Rapatessa Roiskuu

Synkkä ja pimeä marraskuu on loppumassa. Joululaulut soi taustalla ja kynttilät palaa ja luo valoa. Vieressä on kassa nenäliinoja ja nokka vuotaa kuin mikäkin. Vapaapäivän iloja on aloittaa joulusiivous. Sain vaihdettua verhot ja siivottua olohuonetta. Voimat on hieman veks, mutta huomenna täytyy kuitenkin töihin mennä. Tässä tämän viikon tunnelmia. Hyvän teon suunnittelua Viime kesänä ihanat kaasoni järjestivät minulle juuri minun näköiset polttarit, jossa oli täysin huomioitu minun toiveeni. Kaasoja muistin jo ennen häitä, jolloin istuimme alas viettämään iltaa yhdessä hyvän ruuan ja viinin merkeissä. Myös häiden jälkeen annoin heille pienet kiitoslahjat. Nyt vuoden alussa on kuitenkin virallisen kiitokset aika. Luvassa on yllätysten ilta. Jotain sellaista mitä he eivät osaa odottaa. Tätä olen suunnitellut pitkään ja hartaasti. Toisten piristäminen on varsinainen hyvä teko, johon kuka tahansa pystyisi niin halutessaan. Väriä elämään  Minun ikuisuusprojekti. Tätä olen...

Minä istun koneella, mies ja koira nukkuu.. Ihan kohta pitäisi jälleen hypätä auton rattiin ja lähteä ajamaan aamuruuhkassa kohti töitä. Tämän aamun vietänkin perhekerhossa. Minun ensimmäinen. Lupasin tuurata työtoveria, joka ei päässe paikalle. Hieman jännittää. Olen paljon luontevampi kouluikäisten kanssa. Nuoretkin vielä menevät, mutta aikuiset. En oikein tiedä miten heidän kanssa ollaan. Mistä puhua tai pitäisikö minun ohjata jotain. Joten en ole tälle aamulle valmistellut juuri mitään. Toisaalta kuulemma on lupa vain olla, jutella ja juoda kahvia. Niin. Riittääkö se siis, että olen läsnä? Niin ja millainen sitten on riittävä läsnäolo? Saanko istua aamukoomassa hiljaa huoneennurkassa ja kuunnella kun muut puhuvat? Vai täytyykö minun yrittää heti aamusta olla sosiaalinen...? Onpa siinä taas tälle aamulle mietittävää. Mutta kaipa sitä pitäisi mennä laittamaan kenkiä jalkaan ja lähteä töitä kohti.

Olen seurannut Iltalehden linkin kautta käytävää keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Olen kuunnellut useamman tunnin kansanedustajien puheita puolesta ja vastaan. On vedottu ihmisoikeuksiin, lasten oikeuksiin, Raamattuun, rakkauteen ja muutamaan muuhunkin asiaan. Lähipiirissä tiedetään, että olen varsin konservatiivinen tyyppi. Mutta tähän asiaan en osaa sanoa juuta enkä jaata. Tyydyn siis siihen, minkä päätöksen eduskunta tekee. Päätös ei ole minun päätettävissä. Ja toisaalta minä en edes haluaisi olla tästä asiasta päättämässä. On päätös kumpi tahansa, se tulee loukkaamaan ihmisiä ja kirkosta eroaa todennäköisesti myös ihmisiä. Ennen kaikkea minä toivon päättäjille viisautta tasa-arvoisen avioliittolaki  asian edessä. Viisautta käsitellä asiaa ja löytää ratkaisu tähän. Kumpi? Sitä ei minun onneksi tarvitse itse päättää.

Mainion Marraskuun -haaste alkaa lähestyä loppuaan. Sitten ollaankin jo jouulukuussa ja päivät jouluaattoon vähenee.. Apua. Kaikki lahjat hankkimatta! Ja jälleen vannoin itselleni, että aloitan lahjojen hankimisen ajoissa. Ja taas.. tässä ollaan.. Noh lahja pohdintoihin palaan kuitenkin myöhemmin joulukalenterin merkeissä, joka on myös osa bloggaajien blogiyhteistyötä. Mutta nyt asiaan ja viime viikon kuviin ja tunnelmiin. Piristystä arkeen Piristystä arkeen tuo kahvi ja Bones. Onnekseni huomaisin, että Bonesista oli tullut uusi kausi netfliksiin saataville. Mikäpä onkaan parempi tapa aloittaa päivä kuin kahvi ja jakso murhamysteereitä. Jos olisin hautausurakoitsija, tämä intohimo ymmärrettäisiin ehkä paremmin. Koko päivästähän ei tule mitään, jos ei saa rauhassa aamulla herätä. Useammankin päivän voin kertoa, kuinka kaikki on menneet pieleen vain sen takia, että olen nukkunut pommiin ja hirveällä kiireellä joutunut lähtemään töihin. Mutta nyt aamuisin saan koomata ka...

