Rapatessa Roiskuu

Etna käynnisti tammikuussa kuva-analyysi haasteen. Kaksi kuvaa on jo analysoitu, ja edellisen haastekierroksen aloitti Uraäidin ruuhkavuodet. Etnan blogista Kädestä Pitäen löytyykin selkeät ohjeet siihen mistä tässä kuva-analyysi haasteessa on kyse, joten tästä pääset sinne lukemaan ohjeet. Turhaan kirjoittelen ohjeita uudestaan kun hyvät ohjeet on jo kerran laadittu. Uraäidin ruuhkavuodet  arpoi minut tämän kierroksen aloittajaksi ja tässä sitten olisi uusi kuva analysoitavaksi. Tekstit julkaistaan  sunnuntaina 22.3. Tämän jälkeen arvon seuraavan seuraavan aloittajan. Onnea kirjoittamiseen! Aikaisempia postauksia kuva-analyysistä ovat kirjoittaneet: Etna: Vuosi oli kuvan kaunis, sekavista ajatuksista huolimatta Paha ihminen Uraäidin ruuhkavuodet: Mitäs kitiset, sinullahan on kaikki hyvin! Kuvahaaste vei keskelle viiltäviä muistoja Merianne: Kuva-analyysihaaste: pelottava itku Kuva-analyysi: Sydneyn uusi vuosi

Ilmoittauduin tuossa vuoden alussa momu akela/sampo kursille. Tosin enpä voisi oikein mitään muuta vaihtoehtoa ajatellakaan töiden vuoksi. Kurssi koostuu neljästä tapaamisesta ja noh.. Pääsin eilen ja olin myöhässä ja pääsen viimeisellä kerralla. Niin ja yritän ehti ensi kerralla. On hieman sellainen sampokurssi -kirjekurssilla fiilis. Syksyllä olisi vielä tarkoitus ilmoittautua MoMu-PJ -kurssille, jos sellainen tulee. Juoksin tai siis autolla kurvasin töistä suoraan kurssille. Tai oikeastaan eteneminen on tietyllä tapaa verrattavissa etanaan, sillä ruuhka. Tiedät varmaan tunteen, jos seisot kymmenisen minuuttia yksissä ja samoissa liikennevaloissa.. Sen jälkeen oli vielä parkkipaikan metsästys, jossa muuten Helsingin tapaan keski, ja juoksu jalkaa partioasemalle. Siellä törmäsin tuttuihin ja olin eksyksissä. En meinannut sitten millään löytää oikeaa huonetta. Tähän päteekin hyvin tämä kolmas kerta toden sanoo. Piti paikkansa nimitääin nytkin ja pääsin istumaan ja hetkeksi hengähtäm...

Johan pomppas jokunen aika sitten iltasanomista otsikko silmille. Luin jutun läpi ja kiehuin kiukusta. Kuinka joku voi sanoa noin? Miten kukaan voi sanoa noin? Hämmennystä ja turhautumista. Toiset haluavat olla lapsettomia vapaaehtoisesti ja sitten on meitä, jotka kovasti omaa haluaisimme, mutta ei vaan lykästä. Onko sekin oma valinta, että haluaisin lapsen ja en ehkä voi saada sitä? Helppohan Paavin on huudella. Hänhän on antanut naimattomuuslupauksen. "Yhteiskunta ja sen ahne sukupolvi, joka ei halua ympäröidä itseään lapsilla."                                                                                                           Paavi Franciscus Niin, mutta minähän olen ahne ja itsekäs, ja vain sen vuoksi, että ol...

Alunperin Etna käynnisti kuva-analyysi haasteen. Ja minä kun en millään osaa muotoilla ohjeita teille niin hyvin kuin on Etna sen tehnyt, laitan teille linkin hänen ohjeisiinsa. Sieltä älöytyykin kaikki tarvittava mukaan lähtemiseen. Ohjeet löytyvät siis täältä . Hei,  Kaipaan lämmintä syliä, jossa saan levätä.  Kaipaan lämpimiä ja ystävällisiä sanoja. Kaipaan turvaa ja lohdutusta. Yksin en vielä selviä, olen vielä pieni.  NIin pieni, ettei minua oikeastaan edes ole. Olen se ilma, jota hengitätte. Olen se tuuli, joka liikuttaa lehtiä. Olen se, mitä te ette voi vielä nähdä.  Olen jotain, jota ei oikeastaan vielä edes ole.  Minulla on hyvin pienet sormet. Hyvin pienet silmät ja hyvin pieni suu.  Ei niistä vielä tiedä kummalta ne on, vai onko kummaltakaan.  Toivottavasti tulen ehjänä ja terveenä teille.  Aina on myös mahdollisuus, etten pääsekään, vaan joudun jäämään tänne enkelten hellään huomaan....

