Rapatessa Roiskuu

Huomenna koekampaus ja koemeikki. Ehkä saan myös tehtyä pöydistä luonnokset. Kakun hahmotelmat myös huomenna. Koristeet kasassa ja hääpuku kotona. Alushameeseen pitäisi vielä lisätä tykkiä. Tyllitkin jo valmiina. Auton koristeet kuivumassa, mutta auto vielä mietinnässä. Kaikki vieraat ilmoittaneet tulostaan. Juhlapaikkakin käyty katsomassa. Perjantaina pääsisi laittamaan juhlapaikkaa kuntoon ja ensi viikolla tehdään tarjoiluja. Ensi viikolla myös vihkiharjoitukset ja toimituskeskustelu. Olenko unohtanut jotain? Stressitaso lähes nolla. Ainakin tällä hetkellä. Mutta mitä se on ensi viikolla? Alkaa pikku hiljaa jännittämään. Siis viikko! Sitten olen rouva. Perhoset lentelee vatsan pohjassa ja aina kun katson tuota miestä... Niin paljon rakastankaan häntä.

Ostin kivat rintsikat Tallinnasta hääpuvun kanssa, sovittamatta.. Noh aloin sitten laittamaan niitä päälle ennen kuin vein puvun ompelijalle. Sitten iski tajuntaan, etten tosiaan voi laittaa niitä puvun alle. Olisihan siinä vierailla pokassa pitelemistä kun liivit tipahtaisivat lattialle kesken juhlan ja vielä kaiken lisäksi helman kautta. Nousipa mieleen se, että joku joskus sanoi, että olisi hyvä joskus käydä ihan liivikaupassa säännöllisesti tarkistuttamassa kuppikoko. Päätin siltä istumalta ajaa lähimpään liivikauppaan ja pyytää asiantuntijan apua ongelmaan. Kiva mennä liikkeeseen ja tuumata myyjälle, että nyt on ongelma. Tarvis uudet liivit, valkoiset ja olkaimettomat ja ne tulee hääpuvun alle. Myyjä siinä katseli ja tuumaili ja kysäs kokoa. Kerroin. Myyjän kommentti oli vaan, että pieleen meni ja pahasti.. Lopputulos olikin sitten kolme kokoluokkaa suuremmat ja itselle ahdistus. Mistä ihmeestä löytyisi jatkossa kivoja liivejä. Painelin siihen seuraavana päivänä seppälään,...

Vihdoinkin sain rempassa oman työn. Onpahan jotain sellaista, jota pystyy tekemään ilman, että tarvitsee kysyä koko ajan apua tai neuvoa. Viimeiset kaksi päivää olen laittanut kittiä seinään. Laittanut kitin päälle saumanauhaa ja lisännyt kittiä. Uuh eilen pääsin vihdoinkin hiomaan ensimmäistä kerrosta ja aloittamaan toisen vetämisen. Ja turhautumisen kulmat. Eihän se ole vaikeaa, kun vetää tasoite kerrosta suoraan seinään, mutta kun huoneessa olemaan myös neljä kulmaa. Niiden laittamisessa menee sormi suuhun ja edelleen siinä yhdessä huoneessa minua odottaa kaksi toista käsittelyä odottavaa kulmaa. Kiva. Jos Sais ne sit tänään laitettua. Ens viikolla on häät. Ens viikolla.. Apua! Ja mitä minä teen.. Seison kittipölyssä ja tuijotan seiniä.. Hion, kittaan, hion ja kittaan.. Niin ja kitatessa käyn läpi hääasioita. Mutta tänään olisi juhlapaikan katselmus ja tämän vuoden lavasteiden näkeminen. Hieman jännittää..

Ensimmäinen itkupotkuraivari vastaan ompelukone. Miksi ihmeessä sen piti sanoa yhteistyökykynsä irti juuri nyt? Viime viikolla yhtenä aamuna mies lähti töihin ja minä ajattelin, että nyt on kerrankin aikaa istua koneen äärelle ja ommella siskon puvun helma valmiiksi ennen kuin puku lähtee ompelijalle. Viiden tunnin tappelun jälkeen luovutin itkien. Kun ei langat pysy suorassa niin ne ei pysy. Soitin siinä itku kurkussa siskolle, että jos hän voisi lainata konetta, että saisin edes puvun alushameen tehtyä ja sitten sitten miehelle, joka kertoi olevansakin remppahommissa, kuulemma sittenkin iltavuoro. Lopputulos oli itkupotkuraivari ja mies haki töihin mennessään mulle lainakoneen. Siskon helma jäi lyhentämättä. Annoin ammattilaisen hoitaa sen. En halunnut rikkoa helman kangasta enempää. Nyt on puvut, oma ja siskon, ompelijan hellässä huomassa ja alushameestakin tuli aivan mahtava. Jos mulla ei olisi jo pukua voisin pokkana laittaa valkoisen lyhyt hihaisen kauluspaidan ja pelkän...

Viime yönä heräsin siihen kun sade rummutti majapaikan terassin kattoa. Se kuullosti aivan siltä kuin pikku kiviä olisi heiteilty ikkunaan. Yövaatteissani hipsutelin parvelta terassin ovelle vain todetakseni, että vettä sataa. Ja painelin takaisin nukkumaan, mutta mutta.. Eipä Se uni enää ollutkaan rauhallinen ja levollinen vaan täys hääpainajainen, jossa sulhanen jätti vain muutama päivä ennen häitä ja vei koirankin mukanaan. Mä en saanut enää peruttua häitä ja sitä rataa. Hääpäivänä kaasot kisko mut kirkolle ilman meikkiä ja pukua ja sit sulhanen ilmesty jostain pukujen ja muiden kanssa ja ilmoitti et se oi vitsi. Joo.. Ja sit mä oon riparilla hormoonihirviöiden kanssa. Jep Jep ja sitä rataa.. Mikä stressi?

Häihin on tasan kuukausi aikaa. Ja niin paljon on vielä tekemättä. Sormukset hankkimatta samoin kuin kakun koriste. Puku muokkaamatta samoin kuin siskon puku. Töitä siis riittää ja aikaa vain kuukausi.. Kaikki vapaa-aika on mennyt remontoidessa erästä taloa. Sekä mun että miehen aika. Ja välillä tuntuu, että miestä kiinnostaa enemmän tuo remontti kuin häät. Niin ja ensi viikko menee leirillä... Millä ajalla saan kaiken kuntoon..?