Rapatessa Roiskuu

Syksy ja flussa. Kuullostaa varmaan tutulta ja lopun saattaa joku ehkä arvatakin. Veto on nimittäin ihan veks. Töiden jälkeen, kun pääsee kotiin ei van jaksa. Sitä olisi ihan valmis kaatumaan suoraan sänkyyn ja vetämään sikeitä vaikka aamuun asti. Jos minulla olisi oma työpöytä kotona (Onneksi ei todellakaan ole) , olisi sen päälle kasaantunut vaikka mitä puuhaa ja projektia odottamaan vain sitä, että saisin jotain oikeasti aikaiseksikin. Olisihan tuossa noita projekteja, joita pitäisi yrittää viedä eteenpäin. Olisi parit housut korjausta odottamassa ja yhdet keskeneräiset villasukatkin. Niin ja muutamiin villasukkiin langatkin on ostettu valmiiksi. Olisi yksi opettajan opas, jota pitäisi oikeasti yrittää työstää eteenpäin, jotta sen saisi joskus sinne piispan tarkistukseenkin asti, mutta edelleen opinnäytetyö tulee rehellisesti sanottuna korvista ulos, vaikka sekin on jo valmistunut useampi vuosi takaperin. Olisi toinenkin kirjaprojekti, mutta kun ei ole sellaista aikaa, että ehti...

Viime keväänä iskin kädet multaan ja laitoin parvekkeelle hyötykasvipuutarhan. Ihan kokeilu mielessä, mutta lähtihän se tapansa mukaan hieman tai no oikeastaan aika paljonkin lapasesta. Parvekkeelle laitettiin ensin siemenistä kasvamaan kausimansikkaa ja kaveriksi parvekeruukkuihin sipulia. Lopputulos oli se, että mansikka ei vaan lähtenyt kasvamaan ja kävimme sitten ruukkuun ostamassamonivuotisia mansikan taimia. Satoa tuli ihan hyvin ja suun sai makeaksi. Ja mitä tulee perunaan. Pieni perunasato saatiin, tosin pieniä perunoita. Ehkä meidän ruukut olivat liian kuivia. Ehkä olisivat saaneet olla pidempään. Vadelma oli puhdas yllätys parvekkeella. Se kasvoi pituutta ihan urakalla ja loppu kesästä sen oksat puskivat jo parvekekaiteiden yli. Vadelmiakin saatiin. Ei nyt kovin paljoa, mutta saatiin kuitenkin. Saattoi käydä jopa niin, että vadelmaa tuli enemmän kuin mansikkaa, tosin mansikan kannalta olimme lomalla ehdottomasti huonoimpaan aikaan ja sen vuoksi sato jäi niukaksi. Toma...

Olen jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota pienentyviin vaatekokoihin. Vaikka painollani on tapana seilata aavistuksen verran, ei se juurikaan vaatekokoon ole vaikuttanut vuosien varrella. Aikoinaan lakkasin ostamasta itselleni mm. Icebeakin housuja, koska niiden koot yhtäkkiä kutistuivat. Ja todellakaan kyse ei ollut sillä kertaa mun painon noususta. Tuumailin silloin, että etsin kaupan, jossa vaatteet miellyttää silmää ja koko on todellisuuden mukainen.  Jep. Kuulun siis niihin, jotka ostavat vaatteensa pääsääntöisesti Tokmannilta tai Lidlistä. Niin ja sitten verkkokauppalistalla on Ellos, mutta mutta. Tulipa Lidliin parisen viikkoa sitten myyntiin vettä ja likaa hylkivät vaellushousut. Ostin ensin yhdet, omaa kokoa aavistuksen isommat ja kas kummaa. Ne oli juuri sopivat. Toiset vastaavanlaiset ostin seuraavana päivänä ja ja samaa kokoa. Ja ei, ne ei mennyt kiinni, ei lähellekään.  Olen kyllä jo pidemmän aikaa kiinnittänyt huomiota siihen, että vaatekoot pienentyvät...

