellä lukumaratonilla aloitin Julian Fellowesin Belgravian. Kirjan olin ostanut Downton Abbeyn huumassa. Historiallisista romaaneista pitävänä tämäkin kirja oli ehtinyt pidempään odottaa omaa lukuvuoroaan ja sopivaa hetkeä tarttua kirjaan, jonka tekijän käsialaa on myös Downton Abbey.

Kirjan alku oli hieman sekava. Elettiin sota-aikaa ja kaksi nuorta olivat rakastuneita toisiinsa. Tai siltä se vaikeutti, kunnes tyttö sai tietää, että häntä on huijattu. Teko johti toiseen ja osa puolet kuolivat. Toinen sodassa ja toinen synnytyksessä.
Oikeastaan kirja kertoo orpopojasta, joka pääsee nimekkäiden ihmisten suojelukseen taustansa vuoksi, josta hän ei itse ole edes tietoinen. Kirjassa on aikakaudelle tyypillistä selkään puukotusta ja murhan yritystä sekä tietysti rakkautta.

Vaikka kirja tuntui välillä sekavalta veti se puoleensa ja sitä oli vaikea laskea alas. Suosittelen kirjaa kyllä kaikille Downton Abbeyn ystäville luettavaksi.

Kesän viimeinen lukumaraton - päivittyvä lukuseuranta

Kuva
Ihan kohta alkaa taas 24 tunnin rutistus kirjojen ihmeellisessä maailmassa. Lukumaraton on mukavaa puuhaa, etenkin näin lomalla ollessa. Tämä postaus päivittyy koko maratonin ajan.

19.8. klo 16.30 Maratonin aloitus
Maraton lähtee käyntiin Diana Gabaldonin Outlander -sarjalla. Luiden kaikua olen tahkonut jo pitkään ja maratonin osuus lähtee sivulta 812. Jos tämän saisin maratonin aikana luettua loppuun, olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Klo 18.25

105 sivua takana ja yläselkä huutaa hoosiannaa. Liekö kohta tauonpaikka ja jotain syötävää napaan. Luiden kaiku kyllä koukuttaa. Millään ei malttaisi laskea kirjaa kädestä, mutta taukojumppa on kyllä paikallaan. Brianna ja Roger saivat vieraan menneisyydestä.. hmm. Mitähän muuta mielenkiintoista kirja tarjoaa ennen loppua?

Klo 21.15

225 sivua luettu ja reilu 100 sivua kirjasta jäljellä. Ehkä sittenkin saan tämän maratonin aikana kirjan loppuun. Mielessä pyörii jo seuraavan aloitus. Vaihtoehtoina olisi joko Fellowesin Belgravia tai Igguldenin K…

Kesän viimeinen lukumaraton

Tälle kesälle osuu vielä yksi lukumaraton, jolle minäkin lähdin taas mukaan. Tällä kertaa Oksan hyllyltä -blogin Marika emännöin lukumaratonia. Tämä maraton osuukin sopivasti lomalle, joten kerrankin voin nauttia täysin rinnoin lukemisesta ilman suurempaa trafiikkia ympärillä.

Olen jo ehtinyt miettimään lukulistaa lauantaita varten ja muutamaa kirjaa olen koko kesän pantannut tätä viimeistä maratonia varten. Jos saisin viimein luettua loppuun Diana Gabaldonin Luiden kaiun, niin sitten pääsisin jatkamaan Ruusujen sota-sarjaa eteenpäin.

Tämän kesän maratoneilla olen saanut luettua leiriolosuhteissa kohtuullisesti, mutta tälöä kertaa ajattelin, että jos sen 500 sivua saisin luettua olisin enemmän kuin tyytyväinen. Toki hienoa olisi, että lauantai hurahtaisi kirjoihin uppoutuneena ja luettuja sivuja tulisi enemmän kuin tuo 500.

Oletko sinä osallistumassa lukumaratonille?