Viikko alkaa taas olla ohi. Tähän viikkoon on mahtunut kaikenlaista. Töitä tosin lähinnä, sillä puolet viikosta meni lasten kanssa leirillä. Blogin äärelle en ole jaksanut istahtaa. Tosin en olisi kyllä oikein ehtinytkään. Luin tänään Blogitaivaan kirjoituksen kohtaamisesta. Jäin miettimään sitä paljon. Mietin kohtasinko oikeasti nuo lapset leirin aikana vai suoritinko minä vain. Olinko oikeasti läsnä? Toivon, että olin. Toivon, etteivät omat kipuilut näkyneet lapsille. Vaikka leirin jälkeen oli hyvin sosialisoitu olo ja en olisi yhtään jaksanut leikkiä sosiaalista, oli illalla pakko vielä tsempata. Eilinen menikin sitten tehokkaasti leirikoomasta. En todellakaan muista milloin olisin ollut noin poikki leirin jälkeen. Leiristä parasta oli ehdottomasti bussimatka kotiin päin. Niin ja kahvi. Tässä vielä hieman kuvia viikon varrelta. 

Tämä postaus on  tehty yhteistyössä Bloggaajien Blogiyhteistön eli BB-kamujen kanssa.  Käy vilkaisemassa myös seuraavat kirjoitukset: Sankari Meriannen Paljon puhutaan ulkonäöstä ja ulkonäköön kohdistuvista paineista. Naamaan isketään kilokaupalla meikkiä ja hiukset pilataan jatkuvalla ja tiheään tahtiin toistuvalla värjäämisellä. En väitä, ettenkö itse käytäisi meikkejä tai värjäisi hiuksiani, mutta en tee sitä toistuvasti. Meikkejä käytön töissä esim. isoissa kouluyhteistyö -jutuissa tai silloin jos minun pitää puhua isolle kuulijajoukolle. Hiuksia värjään n. puolen vuoden välein ja silloinkin kestosävyllä, joka on hyvin lähellä omaa hiusten väriä.  Ai miksi? Miksi en käytä meikkiä tai juurikaan värjää päätäni? Paljon liikkuvana on helpompaa olla meikitön. Oikeastaan ensimmäinen syy meikittömyyteen on liikkuminen. Liikun paljon ja monenlaisessa maastossa. Ja kun tulee kuumaa ja hiki virtaa, ei mikään ole är-syttävämpää kuin se tunne, että me...

Viime viikko vierähtikin rakkausviikon merkeissä. Pitkästä aikaa tuli oikeasti paneuduttua uutisiin ihan kunnolla ja taisihan tuo olla ensimmäisiä kertoja kun tuolla tavalla kirjoitan jonkun jutun pohjalta. Viime viikko herätti paljon ajatuksia juurikin rakkauteen liittyen. Oli mukava palata muistoissa taaksepäin siihen hetkeen, kun viesti lähti väärään numeroon. Muistoja nousi paljon pintaan viikon aikana. Sellaisiakin asioita, joita en ollut muistanut ollenkaan. Vaikka sitä tulikin kirjoitettua saman aihepiirin asioista koko viikon, tuntuu silti siltä kovinkaan paljon en samasta asiasta jauhanut vaan aina löytyi jokin uusi näkökulma. Tässä vielä koontina kaikki rakkausviikon postaukset: Rakkausviikko 7.-14.2 Mitä rakkaus on? Muista kertoa, että rakastat " Mä voitan sen mennen tulle n" Millainen on hyvä ystävä?   Kirjeitä rakkaalle Parisuhdetta ja ystävyyttä ála Mikki ja Minni Kestävän parisuhteen resepti Ehkäpä tässä rohkaistun toteuttamaan muitakin t...

