Rapatessa Roiskuu

Kesän viimeinen leiri on takana ja olen onnellisesti jälleen kotona ja tänään on ensimmäinen päivä tästä vapaa/lomajaksosta. Leiri oli ihan mahtava! N. 2000 lasta, nuorta ja aikuista kokoontui viettämään huikeaa suurleiriä Partaharjun jylheisiin maisemiin. Ja mikä fiilis kun kaksi alaleiriä huutaa yhdessä vuoropuheluna leiri huutoja. Puhumattakaan siitä kun koko leiri (kaikki kuusi alaleiriä + huoltojoukot) laulavat yhdessä. Partaharjulle onneksi ääntä mahtuu. Leiriin palaan vielä myöhemmin uudestaan arjen teologiaa -sarjassa. Ideoita on niin monia, etten edes tiedä mistä aloittaisin kertomaan. Olen kuitenkin päässyt pois metsästä. Tai en kyllä voi sanoa meidän alaleirin olleen edes metsässä. Leirillä oli ilo huomata, että kaikki vanhat kipuilut on nyt kipuiltu. Partaharjulle oli hyvä palata ja sinne mennessä tuntui samalta kuin silloin kun astelin pääsykokeiden vuoksi Partaharjun portista sisään: Olin tullut kotiin. Osa sydämestäni on aina Partaharjulla. Kerran PaHa, aina PaHa....

Tässä on ehkä yksi maailman helpoimmista sieniresepteistä näin grillikauden kunniaksi. Toki näitähän voi tehdä vaikkapa uunissa myös mihin aikaan vuodesta haluaa, niin kuin meillä tällä kertaa. Tarvikkeet: Isoja herkkusieniä Tuorejuustolevitettä (esim. Creme bonjour) oman maun mukaan Pekonisiivuja Ohje: Poista herkkusienistä kanta ja täytä kannan kohta valitsemallasi tuorejuusto levitteellä. Kieputa pekoni sienen ympärille ja laita uuniin (n. 200 astetta). Anna olla uunissa niin pitkään kunnes pekoni alkaa näyttämään kypsältä. Grillissä valmistettaessa kypsennys aika on huomattavasti lyhyempi. Pekoni kypsyy nopeammin. Ps.. Ei musta kyllä oikeasti ole miksikään ruokabloggaajaksi. 

Lomalle jäädessäni vannoin itselleni, että vietän blogin parissa hieman enemmän aikaa. No tavallaan siinä onnistuinkin, mutta tällä viikolla en ole saanut tehdyksi mitään. Olen kyllä kirjoittanut rivin jos toisenkin, mutta mitään valmista en ole aikaiseksi saanut. Instagramissa hehkutin luonnoksia. Teoriaa miehistä, arjen teologiaa. Oli tarkoitus kirjoittaa eteenpäin. No sain yhden sieltä pois kummittelemasta. Ehkä seuraavalla lomajaksolla sitten saisin kirjoitettua lisää. Mutta toisaalta olen saanut tehdyksi paljonkin. Paljon sellaista, josta on tullut hyvä mieli. Olen istunut sohvan nurkassa tunti toisensa jälkeen lukemassa kirjoja. Tein J:n kanssa päiväreissun sekä Kotkan Otsonpolulle että Raumalle. Itkin silmät päästäni siskoni konfirmaatiossa. (Siitä kerron teille erikseen kunhan vaan saisin kirjoitettua..) Olen saanut työstettyä kirjaprojekteja eteenpäin ja tietysti olen pakannut leirilaukun valmiiksi seuraavaa leiriä varten. Ainakin melkein kokonaan. Ne oranssit leirih...

Mielenkiinnosta kyselen, että mistäs kautta seuraat blogia ja että oletko satunnainen kävijä ja mitä kautta olet blogiini löytänyt? :) Millaisista asioista sinä haluaisit lukea? Entä mikä on ollut mielestäsi blogin paras juttu? Mikä saa sinut vierailemaan blogissani uudestaan?  

Olen tänä vuonna jakanut lomani kahteen osaan: kaksi viikkoa ja kaksi viikkoa. Toki jälkimmäisellä lomapätkällä vietän ennen vuosiloman alkua leiri- ja siirtovapaita pois alta ja näin ollen sain jälkimmäiselle lomaviikolle neljä viikkoa lepoa. En valita ollenkaan, että näin kesällä vapaita ja lomia kertyy pidettäväksi huimat kuusi viikkoa. Tämä ensimmäinen lomapätkähän on lähinnä mennyt nukkumiseen ja siivoiluun. Mitään muuta en oikeastaan olekaan saanut aikaiseksi. Kirjoitusinto on myös löytynyt ja luonnoskirjanen on saanut vakipaikkansa kassista. Aina mukana, jos vaikka jokin hyvä ajatus sattuisi putkahtamaan mieleen. Tämän lomapätkän aikana olisi vielä tarkoitus nähdä niitä ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu aina jäävään. Kolme ystävää odottavat tulevansa nähdyksi. Tälle pätkälle ei sitten olekaan muita suunnitelmia, sillä miehellä alkaa lomat vasta myöhemmin, paitsi tietysti siskoni rippijuhlat. <3 Jälkimmäisellä lomapätkällä olemme miehen kanssa sama aikaa lomalla ...