Varsinaisesti en nyt ota kantaa koko lakiehdotukseen. Mutta tiesittekös sen, että kun Ruotsissa siirryttiin tasa-arvoiseen avioliittolakiin monet maat eväsivät ruotsalaisilta adoptio mahdollisuuden? Entä miten käy meidän jos laki menee läpi? Jos laki menee läpi niin joudunko elämään lapsettomana loppuelämäni jos biologista ei kuulu? Mihin häviää minun mahdollisuus olla äiti? Ai niin, mutta eihän se ole ihmisoikeus. Eli minulla ei siis ole varsinaisesti edes oikeutta olla äiti.

No niin, teknisten ongelmien vuoksi voittoon.. Puhelin kävi kahden viikon huollossa ja kuinka orppo olo olikaan ilman sitä. Noh tästä syystä haasteen suorittaminen on oollut hieman takkuista, koska kuvan laatu. Noh. Tietäähän sen jokainen. Kuvat saatu otettua aina jollakin aika välillä, mutta koska en ole ajan kanssa ehtinyt istumaan koneelle niin pahoitteluni venähtäneestä päivitystauosta haasteen suhteen. Tässä se kuitenkin olisi, nimittäin Mainio Marraskuun -haasteen toinen kuvapäivitys. Niin ja tosiaan. Haastehan on osa facebookin Bloggaajien Blogiyhteistyöt - BB-kamut -yhteistyötä. Ja vielä alku viikosta saatetaan haaste ajantasalle ja myös viime viikko samalla pakettiin ja tänne katseltavaksi. Joten pysykää siis kanavalla. Irja Askola: Pyhän kanssa piilosilla Harmaa arki, todellakin. Puhelin lähti huoltoon. Ja tietysti juuri silloin kuin sitä olisi kaikkein eniten tarvinnut. Siis oikeasti. Illalla olisi ollut eräs tilaisuus töissä johon olisin tarvinnut kameraa, joka...

Nyt ei kyllä oikeasti jaksaisi. Väsyttää nimittäin ihan älyttömästi. On tämä syksy vaan aina jotenkin niin kummallinen. Silloin kun kesä loppuu ja puiden lehdet alkavat vaihtamaan väriä, nautin suunnaattomasti siitä ruskan tunnusta ja kaipaan pohjoiseen, missä rusa on paljon voimakkaampi kuin täällä etelässä. Ja kun lehdet tippuu pois ja alkaa se todellinen pimeys, minua vaan väsyttää. Olo on niin väsynyt ja uuvahtanut, että kyllä sitä tässä vaiheessa joulua oikeasti jo odottaa. a sitäkin vain sen takia, että saisi oikeasti hetken hengähtää. Niin. Minä en pidä pimeästä ja koleasta syksystä. Kosteus tunkeutuu kylmänä luihin ja ytimiin. Päässä jyskyttää ja lihaksia särkee. Niin kuka sanoi, että syksy on ihanaa? Vettä sataa ja sitä rataa. Olisi edes lunta niin tämä olisi helpompi kestää. Valon määrä lisääntyisi heti. Tule jo joulu ja loma. En aksa odottaa..

Olin päättänyt, tänään sen teen. Otan itseäni niskasta kiinni ja lähden liikkeelle, koska työtehtävät eivät olleet esteenä ja aihekin oli ihan mielenkiintoinen. Niin ja paikalla olisi ainakin joku tuttu, nimittäin pappi ja mieskin olisi koko illan töissä. Astuin ovesta sisään tuttuun tilaan. Tunsin katseita niskassa kun siirryin peremmälle. Olin automaattisesti ottanut työroolin päälle. Pappi kyseli kuulumisia, en minä saanut muuta vastattua kuin töitä, töitä ja töitä, hyvää kuuluu. Olin jo ehtinyt ottamaan työroolin haarniskaksi. Olisin ehkä halunnut sanoa jotain muutakin, mutta yhtäkkiä se ei tuntunutkaan luontevalta ja hyvältä. Joten juteltiin sitten niitä näitä. Vaikka en saanut suutani auki, sain kuitenkin kokea sen, mitä tarkoitetaan sillä, että kokee tulleensa kohdatuksi läsnäolosta. Niin läsnäolosta. Ja tiedän, että olisin tullut kuulluksi, jos olisin saanut suuni auki. Toisaalta en kaivannut pelkästään läsnäoloa ihmisiltä, kaipasin ennen kaikkea ssitä, että saan olla ...