Niitä päiviä

Tämä on taas niitä päiviä, jolloin kaipaus käy voimille ja sitä miettii, että miksi emme me. Vaikka sitä yrittää pysyä positiivisena ja toiveikkaana, niin kuitenkin epätoivo yrittää puskea ajoittain läpi. 
Olisi ihana saada kertoa lähipiirille onnellisia uutisia, joita tiedän monen odottavan. Olisi ihana uppoutua siihen humuun, jonka niin moni muu saa kokea. Olisi ihanaa vihdoinkin ommella omalle eikä vain lahjaksi muille. 
En tiedä saanko koskaan pitää sylissä omaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä useammin epätoivo nostaa päätään ja sen ulkopuolisemmaksi sitä itsensä tuntee muiden seurassa. Ehkä tämä tunne menee taas kohta ohi ja arki palaa uomiinsa siihen samaan vanhaan..

Posti, vuosituhannen suurin vitsi

Postin suuret muutokset ovat olleet vahvasti esillä jo pidempään. Ensin oli uutisissakin asti nurmikon leikkuut ja vanhushuolto. Lisäksi monet omakotitalossa asuvat joutuivat siirtämään postilaatikkonsa helpottaakseen postin jakoa. Nyt uutisvirrat hehkuttavat ja nostavat esille postilain muutosta.

Posti heikentää palveluitaan muuttamalla jakoaikataulujaan ja samalla nostavat hintoja koko ajan ylöspäin. Mihin tämä kaikki perustui? Posti vetoaa, että ihmiset saavat niin vähän nykyää  muuta postia kuin laskuja, joten ei ole tarvetta viis päiväiseen jakeluun ja sen tähden postimaksuja tulee myös nostaa ylöspäin. 
Uusi postilaki mahdollistaa entistä enemmän postin yksinvaltiudun ja monopolin. Kirjeenvaihto ei ole enää kannattava harrastus. Ei missään määrin. Kotimaan postimerkki maksaa 1,30 ja ulkomaille lähtevä postimerkki 1,40€. Jos ja kun kirjekavereita on useampia sekä koti- että ulkomailla alkaa tämä hupi pikkuhiöjaa käydä kalliiksi. 
Mielestäni olisi iha  positiivista, jos postille …

Heinäkuun lukumaraton (päivittyvä)

Kuva
Kyllä minun piti tulla teillä kertomaan jo aikaisemmin tämän päivän lukumaratonista, mutta kaiken kiireen ja häslingin keskellä se vain jäi. Terveisiä siis jälleen rippileiriltä. Päivän maraton osuus alkoi 8.7. klo 9.05.

Päivän ensimmäinen lukuhetki alkoi kahden kirjan yhdistelmällä. Molemmista kirjoista valittuja paloja ääneen luettuna. Kati Jansan Pyhiinvaellus -kirjasta luin 19 sivua ja Kaisa Raittilan Martti Lönnebon Rukoushelmet -kirjasta puolestaan 5 sivua. (Luettuja sivuja yhteensä 24.)

Toinen luku-urakka alkoi Barbara Taylor Bradfordin Cavendon Hall -sarjan toisella kirjalla Muutoksen tuulia. Urakka alkoi klo 10.45.
Klo 12.00 Lounastauko
Cavendon Hallista luettu 74 sivua. Iloksi sain huomata kirjan olevan sarjan edellistä osaa helppolukuisempi ja vielä enemmän mukaansatempaava. Hyvä kun kirjaa malttaa kirjaa kädestä pois laskea. 
Klo 00.40 nukkumaan menoaika
Luettuja sivuja Cavendon Hallista 207. Lukeminen tyssäsi totaalisesti. Päivän aikana aina kun oli mahdollista tuli luet…

Lukumaraton - Cavendon Hall

Lukumaratonin urakan aloitin eilen kymmenen aikoihin ja valitsin itselleni kirjaksi uuden tuttavuuden, Barbara Taylor Bradfordin Cavendon Hall -sarjan ensimmäisen kirjan Uuden ajan portailla, sivuja 444.

