Rapatessa Roiskuu

Noin viikko takaperin kirjoittelinkin siitä, kuinka parvekkeelle  tuli laitettua kasvamaan kausimansikkaa ja sipulia. Basilikan tosin jouduin vielä siirtämään takaisin sisätiloihin, sillä sen mielestä ei vielä ollut riittävän lämpöistä. Niin ja voin kertoa, että ruohosipulikin on vielä istuttamatta. En vain ole jostain kumman syystä saanut aikaiseksi. Niin.. Enkä ole saanut vielä hankituksi herneitä tai sitä vappupuskaa, joista kovasti uhittelin. Positiivisinta tässä on ollut huomata se, että sipulit lähtivät kasvamaan hyvinkin nopeasti. Niitä on ollut kiva tarkkailla ja kaikkein parhaimmalta tuntuu se, että tiedän saavani kivan kokoisen sipulisadon. Ihan mahtavaa! Kasvavat sipulit  viime viikonlopulta. Tällä hetkellä jo huomattavasti enemmän vihreää. Kaiken kaikkiaan tämä parvekekasvatus innostus on nyt ihan huipussaan. Tänään katselin ylpeänä sipulisatoani ja samalla juorusin ystävän kanssa puhelimessa. Kyllähän me siinä naurettiin, että tästä parvekekasvatusinnosta ...

Olen ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen yksin kotona kokonaisen viikon. Mies on jossain päin Suomea hyppimässä pitkin metsiä. Voin kertoa, että on hieman orpo olo ja ikäväkin alkaa jo painamaan päälle. Tämä reissu on ollut jo pitkään tiedossa ja oman työni takia olen joutunut hieman järjestelemään töitä niin, ettei tarvitsisi koiran ulkoiluttajaa erikseen. Mikä pelastus kun esimies antoi siunauksensa sille, että sain tehdä tälle viikolle henkilökohtaiset varaukset kalenterin tyhjiin aukkoihin. Niin.. Tämä on näitä työajattoman työn huonoja puolia, mutta samalla se on kuitenkin niitä hyviä puolia. Aika usein kun tulen töistä kotiin, nautin hiljaisuudesta. Mutta nyt hiljaisuus ei ole samalla tavalla nautinnollista vaan ehkä jopa häiritsevää. Olisi paljon asiaa, mutta ei puhekaveria. Voi koira parkaa, kun joutuu kuuntelemaan jokaisen höpinän.. Tällä viikolla olenkin siis jäänyt itselleni kiinni: Turhanpäiväisestä lässytyksestä (Mitä mamman muru jne.) Pakollisesta hiljai...

Vaikka vielä ei ihan kesä olekaan, niin silti halusin jotain kevyempää ja tietysti vaalealla värillä. Kangaskätköjen perukoilta löytyikin vaaleanpunaista kangasta, josta arvelin riittävän juuri ja juuri housuihin. Tällä kertaa kun en halunnut niin leveitä lahkeita kuin lomahousuihin tuli, vaan päätin valita kaavapohjaksi toisen tyyliset housut. Ja tuttuun tapaan laitoin vanhat housut kaavapaperin päälle ja aloin käsipelillä piirtämään kaavoja. Vaaleanpunaisesta kankaasta sai juuri ja juuri leikattua kankaat housuja varten. Hukkapalaa ei oikeastaan jäänyt kuin ihan vähän ja sekin tilkku on sellainen, että vielä siitä jotain saa tehtyä, joten laitetaan laatikkoon siis takaisin. Eihän siinä kauaa mennyt kun ensin sai itsensä kiskottua lainakoneen ääreen. Tunnissa alkoi perusompelu hommat olemaan valmiina ja pääsin ensimmäistä kertaa sovittaman  housuja jalkaan. Vyötärön laskostukset ja lahkeiden kääntämiset. Hieman lisää ompelua ja enää puuttui resorin tynkä vyötäröltä. Niin...

Eilen aamulla nousin viiden aikaan ylös juoman mieheni seuraksi aamukahvit ja saattamaan hänet liikenteeseen. Kaikessa siinä tohinassa unohdin jopa kertoa, kuinka paljon rakastankaan häntä. Nyt oltaisiin viikko koiran kanssa kahdestaan kotosalla miehen kirmaillessa pitkin metsiä. Eilen vietin ihan mahtavan lapsettomien päivän  oman seikkailijani ryhmän kanssa metsässä yhdellä laavulla touhuten. Paistettiin tyttöjen kanssa makkaraa ja tehtiin nuotiolla suklaabanaania. Harjoteltiin jonglöörausta. Tosin vasta sen jälkeen kun jokainen oli ensin tehnyt ne pallot itselleen. Siinä kun tytöt yrittivät saada palloja liikkeelle oikealla tavalla, kysyttiin meiltä varovasti nuotiopaikan toiselta puolelta, että saiskos näyttää ja kertoa miten tuo onnistuisi. Ilman muuta oli meidän vastaus. Tytöt katsoivatkin silmät suurina pallojen sujuvaa liikettä. Kaiken kaikkiaan päivä oli ihan mahtava. Vaikka alussa näytti, että sää olisi ihan puhdas susi, niin lopulta saatiin retkelle mahtava ilma. Ko...