Onpas taas ollut jotenkin omituinen viikko. Väsymystä riittää, samoin kuin töitä. Tällä viikolla olen saanut mukavasti aloittaa työnteon partioasioissa ja seurata lupauksen antoa samoin kuin erään lippukunnan juhlaa suurten muutosten äärellä. Parasta tällä viikolla on kuitenkin ollut ihanan vihkipappimme tapaaminen. Miten paljon helpompi olikaan mennä tilaisuuteen seurakuntalaisena kun tiesin, että oikeasti tunnen sieltä jonkun. Tosin, jos kyseinen pappi ei olisi siellä ollut, en olisi mennyt. Häntä kun on kiva kuunnella ja sitä rataa. Kyllä sitä toisinaan miettii, että toisille on vain annettu hieman paremmat eväät tähän maailmaan. Eilen istuin tilaisuudessa ja kuuntelin (ainakin osittain) papin alustusta illan teemaan ja siihen mistä juontaa juuret uskon ja tekoen yhteiseen historiaan. Kaiken sen muistan mitä sain ylös kirjoitettua, mutta juuri muuta en. Menin iltaan ristiriitaisin tuntein. En halunnut viettää iltaa yksin kotona, kun mies oli töissä ja ajatukset juoksivat jäl...

Tämän viikon kuvahaaste osuus alkoi hyvällä uutisella. Kerrankin tuli luettua uutisista muutakin kuin vain otsikot. Uutisvirtaa kahlatessani silmiin osui synkkiä ja huonoja uutisia. Ja niitä tuntui vain riittävän. Yt-neuvottelut, Rautavaaran tragedia, suomalaisen pikkutytön kuolema ulkomailla jne. Kuitenkin löysin kuin löysinkin hyvän uutisen: vinkki ssynkkien syyspäivien piristykseksi. Mahtavaa! Ihanaa, että tälläisiä jaetaan ihan uutisissa asti. Oikeasti! Toinen kuva vei minut lapsuusmuistoihin. Ne piirretyt: Alfred J. Kwak, Matka maailman ympäri ja matka maan keskipisteeseen, Sandokai ja tietenkin kolme muskettikoiraa. Mitä muistoja virtasikaan mieleen, etenkin Alfredista ja Sandokanista. Näistä olenkin aikoinaan kirjoitellut enemmän tuolla vanhan blogin puolella. Miten paljon noista sarjoista nouseekaan hyviä muistoja mieleen. Ja mikä parasta näihin muistoihin on aina ihana palata uudestaan ja uudestaan. Vähän niin kuin silloin ennen vanhaan, jolloin leikki jatkui aina ...

Matka- ja ideakortit (c) PTK Auton kyydissä. Pienet mutkaiset tiet nousevat vain ylöspäin. Milloin ollaan perillä? On huono olo. Mitä ylöspäin tie nousee, sen huonommaksi olo muuttuu. Tie kapenee ja mutkittelee. Se nousee jyrkkää rinnettä ylös päin kiemurrellen kuin serpentiini. Avaan ikkunan. Ihanaa. Raitista ilma ilmaa. Juuri sitä tarvitsen. Pysähdytäänkö? Seuraava levike ja auto parkkiin. Nousen ylös. Venyttelen. Mies avaa kontin. Istumme yhdessä kontin reunalle. Avaamme termarin ja kahvin tuoksu leijailee ilmassa. Maistuiskos? Kysymys jää leijumaan ilmaan. Hymyilen ja lohkaisen palan suklaata. Mikä nautinto! Tunturikahvit suklaan kera.

Olen löytänyt blogille vihdoinkin ehkä jonin järkevän suunnan jota kohti lähdetään kulkemaan. Ensinnäkin blogi löytyy myös facebookista Rapatessa Roiskuu -sivuston takaa. Niin ja joitain haasteita sun muita kuviia voi käydä katsemassa nyt myös instagramista. Siellä käytössä on tosin eri nimimerkki, kun ei tuota vanhaa sinne saanut. Mutta siis Nihpe -> instagram . Siellä aktiivista toimintaa. Ainkain tällä hetkellä. Niin ja sitten on tietysti tuo Bloggaajien blogiyhteistyö , joka innostaa ihan uudella tavalla tänne blogin puolelle kirjoittelemaan ja ihan uudenlaisista näkökulmista. Tällä hetkellä on menossa #mainiomarraskuu kuvahaaste, josta kuvat on instagrammista nähtävillä tuolla tägillä ja viikottain teen koonnit myös tänne blogin puolelle. Kuvahaaste onkin Meriannen käsialaa. Meriannen kirjoittaakin äärettömän mielenkiintoista blogia erityislapsen kanssa elämisestä ja tuo blogi on ihan päivittäinen tarkistuksen kohde omalla lukulistallani. Suosittelen siis sitäkin. ...