Joko saan sanoa, että selvisin hengissä tästä työviikosta, vaikka vielä tänään on töitä? Viikko on ollut yhtä juoksemista ja samalla tunteiden vuoristorataa.Tunteet ovat olleet todella pinnassa ja paljon saanut stempata, ettei itkuun asti purskahda. Maanantai oli kyllä niin puhdas fiasko. Eipä kannata kirjoittaa aroista asiosta ennen työkoulutusta. Ensinnäkin itkin melkein koko matkan töihin ja sitten vielä työkokouksessa purskahdin itkuun, kun piti kiertää kävellen huoneessa ja samalla miettiä omaa elämää. Bingo.  Nyt tunteet on taas tasaisemmat. Mutta kyllähän ne omat kipuilut taas nosti päätään. Niin miksi  minä? Mikä on sitten elämäni tarkoitus? Jälleen tuli töissä se olo tällä viikkolla, etten ymmärtäisi kun ei minulla ole lapsia. Erään ihmisen asenne huikui sitä. Älähdin vain jotain ammattitaidon aliarvioimisesta ja siitä, että kyllä minä osaan työni hoitaa. Meillä on paljon puhuttu siitä, ettei henkilökohtaisia asioita saisi viedä töihin, kun ne kuormittaa työyhte...

Vihkipuhe 5.9.2016  Heidi ja Jani, hyvät häävieraat. Rakkaus on lahja. Se on pyyteetöntä, jota ei voi ansaita, vaikka kuinka yrittäisi. Rakkaus on myös toisen tukemista ja auttamista. Se on rinnalla olemista ja kulkemista samaan suuntaan yhteisellä matkalla. Heidin ja Janin yhteinen matka alkoi laivalta, yhteisten ystävien keskeltä. Jani, olit kiinnittänyt huomiosi Heidiin heti. Näit hänen olemuksensa ja kauneutensa. Heidi, sinä näit Janissa tyylikkään ja komean herrasmiehen, joka sai jalkat altasi. Te olette yhdessä ehtineet jo kulkea tovin samaan matkaa ja tänään saamme viettää  yhteisen matkanne tärkeää juhlaa.  Rakastakaa. Rakastakaa lähimmäistänne niin kuin itseänne. Rakasta toisianne. Tähän kehottaa myös Raamattu. Rakkauden kaksoiskäsky kehottaa meitä pyytettömään rakkauteen. Siihen, että seisomme toistemme rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Pyyteetön rakkaus on läsnäoloa, jossa ei välttämättä tarvitse sanoa mitään ol...

Facebookissa  Facebookiin tulee päiviteltyä myös sellaisia asioita,  joita ei aina tänne blogin puolelle ilmesty.  Instagramissa  Kuvia meidän arjesta sekalaisella otoksella. Nyt myös Rapatessa Roiskuu -tilillä Blogipolku Blogipolussa olenkin jo ollut tovin verran.  Seuraaminen sitäkin kautta on mahdollista.     Blogit.fi   Blogit.fi on yksi Suomen monipuolisimmista blogilistoista. Tämä palvelu kehitettiin korvaamaan blogilistaa, joka lopetti toimintansa. Onniblogit Onniblogit on uusi blogiyhteisö, jonka onnellinen jäsen minä olen. Siispä nyt blogiani voi seurata myös heidän kauttaan. Onniblogien kautta löytyy myös muita ehdottomasti tutustumisen arvoisia blogeja. Twitterissä Ei vielä kunnolla toiminnassa. Tämän kanssa minun pitää vielä tsempata hurjasti. Pinterest Käsityö- ja askartelija ihmisen unelma. Ohjeita, malleja ja ideoita joka lähtöön. Käy kurkkaamaassa mitä minä olen löytänyt....

Se hetki, kun suru ja pettymys kietoutuu viitan lailla ympärille. Katkeruus hiipii hiljaa esiin nurkan takaa kolkuttamaan raameja ja kuiskailee, että miksi me emme vaan kaikki muut. Se tunne, kun sydän pakahtuu kaipuusta ja välisinkin miettii tulevaa. Olemmeko vain me kaksi? Eikö tule kolmatta tai neljättä? Saako ihminen surra sitä mitä ei ole? Tyhjä syli ja sen mukana kulkeva suru ovat monille vaikeita kohdattavia asioita. Lapset ja lapsettomuus määrittelee ja jakaa ihmiset kategoriaan. Yhteisiä asoita tuntuu välillä olevan niin vähän. Mistä puhuttaisiin? Ei kai taas lapsista. Noh mitä sinä teit viime viikolla? Ai olit lasten kanssa. Nii-iin. Tai kun lapseton kertoo juosseensa paikasta toiseen ilman että on taas ehtinyt hengähtää, saattaa perheellinen ajatella, että hyvähän sulla, kun ei ole lapsia huollettavana. Jokin aika sitten Tuusulan seurakunta avasin Tyhjän Sylin muistelupaikan. Lapsettomuus, kohtukuolemat ja pienten lasten poismeno koskettaa monia. Tiedän, ett...