Jos joku nyt kysyisi, että mitä olen tehnyt lomallani, vastaisin varmaan, että nukkunut. Tottahan se on. Miehelle eilen tuumailin, ettei tämä voi enää olla leiriväsymystä, kun leirikin loppui puoltoista viikkoa sitten. Rehellisesti olen nukkunut ja paljon. Aamulla on vaikea päästä sängystä ylös ja saada itseään liikkeelle. Vähänkään jos istahtaa alas, sitä huomaa nukahtaneensa. Sama juttu on oikeastaan lukemisen kanssa. Eilen sain kiskottua itseni vasta viiden aikaan sängystä ylös ja mielestäni menin ihan ajoissa nukkumaan ja sitä rataa. Heräsin kyllä paljon aikaisemmin, mutta en vaan jaksanut nousta. Toisaalta joo, olen lomalla ja saan nukkua pidempään, mutta en nyt silti haluaisi nukkua koko lomaa.. Noh jos tämä tästä. Nytkin mies vaan tuumasi illalla, että jos veisin hänet töihin, niin saisin itseni liikkeelle.

Taas on se aika vuodesta, kun nuoret miehet lähtevät intoa ja jännitystä puhkuen ja nuppi lähes kaljuna valtion palvelukseen. Ehkäpä heillä on mielessään se, kuinka uniformut saavat tyttöjen jalat veteliksi ja polvet notkahtamaan heitä kohti. Uniformut kuulemma jostain syystä vetävät naisia puoleensa kuin jokin magneetti. Toisaalta tuo armeijan harmaa uniformu ei ole enää lähelläkään harmaata vaan lähinnä se tuo mieleen kurkkusalaatin värityksensä puolesta. Nuori alokas saa karun palautuksen maan pinnalle. Pinkka pitää olla suorassa, kappi ja sänky järjestyksessä, ase tallessa ja herätyskin on talon puolesta järjestetty jo kukon laulun aikaan ellei toisinaan jopa aikaisemmin. Vaatteetkin puetaan päälle tarkkoja ohjeita noudattaen ja niistä ei saa poiketa, ei missään olosuhteissa. Kaikkien tulee näyttää samalta. Muulla ei ole väliä. Armeijan harmaissa tai siis kurkkusalaateissa miehen on toteltava, vaikka mikä olisi. Arki rytmi muuttuu täysin toisenlaiseksi ja mi...

Viime viikolla paloi pinna ihan kunnolla. Sanoin puhelimessa Danske Pankin virkailijalle, että asia on harvinaisen selvä ja että keskustelen lainan siirrosta toiseen pankkiin. Olen kyllä aikaisemminkin vakavasti harkinnut opintolainan siirtämistä pois Danskenilta. Silloin opiskeluaikana ei vain ollut 150 euroa mahdollista sijoittaa lainan siirtomaksuun. Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että olisi vain kannattanut, sillä siirtomaksuhan on noussut reilusti parissa vuodessa ylöspäin. Tällä hetkellä tuo summa on nimittäin huimat 250 euroa. Tein Danskenin kanssa suoraveloitus sopimuksen opintolainan lyhennyssummalle. Heillä ei ole tapana ilmoittaa mitään siitä, että korot erääntyy maksettavaksi saatuja siitä, että milloin ne erääntyvät. Niin ja kaiken lisäksi heidän kanssaan on aina jotain ongelmaa kun yrittää asioita hoitaa. Otin sitten yhteyttä Osuuspankkiin, jonka kanssa minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Sain ensimmäisen vapaan ajan. Ymmärtäväinen virkailija kuunteli...

Olin ajatellut, että lomalla ehdin taas mennä ja touhottaa menemään ihan urakalla. Nyt lähinnä tuntuu siltä, että voisin vaan nukkua koko ajan. Viimeiset kaksi päivää on oikeastaan mennyt tehokkaasti nukkuessa. Olen yrittänyt pysyä liikkeessä ja tehdä kaikenlaista, mutta heti kun otan kirjan käteen niin melkein nukahdan pystyyn. Ja tuntuu, että voisin vain nukkua. Riparin loppumisesta on viikko ja sen tuomat vapaat käyttämättä. Nyt ymmärrän hyvin miksi suositellaan, että leirivapaat käytettäisiin heti pois eikä niitä jätettäisi roikkumaan... Toisaalta en valita. Omalla järjestelyllä sain kasaan yhteensä kuusi viikkoa lomaa. Ja toisaalta tuntui hölmöltä olla leirin jälkeen kolme päivää vapaalla, yksi töissä, yksi vapaalla ja taas yksi töissä. Etenkin kun tänään alkoi virallisesti loma. Ehkä tämän loman aikana kerään akkuja ja voimia kesän viimeistä leiriä varten.

Jouduinpa eilen lähteä käymään lääkärin vastaanotolla selän vuoksi. Vanha ja tuttu vaiva nosti leirin aikana päätään vetäen alaselästä IS-nivelen lukkoon. Puhelimessa kun selitin asiaa työterveyshoitajalle oli hän hyvin epäluuloinen kun kerroin hänelle, että miten selkä meni. Kiireellisenä se asiaa piti ja sain ajan lääkärin puheille. Lääkärin vastaanotolla kerroin asian juurta jaksain. Lääkärillä oli varsin epäuskoinen ilme kun kerroin selän iskeneen jumiin sen, takia, että nukuin leirikeskuksen sängyssä. Syytti pahalainen vähäistä liikuntaa. Permanto, että muuten keitti. Pitäisi kuulemma aloittaa joku kuntosalilla käynti. Paskat aloitan. Liikun omalla tavallani ja kun tämä ei ole liikunnasta kiinni vaan siitä sängyn patjasta ja tämä kun ei ole edes ensimmäinen kerta. Noh sain lääkkeet ja eilinen menikin puhtaasi koomassa, nukkuen. Niin sitä ne kolmiolääkkeet tekevät. Taidanpa jatkossa ottaa ne vain ja ainostaan yötä vasten ja muuten mennään pelkillä särkylääkkeillä. Tosin jo...