Kirja kertoo kahden suvun tarinaa, jotka nivoutuvat yhteen mielenkiintoisella tavalla. Inghamit ovat aatelisia ja Swannit puolestaan palvelijoita, jotka ovat palvelleet samaa perhettä 160 vuoden ajan. Swannien tehtävä on olla uskollisia loppuun, he ovat auttaneet Inghamien perhettä aina ja seisseet heidän tukemaan. Inghamit ja Swannit ovat rinnakkain eläen jakaneet surut ja murheet, ilot, salaisuudet ja skandaalit.

Uuden ajan portailla -kirjasta näkee maailman muutoksen. Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1913-1920 ajan Britanniaan. Ensimmäinen maailmansota lähestyy ja Inghamin perhe on joutumassa skandaalin keskelle. Inghamien eteen tulee haasteita, joita he eivät olisi osanneet kuvitellakaan. Kirjassa ihmissuhteet laitetaan koetukselle, se kenen uskollisuuteen voi luottaa, on epävarmaa s…

Kesän eka lukumaraton

Tämän kesän lukumaratonit osauvat kaikki pitkälti töiden kanssa päällekäin. Varustauduin riparille kuitenkin parilla hyvällä kirjalla, joyen ajatukseni oli jo kotoa lähtiessä osallistua lukumaratoniin mukaan. Kävi viel niinkin hyvin, että viralliselle maraton päivälle eli tälle päivälle napsahti opetukseton päivä.

Tällä maratonille luettavana ei ole kuin kaksi kirjaa ja raamattu. Näillä siis mennään. Toisessa, Diana Gabaldonin, kirjassa on kyllä sivuja reilusti, joten luettavaa riittää leiri oloihin enemmän kuin tarpeeksi.

Lukumaratonia voi seurata sekä facessa Rapatessa Roiskuu -sivulla että instagramissa rapatessa_roiskuu

Helpot reseptit arjea helpottamaan - Hätävaramakea

Kuva
Ne hetket, kun iskee aivan jäätävä makean himo ja saatavilla ei ole mitään hyvää. Kuulostaako tutulta? Itse en kovinkaam usein koe makean himoa, mutta välillä islee ihan älytön makean tarve, kuten tänään. Tällä kertaa tosin olin osannut ennakoida ja varata hätävaramakean valmistustarvikkeet jo kotiin valmiiksi. Saanko siis esitellä helpon ja nopean hätävaramakean, eli itsetehdyn riisisuklaan.
Olen aikaisemmin tehnyt riisisuklaata töissä lasten kanssa ja moneen kertaa on pitänyt kotona tehdä erä miehelle, joka rakastaa riisisuklaata. Tänään makeanhimoissa ja vapaan kunniaksi päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä tuumasta toimeen.  Riisisuklaan reseptinä olen käyttänyt Yhteishyvän riisisuklaan ohjetta. Riisisuklaan teko on muuten sujunut täysin reseptin mukaisesti paitsi, että olen ensin sekoittanut kaikki kuiva-aineet keskenään ja sitten vasta lisännyt kookosrasvan joukkoon. Hyvänä kikkana olen kuitenkin huomannut sen, että alusta, jolle suklaa asetetaan jälhtymään kannattaa …

Mystinen plannerpeace

Kuva
Kun on kolme kalenteria rinnakkain käytössä, voisi joku jo luulla hulluksi. Saatika sitten siinä vaiheessa, kun mainitsen, että ai niin, tilasin yhden kalenterin  vielä lisää. Niin no, kyllähän tuo hullulta kuullostaa. Tosin voin syvästi vakuuttaa, että jokaisella kalenterilla joka on käytössä tai käyttöön tulossa, on oma tarkoituksensa. Diy-kalenteri, jonka tekemisen aloitin vuoden vaihteessa, jäi Carpe Diemin käyttöön oton jälkeen päiväkirjaksi. Siihen tuo soveltunee kaikkein parhaiten ja nippa nappa kiinni pysyvää kirjaa ei tarvitse enää kantaa mukana joka paikkaan ja siihen saa muistot näppärästi kirjattua ylös, jotteivat ne katoa. Diy-kalenterissä viikko on mahdutettu neljälle sivulle ja yksi päivä mahtuu näppärästi puolelle sivulle. Lisäksi jokaiselle kuukaudelle löytyy oma koonti aukeama ja samalla sieltä löytyy tilaa laajemmin muistiinpanoille ja muille tärkeille asioille. Always Smile -kalenteri on taskukokoinen ja viikko mahtuu yhdelle aukeamalle. Kalenteri viettää aikaa pä…