Harmikseni bongasin vasta nyt, että Kuopiossa olisi Finland Ice Skate 2015 maraton ensi viikonloppuna. Tällä aikataululla kun ei ole mitään mahdollisuutta siihen osallistua. Noh siinäpä olisi ensi vuodelle tavoitetta. Viime vuonna osallistuin tosiaan rullaluistelun puolikkaalle maratonille ja kisassa alitin oman pohja-aikani. Ensi vuodelle tavoitteet ovat korkeammalla. Puolikasta en edes harkitse vaan tavoiteeksi on asetettu 50 kilometriä. Jos se puolikas meni rullaluistimilla mäkisellä reitillä, ei pitäisi 50 kilometriä olla tasaisella mikään ongelma. Tavoite on siis asetettu ja treeniohjelmaa mietitty. Niin ja FIM:n postituslistalle tietenkin liitytty. Aika näyttää, mutta into on kova. Toki tavoitetta voi aina laskea, jos alkaa hirvittämään. Pitää siis aloittaa luistimien läpi tsekkaus ja tarvittaessa hankkia uudet. Niin ja ensi vuotta varten pitää varmaan katsella hieman toisen tyylistä ulkoiluvarustusta talvelle. Tästä se lähtee. Vuosi aikaa saada itsensä hyvään kuntoon....

Rakkausviikko alkaa olemaan takana ja mikäpä olisikaan parempi lopetus mahtavalle viikolle kuin kestävän parisuhteen resepti. Taustatyötä tehdessä löytyikin päivän postaukselle sopiva artikkeli 11.2.2015  Iltalehdestä.  Parisuhteellen on tutkimusten mukaan löydetty kolme yhdistävää tekijää: suhteeseen sitoutuninen, oma tila ja hellyys. Saman tutkimuksen mukaan pelkkä rakkaus ei ole riittävä. Tosin olenkin tainnut jossain aikaisemmassa kirjoituksessani todeta, että rakkaushan on loppupelissä tahtotila. Kuitenkin kestävän parisuhteen reseptiin rakkauden lisäksi tarvittaan noita kolme ainesosaa. Tutkimuksenhan on siis julkaissut Body + Soul.   Kestävän parisuhteen resepti Reilusti rakkautta Roppakaupalla suhteeseen sitoutumista Luontevasti omaa tilaa Aimo annos hellyyttä Valmistus vaiheessa on hyvä ottaa huomioon aineksien sivuainekset ja sen mitä ne pitävät sisällä. Lisäksi on tärkeää tunnistaa niiden tarpeet itsessä sekä kumppanissa. Tässä vaiheessa ...

Minni ja Mikki ovat olleet pariskunta jo ties kuinka pitkään. Is nostikin heidän esille rakkausviikon kunniaksi. Toisaalta jos katsomme Minnin ja Mikin parisuhdetta tarkemmin, niin saamme huomata, että samat asiat pätevät myös ystävyyteen. Ehkä yksi Minnin ja Mikin onnen salaisuus on se, että he ovat aikojen saatossa oppineet hyväksymään toisensa juuri sellaisina kuin ovat. He tietävät toistensa viat ja sen missä tilanteissa toinen saattaa helposti unohtaa ihan mitä vain. Niin ja ennen kaikkea se, ettei kumpikaan heistä aristele myöntää sitä, että olisi ollut väärässä.  Mielestäni ehkä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista niin parisuhteessa kuin ystävyydessäkin on se, että rehellisesti ja avoimesti voi myöhtää erehtyneensä. Omien virheiden myöntäminen ei koskaan saisi olla liian vaikeaa. Vain virheiden kautta voi oppia jotain uutta. Jos ei mitään muuta niin ainakin itsestään. Myös toisen hyväksyminen sellaisenaan on hyvinkin olennaista. Ei toista voi muuttaa olemaan sella...

