Rapatessa Roiskuu

Aah, niin ihana syksy! Kylmä kuin mikäkin, siis se viima. Kylmän kostea ilma pureutuu luihin ja ytimiin, on päällä sitten millaiset vermeet päällä tahansa. Olisi edes rehellisesti pakkasta tai sitten kuivaa. Syksy on vaan jotenkin ristiriitaisuuksien aikaa. Kiroan aamuisin, kun pitää kiskoa paljon vaatetta päälle ja kiroan päivällä, kun on pakko vähäntää vaatetta, jotta tarkenee. Ja ilmakaan on harvoin sopiva. Aamulla täytyy raaputtaa auton ikkunat, jottei tarvitse leikkiä olevansa iglussa. Päivällä puolestaan on pakko säätää ilmastointia viileämmälle, kun aurinko lämmittää autosta saunaa. Kaiken huipuksi, jos auton unohtaa laittaa yöksi piuhan päähän kiinni, juo se aamulla samantien sitä käynnistäessä mellkein puolitankkia. Kuullostaako tutulta? Syksy on oikesti ihan mukavaa aikaa. Nautin aurinkoisesta syyspäivästä, jolloin saan kaikessa rauhassa ihastella luonnon väriloistoa ja nauttia auringon viimeisistä lämmöistä. Kohta sekin on vain muisto kesästä ja lämpimästä alkusyksyst...

Tähän mennessä voin todeta kuluneen vuoden olleen omalla tavallaan ihan kamala. On sattunut paljon sellaista, jota ei olisi halunnut sattuvan. Tähän vuoteen on mahtunut läheisen ihmisen sairaskohtaus, se peräänajo, kipuilut lapsettomuudesta ja sitten roihun tapahtumat. Toivon hartaasti, että tämä loppu vuosi menisi paremmissa merkeissä. En jaksaisi enää yhtään pelkoa tai ylimääräistä huolta. Toivon, että arki palaisi taas rauhalliseen uomaansa, jossa olisi työt ja vapaat omine kommerverkeineen. Onhan tähän vuoteen mahtunut paljon hyvääkin. Olen saanut uusia ystäviä ja oppinut itsestäni paljon uutta. Olen huomannut, että pystyn tiukan paikan tullen toimimaan ja vielä kaiken lisäksi ihan järkevästi. Olen taas muistanut, että olen liian tunnollinen ja yritän liikaa monessakin mielessä. Toivon, että oppisin hahmottamaan omt voimavarat ja toimimaan niiden rajoissa. Se on vaan äärimmäisen vaikeaa, kun on nopea tempoinen ihminen, jolla on aina monta rautaa tulessa. Toivon myös, että os...

Oletko koskaan pysähtynyt kuvan äärelle? Digikuva on todella tarkka. Jokaisen pienenkin yksityoskohdan saattaa erottaa. Valokuvakin on tarkka, muttei se ihan digikuvan tarkkuuteen pysty. Palapelin kuva tuntuu kuitenkin olevan lähes aina sumea ja epätarkka. Palapelissä joksisella palalla on oma merkityksensä. Jokainen pala on tärkeä osa kokonaisuutta, josta yhdenkin palan puuttumisen huomaa, koska juuri se puuttuva palanen tekee sen, ettei kuvasya voi tulla valmista niin kauaa kuin yksikin pala puuttuu. Palapelin voidaan ajatella kuvastavan Jumalaa. Jumalan kasvoja ei koskaan kuvata näkyviksi ja tarkoiksi vaan ne ovat aina sumeat ja epätarkat. Jumalan kasvot ovat meiltä salatut. Me emme voi niitä nähdä. Palapeli kokonaan kuvastaa seurakuntaa. Kehykset ovat kuin Jumala, joka sulkee syliinsä kaiken luomansa. Puuttuva palakin on tässä kohtaa tärkeä, sillä se osoittaa sen, että jokaiselle on tilaa. Hänellekin joka kaipaa Jumalan luokse, mutta on vielä matkalla. Palapelin puuttuva pal...

Oletko lukenut Nälkäpeli -trilogian tai Outolintu -trilogian? Luitko kirjan huomaamattasi loppuun ja jäitkö odottamaan seuraavan kirjan aloitusta kädet lähes täristen? Kiera Cassin Valinta (2016, pokkaripaja) on luonteeltaan hyvin samankaltainen kirja kuin nälkäpeli tai outolintu. Kirja on kirjoitettu taidokkaasti minä kerronnan kautta ja se ottaa otteen lukijaansa. Lukemista on vailea keskeyttää ja vielä vaikeampaa on odottaa seuraavan osan ilmestymistä.  Kirjan päähenkilö America Singer on yksi kolmestakymmestäviidestä tytöstä, joista prinssin olisi tarkoitus valita itselleen puoliso. Valinta on itsessään merkittävä keino paeta omaa elämää, joka on syntymähetkellä päätetty sen mukaan mihin kastiin ihminen on syntynyt.  America ei kuitenkaan haluaisi osallistua valintaan, sillä hän on jo löytänyt sydämensä valitun, mutta äitinsä painostuksesta päättää ottaa osaa valintaan. Hän päättää yrittää vastaa prinsiin ihastunista ja siinä samalla hän pääsee valinnassa pitk...