Arjen teologiaa - Minunkin vuokseni

En ole mikään aktiivinen kirkon penkin kuluttaja, vaikka työni puolesta kirkoilla tuleekin vietettyä aikaa. Täytyy myöntää, että paljon mielummin sunnuntai aamuisin jään vällyjen väliin kuin suuntaisin kirkolle. Usean vuoden ajan olen kuitenkin huomannut suuntaavani kiirastorstain iltana kirkkoon messuun, sillä jotenkin minusta tuntuu, että juuri tuo messu aloittaa pääsiäiseni.

Kotikirkossani kiirastorstain iltamessu on aina ollut hienosti toteutettu kokonaisuus. Yhteinen ehtoollinen, alttarin riisuminen ja suruhuntuun pukeutuminen. Valojen ja kynttilöiden sammuttaminen. Kaiken kruunaa vielä Juudaksen kolikot. Tunnelma on aina lähes käsin kosketeltavissa. Ja mikä parasta, kirkosta pois lähtiessä on rauhallinen ja kevyt olo.

Monena vuotena olen kiirastorstain iltamessuun lähtenyt rikkinäisenä. Omat huolet ja murheet ovat olleet vahvasti pinnalla. Sisäisten kipujeni kanssa olen saanut istua kirkonpenkissä kaikessa rauhassa tietäen, että joku näkee minut ja kipuni. Messun aikana olen ai…

Teoriaa Miehistä - "Puumaa mä metsästän..."

Taannoin kuulin villiä huhua nuorista miehistä, jotka halusivat päästä kokeilemaan onneaan Puuman metsästyksessä. Olivat vaan poikarukat ihan hukassa ja paineen alaisina. Mielikuvissaan he jo virittelivät saalisverkkojaan villien sotahuutojen kaikuessa takaraivon perukoilla ja nostivat rintansa pystyyn. He tekivät sisäistä ryhdistäytymistään ja huolittelivat ulkonäköään pärjätäkseen parhaalla mahdollisella tavalla Puuman metsästyksessä ilman että heidän egonsa kokisi kovinkaan suurta kolahdusta todellisuuden iskiessä päin näköä.

Olipa nämä nuoret miehet innosta piukeana, kun saivat kontaktin Puumaan. Eivät vaan ymmärtäneet, ettei Puumaan kunnolla tehoa mitkään soidintanssit vaan ihan muut keinot olisi syytä ottaa käyttöön. Unohtivat poikarukat virittää verkkonsa ja jättivät mielensä perukoilla pauhaavat sotahuudot huomiotta soidintanssien melskeessä ja Puuma toisensa perään siirtyi paremmille apajille jättäen yli-innokkaat nuoret miehet nuolemaan näppejään ja itkemään menetettyjen pä…

Ihanat, hitaat aamut

Istun keittiön pöydän ääressä ja nautin aamukahvia. Tänä aamuna olen ehtinyt jo kaikessa rauhassa tutustumaan loppuviikkoon ja suomaan ajatuksia edessä olevaan tuöpäivään. Olen mietyinyt valmikksi mitä puuhaan lasten kanssa kerhossa ja olen saanut kaikessa rauhassa herätä tähän päivään. Kroppa kun väittää, kellon olevan ihan jotain muuta kuin mitä se todellisuudessa on.

Kahvia juodessa olen myös ehtinyt katsomaan kaikessa rauhassa ulos. Kevät on tullut. Ovat saaneet eilisen tai viime yön aikana hiekat putsattua lähikaduilta. Pikku hiljaa saan taas kaivaa rullaluistimet talviteloilta, jonne ne jemmasin 2014 maratonin jälkeen. Tovi onkin pyörähtänyt edellisestä luistelukerrasta jalkojen kipujen vuoksi. Ehkä nyt saan otettua itseäni jälleen niskasta kiinni.