"Mitä ajattelit tänä aamuna katsoessasi peiliin? Tai mitä ajattelet yleensä kävellessäsi peilin ohi ja nähdessäsi siitä itsesi? Luulen, että suomalaisissa peileissä on jotakin vikaa. Ne tekevät kauniista ja normaalivartaloisista ihmisistä rumia."   Liisi Saarimaa  En ole koskaan ajatellut itseäni kauniina. Olen aina nähnyt itsessäni jotain vikaa silloin kuin katson peiliin. En ole yhtä siro kuin sisareni. Massaa on enemmän. En ole myöskään silmälasien tulon jälkeen pitänyt kasvojani kauniina. Olen vain yksi rillipää muiden joukossa, jonka kasvoille lasit ei tunnu istuvat ollenkaan. Olen monta kertaa katsonut peiliin ja huomannut sen, kuinka sieltä katsoo takaisin ruma ja vastenmielinen ihminen. Kroppa tuntuu lihavalta ja olo on ihan kamala. Niin ja minä olen aikuinen. Ja silti edelleen voin sanoa kehon kuvani olevan vääristynyt. Ainakin jossain määrin. Yritän katsoa peiliin armollisemmin. Keskittyen positiiviseen. Kauniit silmät ja hymy kuopat. Huomaan n...

Jokainen on varmaa elämänsä aikana jossain kohtaa kirjoittanut rakkauskirjeen . Minäkin olen. Tosin enpä muista, että olisin rakkauskirjeitä kirjoitellut ainakaan omalle miehelleni. Hänelle olen lähettänyt kortteja ja ennen häitä, oikeastaan polttarireissulta, tuli lähetettyä todellinen rakkauskirje tai no rakkauskortti tuolle miehelle. Harva ehkä osaa millään tavalla mieltään minua romantikoksi, mutta kyllä minäkin sitä olen. Harvoin tulee kirjoiteltua rakkauskirjeitä, mutta enemmän osaan arvostaa niitä arjessa tapahtuvia hellyydenosoituksia. En minä kaipaa kauniita sanoja paperilla vaan sitä, että joku pitää kiinni. Toki rakkauskirjeen saaminen varmaan ilahduttaisi mieltä, mutta en minä sitä tarvitse uskoakseni, kuinka paljon tuo mies minua rakastaa.

Tämän päivän artikkeli on viime vuoden rakkausviikolta. Is oli tehnyt listaa siitä millainen on hyvä ystävä. Ystävyydestä puhutaan hyvin paljon, etenkin näin ystävänpäivän alla. Mammalaiffii -blogin kirjoittaja kirjoittikin oikein loistavan kirjoituksen ystävyydestä eilen omaan blogiinsa ja se on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kannattaa siis käydä vilkaisemassa. Itselläni on muutama oikein hyvä ystävä, joiden kanssa olen saanut kulkea monen vuoden ajan yhdessä. Itse arvostan ystävyydessä sitä, ettei toinen luo paineita sille, että pitäisi tavata tai soitella usein. Oma työkalenteri kun huutaa punaista, ei aina jaksa olla enää sosiaalinen työpäivän jälkeen. Siitä huolimatta ystäville löytyy aikaa: puheluiden ja tapaamisten merkeissä. Millainen sitten on hyvä ystävä? Itse en varmaan useinkaan täytä hyvän ystävän kriteeriä juurikin tuon kalenterin ttäyttymisen vuoksi. Kuitenkin koen ystävänä olevani sellainen, jolla on aikaa pysähtyä kuuntelemaan ystäviäni ja ne minulle rakkaimma...

Bongasin tänään rakkausviikon teemaan liittyen Is:n sivuilta jutun siitä, miten oma kumppani on löytynyt. Olen hyvin vähän puhunut meidän kertomuksesta, mutta ehkä tällä kertaa sen voisi paljastaa. Vihkipapin tapaamisessakaan emme paljastaneet koko totuutta. On vaikea ajatella, että onni saattaa lymytä ihan missä tahansa. Sellaisessakin paikassa, josta sitä ei voisi ikinä arvata. Moni on löytänyt elämän kumppaninsa netistä ja osa puolestaan yhteisen harrastuksen tai tuttujen kautta. Ja löytyyhän toki näitäkin pariskuntia, joiden yhteinen polku on alkanut rippikoulusta. Me emme mieheni kanssa lukeudu mihinkään näistä. Meidän yhteinen polku on alkanut nimittäin väärään numeroon päätyneestä tekstiviestistä. Olin lähettämässä hyvälle ystävälleni viestiä, jossa kommentoin eräässä televisio-ohjelmassa esiintyneen miehen takamusta samalla viitaten exsääni. Ja ennen kuin ehdin tajuamaan ja lähettämään pahoittelut siitä, että viesti oli lähtenyt väärään numeroon, tuli vastausvies...