... ja blogilista on nyt tulossa tiensä päähän. Vielä muutama viikko ja sitten hyvä, toimiva palvelu lopettaa olemassa olonsa. Kun siitä luin oli ajatus heti, että apua, mihin ihmeeseen minä sieltä siirryn. Sitten muistin. Niin, onhan blogilla f acebook sivut , instagram  ja se löytyy jopa Bloglovinista. Kuulinpa jostain Blogipolusta . Uusi alusta. Tai no uusi ja uusi, mutta siis minulle ainakin uusi. Sitä kautta pystyy myös seuraamaan blogeja ja nyt myös minun blogiani.  Hetken mietin, että liitynkö. Ei tuntunut heti samalla tavalla omalta kuin mitä aikoinaan tuntui blogilista. Blogipolku on kuitenkin hyvin tervetullut. Toivon, että sinne löytäisi muutkin kuin vain äitiydestä tai perhe-elämästä bloggaavat, mutta siihen varmasti menee aikaa.  

Vuoden vaihteessa istuin pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. En edes muista milloin olisin viimeksi tehnyt itselleni vaatteita tai yli päätään ommellut vaatteita. Hämärä mielikuva nousee vanhojen tassipuvusta vai olisinko jonkun hameen kuitenkin tehnyt vanhojen tanssien jälkeen. Tosin tällä kertaa voisin sanoa puuhaavani "lainahepeneissä" tai siis lainakoneen kanssa. Oma kone kun odottaa edelleen, että saisin sen vietyä joskus huoltoon asti, mutta mutta... Vuoden alussa potkaisin käyntiin operaatio lomahousut. Onnistuin! Housuista oli tarkoitus tulla housuhame, mutta harrastus kun hieman rajaa tuota lahkeen leveyttä, oli pakko laittaa lahkeisiin resorit. Tykkään silti. Ja mikä parasta, en todellakaan ole koko aikaa solmussa lahkeiden kanssa kun ne on pussitettu. Olen saanut paljon kehuja housuista ja muutama on kysellyt, että mistä olen ne hankkinut, kun haluaisivat samantyyliset. Kaavan pohjana toimi ikivanha housuhame. Housuhame oli  tosin vain polvimittainen, joten hi...

Pitkään miehen kanssa puhuttiin siitä, että jos mansikoita saisi taas tänä vuonna istutettua parvekkeelle. Taimia ei mistään löydetty. Myöhässä siis taas vaihteeksi. Se ei tosin ole mitään uutta. Saatiin sentään kausimansikan siemeniä. Kuvan mukaan niistä tulisi vähän metsämansikan näköisiä. Saattaisivat myös olla maultaan hyvin samankaltasia. En minä mikään viherpeukalo ole. Yleensä onnistun tappamaan kukat ja kaktuksetkin. Basilika on kuitenkin käsissäni pysynyt onnistuneesti hengissä, joten siinä kun mies katseli illan ottelua televisiosta, minä laittelin multaa ruukkuihin ja mansikan siemeniä multaan. Aah, kuinka rentouttavaa! Sormet pehmeässä mullassa ja ajatus juoksi jossain muualla. Ensin laitoin mansikan siemet multaan ja sitten kahteen viereiseen "kukkaruukkuun" istuttelin vielä sipulia. Ruohosipulia en enää iltasella jaksanut, mutta sekin päätyy vielä basilikan kanssa samaan ruukkuun. Haluisin kokeilla kasvattaa vielä jotain muutakin. Ehkä miehen vastusteluista...

Tässä on jälleen vietetty pitkiä vapaita. Viime viikko oli kolmipäiväinen työviikko ja tälle viikolle tulee pituutta saman verran. En valita. Vapaitakin on joskus pakko pitää myös pois päin. Ainut harmitus on tässä vapaa putkessa ollut tuo, ettei miestä ole juurikaan näkynyt. Toki tämä on meille ihan normaalia, että meidän työt ja vapaat eivät  millään osu yhteen. Nautin siis vappuaattona kotona vallitsevasta rauhasta ja hiljaisuudesta ennen kuin päästiin lähtemään saunaan. Hetken siinä jo harkitsin, että jos heittäisin rullikset alle ja antaisin vaan mennä, mutta en saanut sitäkään aikaiseksi. Onhan välillä ihan ok olla aikaansaamaton? Vappupäivänä sentään ryhdistäydyin. Osallistuin siskoni perheen vappupiknikille sen jälkeen kun olin miehen vienyt  töihin. Vietin heidän kanssaan aikaa ja katselin kuinka nuorin pyöri pitkin nurmikoita. Sydämessä hieman vihlaisi. Siirryttiin siitä sitten siskon luokse vielä kahville ennen kuin nappasin ystävän kyytiin. Puhuttiin vaihto...