Pikku hiljaa pitäisi lähteä liikkeelle ja kohti töitä. Päivän aikana pitäisi saada tehtyä vaikka ja mitä, vaikka kalenterissa on vain yksi merkintä. Kalenterikaan kun ei kerro koko totuutta työpäivän sisällöstä. Ehkä sitä pitäis kaik…

Kunnallisvaalit tulossa, oletko hereillä?

Postin mukana tipahtelee lähes päivittäin jos jonkinnäköistä vaalimainosta. Vilkaisen ne kyllä huolella läpi, mutta.. Oma ehdokas on kuitenkin vielä hakusessa. Olen tehnyt vaalikoneita, mutten tiedä ketä äänestän. Kotona on opetetti, että jos jättää äänestämättä, ei saa valittaa. Voiko siis tyhjän arvan jättämistä sanoa äänestämiseksi?

Vaalimainoksia ja ehdokkaita seuratessa huomaan kiinnittäväni huomiota siihen samaan, joka herätti huomioni jo edellisten kirkollisvaalien aikaan. Joka paikassa puhutaan lapsista, nuorista, eläkeläisistä, työttömistä yms. mutta jälleen kerran päättäjiksi hakevat unohtavat meidät normaalit työssä käyvät ihmiset... Ai niin, mutta mehän olemme vaan niitä veronmaksajia, joista ei tarvitse välittää ja joihin ei tarvitse panostaa, tai siltä se ainakin vaikuttaa vaalimainoksia lukiessa.

Olen hämmentynyt. Miksi minun pitäisi äänestää jota kuta sellaista, joka ei minun asioita ajaisi? Miksi kaikessa on painotus aina lapsissa ja nuorissa tai sitten eläkeläisissä…

Lukulista - Ainoa

(Kiera Cass, Ainoa. 2017. Pokkaripaja?)

Jokin tovi sitten kaupassa käydessä osui silmiini Kiera Cassin Valinta-sarjan kolmas osa. Mukaanhan se tarttui, sillä aikaisemmat osat Valinta ja Eliitti  olivat ehtineet koukuttaa minut osaksi huikeaa seikkailua ja hienoa rakkaustarinaa. Hyvä kun kaupasta kotiin pääsin ennen kirjan aloittamista pääsin. Lukuhimot pääsivätkin kasvamaan äärimmilleen ja oikeastaan ahmin kirjan kerta rykäisyllä loppuun asti.

Ainoa jatkoi tarinaa siitä, mihin Eliitti loppui ja noudatteli hyvin samanlaista linjaa kuin Cassin Valinta-sarjan ailaisemmat kirjat. Kapinaa, tyttöjen välisiä kiistoja ja suuria tunteita. Epävarmuutta, pelkoa ja ystävyyttä, mutta ennen kaikkea rakkautta. Kirjan lopputulos ei omalla tavallaan ollut yllättävä ja valinta osuikin juuri sen tytön kohdalle, jolle olin sen mielikuvissani jo pedannutkin, vaikka hetken näyttikin joltain ihan muulta.

Kiera Cassin Ainoa päätti omalta osaltaan American tarinan, mutta jatkoa on kuitenkin sarjaan tykästyne…

Earth Hour

Kuva
Sammutin valot ja sytytin kynttilöitä tuomaa valoa pimeytyneeseen iltaan. Ajattelin ensin viettäväni hetken hyvän kirjan parissa, mutta avatessani kirjaa tajusin, etten yksin kertausesti näe lukea. 
Sammutin valot hyvällä mielellä. Ehkä vietänkin hetken omien ajatusten parissa kirjan sijaan. Harvoin sitä ehtii pysähtymään aloilleen kaiken arjen kiireen keskellä. Juuri nyt ei ole kiire mihinkään. 
Tämän hetken, jolloin valot ovat pimeänä koko maailman puolesta, minä saan katsella kynttilän liekkiä ja nauttia hiljaisuudesta. Saan kaikessa rauhassa suoda ajatukseni luontoon ja maailmaan, mutta samalla myös itseeni. 