Siitä lauletaan, siitä kirjoitetaan kirjoita ja tehdään elokuvia, mutta mitä se todellisuudessa on? IS kävi kysymässä erään päiväkodin lapsilta, että mitä on rakkaus ja ystävyys. Ja lapset tietenkin kertoivat sen. Kyllä heitä kuunnellessa hieman hymyilytti. Toisinaan lapsi näkee asiat paljon selkeämmin kuin aikuinen.  Eilen huomasin, että rakkauteen ja ystävyyteen pätee hyvin piitkälle samat säännöt. Molemmissa on kyse välittämisestä ja tukemisesta. Siitä, että seistään rinnalla. Rakkautta on monenlaista. Ystäviä ja perhettä rakastaa ihan eri tavalla kuin mitä rakastaa omaa puolisoaan tai omia lapsiaan.  "Rakkaus ei ole toinen toisensa tuijottamista silmiin, vaan katsomista yhdessä eteenpäin samaan suuntaan." aforisrmi "Rakkaus on ennen kaikkea ihmisen lahja toiselle" aforismi Niin.. Nuo aforismit mielestäni kiteyttävät hyvin sen, mistä rakkaudessa on kyse, mutta rakkaus on myös paljon muutakin. Tässä teille minun pohdintojani  muutamia ajat...

"Kaappasin" haasteen kädestä pitäen -blogin Elinalta. Ehkä osoittain siksi, että toteutin vastaavan tempauksen viime vuonna facebookin puolella ja siitä jäi itselle älyttömän hyvä fiilis. Olin miettinyt jo aikaisemmin jotain vastaavaa tälle vuodelle, mutta en suoraan halunnut samanlaista toteuttaa, joten tämän haasteen kierto tuntuikin jotenkin omalta. :) Kiitokset siis Elinalle, siitä, että antoi kahdelle nopeimmalle mahdollisuuden tämän. :) Jokainen tarvitsee joskus piristystä. Joten tässä siiss haasteen säännöt ja mukaan haastetut bloggaajat.  Haasteen säännöt: - Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja  haastat mukaan valitsemasi bloggaajat. -Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen  blogissaan, laita ilahdusasia vireille.  -Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla  esim. postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun  tai jotain omatekemää.  -Ilahdutt...

Kaksi kuva haastetta instagramin puolella. Periaatteena molemmissa, että kuva päivässä, mutta ihan en ole siihen pystynyt. Tämän kuun hetket kun on ollut noh,.. jotain ihan muuta kuin kovin kuvattavia otoksia. Ja toinen mikä hieman on rajoittanut on pitkät päivät töissä. Mutta viikko siis takana ja jotain hetkiä sain talteen poimittua. Ei uusia vaan vanhoja ystäviä, joita on joskus kiva muistella. Ystävän lohdutus silloin kun sydän on murtunut.  Ystävyydessä on taikaa. Sen tietää Pikkuponitkin.  Koiraaystävän nauttiminen puistossa. Hyvä ruoka, parempi mieli ja itse tehty on parasta. Jokaisella on erilaisia lahjoja, joista jakamalla voi rikastuttaa muita. Hymy tai siis sen yritys. Voin kertoa, että tällä viikolla on hymy ollut aika tiukassa. Iltalenkki koiraystävän kanssa.  Uutta viikkoa kohti. Ehkä löydän taas hymynkin jostain kaiken tapahtuneen jälkeen. Ehkä jaksan töissä yrittää olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ehkä ja ehkä....