Sain Kotokummun kuulumisia -blogin Elsa T:ltä Liebter Award -haasteen. Vaikka olenkin tämän haasteen saanut jo muutamaan otteeseen, oli kiva saada toiselta käsityöihmiseltä haaste juurikin käsitöihin liittyen. Suurkiitokset siis Elsalle. Mistä siis on oikein kysymys? Liebster Award -haasteessahan on kysymys siitä, että haasteessa on 11 kysymystä, joihin vastataan ja sitten keksitään uudet 11 kysymystä ja haastetaan mukaan seuraavat 11 bloggaajaa. Tässä vielä helpot ohjeet haasteeseen. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. Vastaa sinulle annettuihin 11:sta kysymykseen. Nimeä ja linkitä seuraavat 11 Liebster Award -tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille. Sain Elsalta seuraavat kysymykset: 1. Mistä asti olet harrastanut käsitöitä? Olen harrastanut käsitöitä muksusta asti. Ala-asteella kävin jollain kaupungin järjestämällä ompelukurssilla.  2. Haluatko haastaa itseä...

Syysrisotto sai alkunsa eräänä kauniina päivänä useampi vuosi takaperin, kun katselin lähes tyhjää jääkaappia ja bongailin tuotteita, joita voisi käyttää ruuan valmistamiseen. Siitä asti syysrisotto on ollut yksi vakiruoista, vaikkei sitä kovin usein tehdäkään. Ja koska tämä on mielestäni hyvä ruoka, ajattelin jakaa salaisen reseptini m yös teidän kanssa. Ainekset 400 g jauhelihaa  1 sipuli suolakurkkuja sieniä paprikaa 2-3 dl riisiä yrittilevite valkosipulilevite lihaliemi kuutio Loraus vettä  Pilko paprikat, porkkanat, sienet ja sipuli. Laita riisi kattilaan vettä kiehumaan.  Paista ensin jauheliha. Lisää paistetun jauhelihan sekaan  pilkotut kasvikset ja sienet. Laita pannulle lihaliemikuutio ja loraus vettä. Sekoita huolellisesti. Laita kansi päälle.  Lisää joukkoon suolakurkut antamaan makua. Laske hellan lämpötilaa ja anna hetkio hetki hautua.   Lisää joukkoo riisi. Sekoita. Tässä vaiheessa joukoon voi...

Divergent -sarja on Veronica Rothin kirjoittama trilogia, joissa pääpaino on erilaisuudessa sekä kieroon kasvaneesn yhteiskunnan ongelmissa. Sarjan fanisivut tietävät kyllä kertoa, että sarjan kokonaisuuteen olisi tulossa vielä ns. yksi kirja. Tai oikeastaan eo voida puhua sen kuuluvan samaan sarjaan, vaikka se todellisuudessa kuitenkin kuuluu. Sarjan ensimmäiseen osaan lähestyin elokuvan kautta. Harvionaista, sillä yleensä olen lukenut kirjan ensin. Elokuvan nähtyäni tuli kuitenkin sellainen olo, että tuo on aivan pakko lukea ja tyypillisesti kirja on paljon parempi kuin elokuva, vaikka nälkäpeliin verrattuna elokuva oli loistava tiivistys kirjasta. Outolintu -kirja tuli ahmittua hyvinkin nopeasti ja onneksi olin ostanut kakkos kirjan valmiiksi, sillä Rothin kerronta vei minut kokonaan mukaansa ja olin koukussa. Nälkäpelin tavoin Digervent -sarjassa kerronta tapahtuu minä muodossa. Pakko kyllä todeta, että toetyn tyylisissä kirjoissa se vaan toimii huomattavasti paremmin kuin ...

Tänää väsyttää. Katselin luonnos kansiota ajatuksella, että jos sitä hieman..  Mutta ei. Ei vaan tule mitään järkevää suusta ulos. Karvinen kuvaa olo tilaa ehkä parhaiten. Siispä..     Jos sitä saisi itsenä vielä hereille ja töitä kohti. Millään ei vaan jaksaisi. Siispä Karvisen tavoin kahvia lisää koneeseen..