Miten olisi epätäydellisen täydellinen nainen?

Kodinkuvalehti yrittää antaa naisille vinkkejä siitä, miten esim. facebookissa saa elämänsä näyttämään täydelliseltä. Toisaalta miksi ihmeessä sitä pitäisi facessakaan esittää jotain muuta kuin sitä oikeasti todellisuudessa on.

Kodinkuvalehden mukaan helposti saa elämänsä näyttämään teennäisen täydelliseltä kun päivittelee sinne yltiöpositiivisia ja itseään ylistäviä päivityksiä. Ei sillä, etteikö niitä saisi näkyä ja olla, mutta millaisen kuvan oikeasti haluamme näyttää muille?

Mutta entä jos en halua olla täydellinen? Saanko olla epätäydellinen kaikkine vikoineni? Miksi minun pitäisi silloin yrittää esittää Facebookissakaan jotain muuta kuin todellisuudessa olen?

Voisin haastaa itseni ja siinä samalla kaikki muutkin todellisen arjen ja itsensä paljastamiseen. Miten olisi, jos uskaltaisinme paljastaa muille sen epätäydellisyydeen, jota kannamme mukanamme?

Mun epätäydellisen viikon päivitykset olisi todennäköisesti tätä luokkaa:

Maanantai: Aamulla melkein tunnin torkutus ennen kuin pä…

Kirjeystäviä

Olen sosiaalinen, mutta ei minulla ole aikaa tavata edes niitä lähimpiä ystäviäni. Heidän kanssaan tosin tulee pölistyä puhelimessa usein pidempikin tovi ja sitten kun kahville asti ehditään, siinä vierähtää helposti useampikin tovi, että saa kaikki kuulumiset päivitettyä ajantasalle.

Koko lapsiuden ja nuoruuden ajan minulla oli kirjeystäviä. He asuivat pitkin maailmaa ja Suomea. Mutta näistä kirjekavereista yksi sun toinen tippui aikojen saatossa pois. Yhden kanssa taidetaan edelleen olla jonkinlaisessa tekemisissä facebookin kautta. Taisin jo viime syksynä kertoa, kuinka kyllästyin kielitaidottomana oleniseen ja otin itseäni niskasta kiinni ja sain itselleni ihania kirjekavereita pitkin maailmaa. Nyt oli tämä vuosi hyvä aloittaa uusiin ihmisiin tutustumalla ihan täällä kotimaan kamaralla. Nyt on liuta uusia kirjekavereita Suomesta ja nippu vanhoja ulkomailta.

Olenkin miettinyt, että mikä perinteisessä kirjeessä viehättää. Sähköpostista en ole koskaan pahemmin välittänyt kirjemuoton…

Arjen teologiaa - Mitä kuuluu?

Vuosien kuluessa sitä oivaltaa ajan pysähtymisen ja kohtaamisen merkityksen samoin kuin sen, että jokaisella olisi mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisenaan kuin on. Aina se ei ole helppoa ja välillä sitä miettikin, että miten ihmessä voin kohdata toisen siinä arjessa joka juoksee karkuun sen minkä ehtii. Pitäisikö sitä juosta itse perässä ja pakottaa arki pysähtymään pieneksi hetkeksi vaikka sitten väkisin.

Ottaisinko Arkea olkapäistä kiinni ja kääntäisin hänet puoleeni ja silmiin katsoen kysyisin, että mitä kuuluu? Olisiko minulla aikaa pysähtyä kuulemaan se mitä sieltä vastaan tulisi tai haluaisinko ehkä kuulla sen kaiken mitä toiselle olisi sanottavana? Osaisinko vain olla ja kuunnella?
Taannoin minulle sanottiin, että jos kysyt toiselta mitä kuuluu, kysy se niin, että mitä sinulle oikeasti kuuluu. Se kuullosti silloin oudolta, mutta ei enää. Kun kysyn toiselta, että mitä kuuluu, on siihen helpompi vastata se perinteinen "ihan hyvää" kuin todellinen ol…

Aamun ajatuksia

Onpas huomaamatta tullut pitkä tauko blogin kanssa. Ei ole juurikaan ollut inspistä eikä kyllä aikaakaan istua alas ja kirjoittaa asioita ylös. Toisaalta olen ollut kriisissä jälleen kerran blogini kanssa sen suhteen mitä haluan ja mitä oikeastaan voin kirjoittaa. Toisaalta sitä kaipaa muutosta, mutta toisaalta olen miettinyt, että onko tämä blogia lopulta kuitenkaan se, jonka haluan muuttuvat.