Olen paljon pohtinut, että kuinka paljon haluan kirjoittaa siitä, miten kriisityön jälkeen itse selviää arjessa. Tietyt asiat jäävät mieleen ja nostavat tunteet pintaan mitä erikoisimmissa tilanteissa. Väistämättä toisinaan tulee mieleen, että teinkö kaiken sen mitä pystyin vai olisinko oikeasti voinut tehdä vielä enemmän. Jokelan tapahtumien jälkeen en ollut varma pystyisinkö koskaan toimimaan silloin kun akuutti kriisi on päällä. Roihulla tuli todellisuudessa testattua se, että sitä vaan alkaa automaattisesti toimimaan ja siinä hetkessä työntää omat tunteensa taka-alalle ja toimii siinä tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla, oli se oma rooli kriisitilanteessa mikä tahansa. Mutta entä sitten kun tilanne on ohi? Entä siinä vaiheessa kun joutuu syystä tahi toisesta palaamaan leirillä sattuneisiin asioihin, koski ne asiat sitten itse varsinaista kriisiä tai ihan muita asioita? Jokainen paluu leirin asioihin nostaa tunteet pintaan. Jokainen kerta, kun eteen tulee jotain mikä mu...

Ja katin paskat! Ei nää kuuden aamut ole yksin kertaisesti mun juttu. Itseään ei saa kavilla hereille sitten ollenkaan ja toinen on se, että pitää leikkiä sosiaalista ihan heti aamutuimaan. Pitäisi olla melkein jo menossa, mutta päätin juodan kahvini kaikessa rauhassa. Tähän aamuun pätee taas se tuttu Maija Vilkkumaan biisi. "Ja pahimpia on aamut..." Sepä se ja sitä rataa.  

Kiinnostaako historia värittämä rakkauskertomus, joka lennättää sinut halki vuosi satojen vanhaan Skotlantiin? Onko Outlander -sarja tuttu? Sanooko nimet Claire ja Jamie mitään? Muukalainen on Diana Gabaldonin romaani, joka aloittaa matkantekijä -sarjan. Moni tuntee sarjan myös Outlander-nimellä televisiosarjan mukaan. Muukalainen on kirjana hyvin puoleensa vetävä poikkeuksellisen juonensa ansiosta. Kirja avaa ovet aikamatkalle ja rakkaudelle, jonka takia saa tehdä töitä. Rakkaudelle, joka kestää vuosi satoja. Eletään 1940 -lukua ja sota on juuri loppunut, kun kirjan päähenkilö Claire on aviomiehensä kanssa lomamatkalla Skotlannissa ja Claire päätyy kivipaasien kautta 1700-luvun Skotlantiin. Monien mutkien kautta Claire päätyy naimisiin Jamien kanssa, koska se on ainut keino pelastautua Randalin käsistä. Claire ja Jamien kokevat seikkailuita moneen junaan, kuten sen kun Clairen oli syytettynä noituudesta tai kun Claire auttoi Jamien pakoon pahamaineisesta vankilasta. Kaikesta t...

Tuli eteen se hetki, kun vanha kunnon Lumia alkoi hajoilemaan. Se jumitteli ja vähintään kerran päivässä sen joutui buuttaamaan. Olihan tuo kerran käytetty korjattava, kun pirulainen ei kestänyt ilmalentoa kallion päällä olevaan kanervikkoon. Vanha Lumia oli mallia 1020. Oli hyvin käteen sopiva ja valokuvaavalle ihmisille siitä löytyi paljon hyviä puolia. Kamera oli hyvä ja tallennustilaa paljon. Ja siinä oli tuttu käyttöjärjestelmä ja periaate, että Nokia on ainut oikea. Sovittiin miehen kanssa, että Roihun jälkeen voitaisiin katsoa uutta puhelinta. Metsään ei uuden puhelimen kanssa olisi kuulemma ollut mitään asiaa. Ymmärsin tämän ja mietin kuumeisesti mikä puhelin olisi seuraava. Harkitsin vakavasti Honorin P9:ä. Tuplakamera ja mustavalkokennot. Pikseli määrärin ihan ok. Mutta jotain puuttui ja jäin empimään. Se ei tuntunut omalta ja siitä puuttui kuvanvakain. Harkitsin Honorin 7:kaa. Pikselit kovin pienen ja jokin siinä häiritsi. Ymmärsin sen, kuinka vaikeaa oli uuteen m...

Voisin väittää olevani syksyihmisiä. Mikäpä on ihananpaa kuin kiskoa paksumpaa vaatetta ylle ja samota metsiä sienien toiveessa. Tai miten olisi upean ruskan ihastelu? Sopii niin minulle. Iltojen pimennessä on ihana laittaa kynttilät palamaan ja vaan tunnelmoida. Niin ja lankojen esille ottaminen ja virkkaamiseen valmistautuminen. Toinen mikä ehdottomasti kuuluu syksyyn on työkokousten alkaminen. Kun sitä kerran viikossa tulee istuttua vähintään kaksi tuntia kokouksessa, on pakko nysvätä jotain, että jaksaisi keskittyä eikä turhaantuisi ihan niin pahasti. Tähän mennessä minut on onnistuneesti pelastanut virkkaus. Pinterestistä löytyy vaikka ja mitä kivaa. Olen kyllä tuumannut, että se on varsin petollinen paikka, sillä sinne jää jotenkin vaan jumiin kaikkien niiden ihanuuksien keskelle. Tovi sitten selasin pinterestiä ja silmiini osui pipo, joka huusi tekemään. Eihän siinä voinut kuin marssia lankoja ostamaan ja lopputulos oli se, etten saanut sitä  väriä, jota olisin halu...