Iltasanomien kolumnissa kehotettiin puhumaan rakkaudesta ääneen. Samaa isäni sanoi meille myös juhlapuheessaan hääpäivänämme. Haluaisin haastaa myös teidät lukijat ajattelemaan ja puhumaan rakkaudesta. Etenkin sille omalle kumppanille. Kun mietin minua ja miestäni ja sitä kaikkea mut meidän välillä on, en tiedä mitä ääneen jakasin. Vaihdamme pusut töihin lähtiessämme aina mahdollisuuksien mukaan ja halaillaan kyllä ihan muuten vaan. Ja yleensä aina nukkumaan mennessä kerromme rakastavamme toisiamme. Joku voisi kokea tämän hieman siirappisena, mutta meillä se on ihan luontevaa. Läheisyys on se, joka meillä lämmittää varmasti. Toisen kainaloon on mukava kömpiä katsottiin sitten televisiota ja oltiin menossa nukkumaan. Se, että toisen lähellä on mielestäni hyvä olla kertoo paljon. Ei se rakkaus ole pelkästään sanoja vaan se on myös niitä tekoja ja eikä sen teon tarvitse olla mikään iso. Ne pienetkin riittävät. Meidän melkein seitsemään vuoteen tekoja mahtuu huomattavasti paljon ...

Iltasanomat lanseerasivat viime vuonna rakkausviikon. Nyt on siis toinen rakkausviikko ja tänä vuonna rapatessa roiskuu -blogi on omalla panoksellaan tässä mukana. Rakkaus on jotain hyvin ihmeellistä. Se vie ajat alta ja saa hymyn korville. Muistan edelleen ensimmäisen keskustelun mieheni kanssa. Siitä keskustelusta tulee ihan pian seitsemän vuotta kuluneeksi. Muistan meidän alkuajoistamme paljonkin. Muistan, kuinka mieheni ajoi yhdeksi yöksi tapaamaan minua koululle, koska jouduin olemaan sen viikonlopun yhdessä tapahtumassa kiinni. Meillä on ihan omat jutut ja yhteinen harrastus, joka liikuttaa meitä yhdessä ja erikseen. Me puhumme oikeastaan aivan kaikesta. Asioiden oikeilla nimillä. On siinä itselläkin hyvä olla kun toinen tuntee ja tietää. Mieheni tunnistaa minun sokereiden heittelytkin minua paremmin. Sen minkä olen melkein seitsemässä vuodessa oppinut on se, että ihminen voi muuttua. Ja suurin muutos tapahtuu rakkauden kautta. Mitä enemmän rakastaa sitä enemmän ar...

Sarjamme Teoriaa Miehistä jatkuu. Sarjan aikaisemmin julkaistut osat löytyvät koontina täältä . Usein sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä, mutta kuitenkin usein tuntuu, ettei mikään riitä. Etenkään nuorille kundeille tai vähän vanhemmille miehille. He odottavat, että nainen olisi täydellinen seksipakkaus, jota voi näytellä ja esitellä muille kuin jotain palkintoa.  Naisella tulisi olla täydellinen kroppa, isot rinnat ja kauniit pyöreät pakarat, joita on hyvä puristella. Samaan aikaan pitäisi olla siroluinen ja vartalossa ei saisi olla senttiäkään ylimääräist. Niin ja naaman tulisi olla kuvan kaunis ja ehostettu blondeja hiuksia unohtamatta, Kaiken lisäksi naisen tulisi näyttää hyvältä ihan kaikissa vaatteissa tai oikeastaan mieluiten ilman niitä.  Ongelmana tuppaa vain olemaan se, ettei kuukaan nainen saatika sitten nuori tyttö pysty täyttämäään tuollaisia vaatimuksia. Oikeasti, sillä jokainen tervejärkinen nainen haluaa, että häntä arvostetaan hänen itsen...

Hei Pieni,  Sinua kaivataan. Et ole vielä täällä, vaan pilkkeenä silmäkulsmassa ja ajatuksena kaukaisena. Olisi jo kuva saada sinut luoksemme, syliimme. Tänne omaan kotiin.  Sinua odotetaan hartaasti saapuvaksi. Haluaisin sinut jo niin nähdä, katsoa oikein tarkastai. Pieni nenä ja pieni suu. Kummaltakohan ne ovat? Kummaltakohan näytät enemmän? Sinua rakastetetaan ko nyt, vaikka ei vielä ole täällä. Ajatuksissa lämpimissä sinusta pidämme huolta ja hellin sanoin sinusta puhumme. Olet pieni, olet ihme. Enkä malttaisi odottaa, että saan sinut luoksemme.  Kaipaatkohan sinä jo meitä? Mitäköhän sinä mahdat ajatella? Olemme hyviä ihmisiä, antaisimme sinulle kaiken sen rakkauden, jota meillä on ja huolenpidon, jota tarvitset.  Tulisitpa jo pian kotiin. Sydämeni pakahtuu tästä odotuksesta. Kaipaan sinua niin paljon. Ja rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. Pieni ajatukseni, aarteista kalleinpani ja salaisin toiveeni. Älä eksy matkalla kotiin. Tule...