Olen onnellinen siitä, että sain otettua vuosien tauon jälkeen kalenterin kunnolla taas haltuun. Viime vuosi opetti siinä suhteesa hyvin paljon. Kun kalenteri on oikeasti ajantasalla ja kaikki muistiinpanot hallinnassa, sitä jaksaa itsekin paremmin. Kalenterin kautta olen saanut tutustua ihan huikeisiin ihmisiin. On ihanaa huomata, kuinka moni muukin on hurahtanut samaan ja kuinka helppoa toisten kanssa on puhua asiasta kuin asiasta.

Töissä on varsinainen hulina päällä. Jotenkin itse haluaisin vaan viime vuoden jälkeen olla hetken paikallaan ja oikeasti ihmetellä maailman menoa. Siihen ei ole …

Maniaa, maniaa, kalenterimaniaa

Kuva
En todellakaan muistanut, kuina koukuttavaa kalenterin väsääminen voikaan olla. Olen nyt melkein koko loman käyttänyt kalenterin väsäämiseen ja rakentamiseen ja lähes aiheuttanut itselleni harmaita hiuksia koko projektin tähden. En ole kuitenkaan ollut valmis lopettamaan, sillä olen vakaasti päättänyt, että itse tekemän kalenterin on vaan yksinkertaisesti toimittava työoloissa.

Tämä kalenteri on kolmas lyhyen ajan sisällä aloitettu kalenteri ja samalla ensimmäinen, johon voisin sanoa olevani tyytyväinen. Kaksi muuta, noh olivat ehkä enemmänkin harjoituskappaleita, jotka kaatuivat lopulta epäkäytännöllisyyteen.
Kalenterin kun avaa, tulee heti vastaan kaksi kirjekuorta. Tärkeät kuitit eivät tahdo pysyä järjestyksessä lainkaan ja lopulta ne ovat milloin missäkin ja sitten niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa. Jos ne nyt pysyisivät jossain järjestyksessä tai edes tallessa niin olisi hyvä.

Alunperin ajattelin, etten voi elää sellaisen kalenterin kanssa, josta puuttuu kellonajat. Otin…

Lomalla kalenterin päivitystä

Kuva
Lomaa on vielä tovi jäljellä. Ihana olla lomalla ja antaa kaikkien työasioiden jäädä reilusti taka-alalle. Toki päiviin on kalenteri innostuksen myötä löytynyt täytettä ja huomaan, että saatan istua kalenterin ääressä tunteja näperrellen kaikenlaista.



Käytössä on tällä hetkellä kolme eri kalenteria. Kaupasta syksyllä ostettu almanakka, jossa on kaikki työjutut ylhäällä. Kansiossa tulostettu versio ja kolmaneta muistikirjaan tehty versio, jossa seassa myös paljon muuta.

Eilisen istuin kirjoittaen kirjettä Australiaan. Hidasta tuo englanniksi kirjoittaminen. Mutta ei haittaa. Ainakin siinä oppii kokoajan uusia sanoja.

Yritän jossain vaiheessa saada lahjaomoelujakin taas nähtäville. Kunhan jaksaisi koneen käynnistää ja kirjoittaa auki kaiken sen, mitä on taas tullut tehtyä. Myös Teoriaa miehistä -sarjaan on tulossa uusi luku, kun vaan saisi luonnoksen ensin tehtyä. Sama juttu koskee myös Arjen teologiaa -sarjaa ja kahvinkeitintä ja ja ja..

Ehkä nyt vielä nautin lomasta kun sitä on jälje…