Olen nyt useamman päivän yrittänyt tasoittaa tunnekuohua. Olen yrittänyt saada koko asian pois mielestä, mutta turhaan. Edelleen kiehuu ja ärsyttää. Aivan samalla tavalla kuin kommentit siitä, etten minä voisi ymmärtää, kun ei minulla ole lapsia tai että ymmärtäisin sitten kun niitä lapsia tulee. Olen yrittänyt pitkään välttää näihin kannan ottoa, niin kuin silloin tasa-arvoisen avioliittolain kohdallakin. Silloin kirjoitin samasta tematiikasta kuin nytkin.. Nimittäin lapsettomuudesta... Kaikkihan siis alkoi Ylen julkaisemasta uutisesta "Sortaako hallitus lapsettomi? Sairasta lasta voi hoitaa täydellä palkalla, itseään ei." Samantien alkoi vilkas kommentointi siitä, että on väärin kun perheet joutuvat maksamaan kalliita päivähoitomaksuja tehdäkseen töitä ja lapsettoman ei tarvitse sellaisista asioista välittääkään. Niin tai se, että lapset kantavat hoidosta ja koulusta kaikki tartuntataudit kotiin, jotka sitten vaikuttavat arkeen. Ja me lapsettomatko emme niitä taute...

Syksy on taas täällä. Nyt voin näin sanoa, sillä, ulkona puiden lehdet muuttavat väriään vihreästä keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Nin ja ne tippuvat pois, riisuen puut lopulta täysin alastomiksi. Silti tykkään syksystä ehkä eniten. Joku saattaa ihmetellä, että mikä vetään syksyssä niin puoleensa. Saan luvan laittaan jalkaani villasukat ja käpertyä sohvalle hyvän kirjan tai leffan parissa. Saan sytyttää kynttilät valaisemaan hämärtyviä iltoja ja saan myös syksyn edetessä kääntää ajatukset joulua kohti ja lämmittää glögiä ja nauttia sen siemailusta kaikessa rauhassa. Hämärtyvissä illoissa on jotain rauhoittavaa. Kiireisen työpäivän jälkeen kun ei jaksa leikkiä sosiaalista, ei kukaan sitä odotakaan. Saan antaa aikaa itselleni ja miehelleni. Voin kiskoa vaatetta sään mukaan päälle ja painua tuohon lähimetsään etsimään sieniä tai muuten vain kävelemään koiran kanssa. Syksyssä on monta hyvää asiaa, vaikka sitä ei aina osaakaan ajatella. Tälle syksylle olenkin jo hieman ehtinyt ka...

Olen pitkään facebooksissa katselut toinen toistaan ihanampia ja taidokkaampia villasukkia ja ajattelin, että ehkä minäkin vielä oppisin joku päivä. En ollut koskaan aikaisemmin villasukkia tehnyt, mutta kaikki ne ihanat kuviot saivat sormeni syyhyymään, mutta se kantapää. Se on niin vaikea ja aina jäi aloittamatta ja kokeilematta.  Yläasteella ollessani, kun piti valita lapaset tai villasukat, valitsimme parhaan ystäväni kanssa lpaset. Ne kun on paljon helpommat tehdä, kun ei ole sitä kantapäätä. Yhden peukalon kun taikoo tuosta vaan, mutta kantapää oli sellainen hirviö, että että.. Nyt näin 15 vuotta vanhempana sitä vain kiroaa itseään silloin. Oliko pakko mennä helpoimman kautta? Kuinka monet ihanat villasukat olisinkaan ehtinyt tekemään näiden vuosien aikana?  Noh onneksi vilasukan teko on taito, jonka voi opettella näin myöhemminkin.  12 silmukkaa puikolla. Resosi kaksi oikein, kaksi nurin. Sen jälkeeen joka toinen silmukka sinisellä ja joka toinen vi...

Totaalisen taistelun ja uuraksen jälkeen sain kuin sainkin ensimmäisen videoni liitettyä tänne. Kiitoksia siis avusta ja vinkeistä. Sähköpostilla videon siirtäminen paikasta a paikkaan b osoittautui loistavaksi ideaksi ja kaikesta päätellen windws 10 nettiselain ei jostain syystä oikein tahtonut tukea tuota videon siirtämistä. Siis kaikki kiitos mahtavalle työkoneelle, josta tämä kaikki kikkailu onnistui täysin moitteettomasti. Tässä siis aamunfiiliksiä ensimmäisen kahvikupin ääreltä.