Oletko koskaan katsonut Bonesia? Jos olet niin tiedät, kuinka hän ajattelee kaiken järjen ja tieteen kautta. Siis aivan kaiken. Joten hämmästyttääkö ollenkaan, jos kerron Bonesin tuumanneen, ettei avioliitto muuttanut hän ja Boothin tilannetta mitenkään? Bones ei toki ole ainoa, joka ajattelee näin, sillä itsekin kuulun tähän joukkoon. Mieheni ja minä asuimme reilut viisi vuotta yhdessä ennen kuin pääsimme alttarille asti sanomaan tahdon. Meidän kohdallamme suurin muutos oli se, että minulla vaihtui sukunimi ja avoliittoon tuli yksi i-kirjain lisää. Muusta tuota ei juurikaan huomaa. Samalla tavalla sitä tulee oltua ja elettyä. Bones sanoi ystävälleen, että Booth ajattelee kaiken olevan avioliiton myötä paljon ihanampaa. Ruoka maistui kuulemma paremmalta, seksin olevan kiihkeämpää ja aurinkokin paistoi paljon kuumemmin. Tosin auringon kuumuus oli Bonesin mielestä täysin selitettävissä ilmaston muutoksella. Ja missään muualla ei avioliitto kuulemma hänen mielestään tunnut paitsi vas...

Paljastanpas teille hieman mitä kaikkea tälle viikolle on luvassa täällä blogin puolella. Huomenna on luvassa muutamalla sanalla avo- ja avioliitossa ja perjantaina seuraava osa Teoriaa Miehistä -sarjasta. Sunnuntaina on tietysti luvassa ensimmäinen kooste ystäväkuusta. Ystäväkuuhun ehdit vielä mukaan. Ajatuksena on, että joka päivä otetaan yksi kuva, sen voi jakaa sitten facebookissa, instagrammissa tai vaikkapa suoraan blogin puolella. Olisi kiva, jos kuvat liittyisivät jotenkin ystävyyteen. Ystäväkuulla taginaa toimii #ystäväkuukausi, sillä pääsee katsomaan muiden kuvia samasta aiheesta. Vieraskynäilin Mammalaiffii blogissa. Oli muuten ensimmäinen vieraskynä postaus minulta. Oli jännä huomata, että toisen blogiin oli niin helppo kirjoittaa, Haaveista totta -tekstini kertookin matkastani rullaluistelun puolimaratonille. Käy ihmeessä vilkaisema. :) Niin ja hei, tuota Teoriaa Miehistä -sarjaa ei todellakaan kannata ottaa liian vakavasti. Sitä on kirjoittettu nauruhermot hytkye...

Taas on koiraneiti käytetty lääkärissä. Tälle päivälle oli varattu kontrolliaika korvatulehduksen vuoksi. Ja olipahan taas matka eläinlääkärin luokse sellainen, että oksat pois. Ensin Sofi oli vahvasti sitä mieltä, että hän haluaa vain pyöriä lumessa ja ettei mihinkään ole kiire. Autoon päästyä alkoi varsinainen huutokonsertti, joka kestikin sitten melkein koko matkan. Vihdoin ja viimein kun pääsimme eläinlääkärin parkkiin, neiti päätti huutaa kuin sikaa olisi tapettu. Hävetti niin paljon kun ohikulkijat kääntyivät katsomaan pitkään ja pahasti. Reilu koira ja sitä rataa. Sisällä neiti olikin kuin kotonaan. Onneksi. Edellisellä kerralla Sofi yritti päästä sieltä pois. Toki nyt oli eläinlääkärillä uudet tilat, jotka olivatkin huomattavasti mukavammat, myös minun mielestäni. Kontrolli meni hyvin ja korvat olivat puhtaat. Tai no puhtaat ja puhtaat, mutta bakteereja ei enää ollut ja hiivakin sallituissa rajoissa. Ei siis uutta antibiottikuuria. Hyvä niin. Korvan putsaamista siis jatket...