Olen kaikkea muuta kuin aamuihminen. Herääminen on vaikeaa ja sängystä nouseminen on vielä vaikeampaa. Etenkin silloin kun mies jää tyytyväisenä, eli melkein joka aamu, vielä nukkumaan. Toisaalta, vaikka en ole aamuihminen, on kiva hetki olla ilman hälinää ja turhaa ääntä. Joten puolensa siis kaikella. Yritin viikonloppuna siirtää tänne ensimmäisen kuvaamani videon, mutta kuten arvata niin se ei mennyt ihan niin kuin Strömössä. En osannut siirtää sitä puhelimesta koneelle, että olisin saanut sen siirretty youtubeen, että olisin saanut sen tänne. Lumiat kun eivät ole yhteensopivia youtuben kanssa. Siispä ennen kuin keksin jonkin ratkaisun, jää videot puhelimen syövereihin jemmaan. Joku ehkä miettii, että miksi videot, miksi haluan yhtäkkiä lähtemään leikkimään niillä. Olen vuoden verran seurannut Meriannen huikeaa blogia ja näin meriannen tekemän videon siitä, kun hän opetteli viittomia. Silloin jo syntyi videoimisen kipinä. Olen siis aikoinaan käynyt viittomakielen peruskurssin...

Kesällä tuttavani soitti minulle, että tietäisinkö ketään joka voisi tulla toiseksi toimittajaksi heidän morsiusmessuunsa. Puhelimessa ollessani pää löi hetken tyhjään ennen kuin vastasin, että minulla on vapaapäivä ja seurakunnalle sopii ja on muuten ok, niin voin tulla jakamaan ehtoollista. Sain morsiusmessussa myös pitää puheen. Puhetta varten kävin pappien tapaan keskustelemassa vihkiparin kanssa. Olin ihan hukassa. En minä tiennyt mut minun pitäisi kysyä ja niinpä kyselin sitten kaikesta taivaan ja maan väliltä. Laitoin vihkiparin jopa kirjoittamaan muutamia vastauksia ylös, jotta minulla olisi jotain konkreettista mihin voisin tarttua. Puhetta kirjoittaessani muistelin kaikkea näkemääni ja kuulemaani. Muistan nähneeni ja kuulleeni syvän rakkauden kummassakin. Muistan erottaneeni selkeäsi sen, kuinka paljon tämä pari oikeasti rakastaa toisiaan. Jäin miettimään rakkautta ja sitä mitä se on. Rakkaus on lahja. Sitä ei voi kukaan ansaita. Toki toisen puolesta voi tehdä asioita,...

kuulinpa taannoin Blogiyhteisöstä nimeltään Onniblogit. Mielenkiintoni heräsi välittömästi, kun luin heidän esittelynsä. Aitoja blogeja, aidosta elämästä. Kuulosti ihan mun jutulta, mutta enpä uskaltanut edes kuvitella, että minunkin blogini tuonne mahtuisi mukaan. Laitoin kuitenkin hakemuksen, koska olen jo pitkään kaivannut blogilleni kotia, paikkaa johon oikeasti voisin kuulua. Katselin juuri blogiani ja huomasin saaneeni uuden lukijan. Ihanaa! Tervetuloa siis seuraamaan blogiani tai siis elämääni, joka ei ole aina ruusunpunainen ja valokuviakin on toisinaan vähänlaisesti... Mutta siis takaisin asiaan. Samalla tuli mieleen Onniblogit. Miten minun oli käynyt? Oliko päässyt mukaan? Hämmästys olikin suuri, kun avasin Onniblogien sivut. Minut oli valittu! Hyväksytty joukkoon mukaan! Ihanaa. Blogillani on nyt koti. Nyt sitten olen virallisesti lifestyle bloggaaja. Olen otettu ja aivan hämilläni. Ja samalla jopa kiitollinen. Tänään on hyvä päivä. Siis muutenkin. Ja koska puhelin ta...

"Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit." Baden-Powell Partiolaisena päässäni soi ajatus siitä, että minun velvollisuuteni on jättää maailma tuleville sukupolville parempana kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä se tuntuu lähestulkoon mahdottomalta ajatukselta. Maailma tuntuu olevan yhtä kaaosta. Joka paikassa on sotia, nälänhätää ja muita kriisejä. Uutiset tuntuvat mässäilevän kriiseillä ja samalla lietsovan pelkoa ja rauhattomuutta. Mitä minä voin tehdä? Tuntuu vaikealta lähestyä asiaa mistään kulmasta. Avasin kesken työpäivän uutissivuston. Syyrian pakolaisia oli taas eilen hukkunut. Vastaanottokeskukset ovat ääriään myöten täynnä ja kiireellä perustetaan hätämajoituksia. Pakolaisten tulva on suuri ja kaiken tämän keskellä voin vain pudistella päätäni ja ihmetellä, kuinka tämä kaikki on mahdollista. Ymmärrän kyllä suomalaisten pelon ja turvattomuuden tunteen, mutta on niin vaikea ymmärtää, että kansanedustajat ehdottelevat vai...