Rapatessa Roiskuu

Suosittelevat, että gynellä pitäisi käydä säännöllisesti. Pitäisi ja pitäisi, mutta kun sinne on niin vaikea päästä. Kunnallisella puolella pitää käydä ensin omalla lääkärillä, joka arvioi sitten sen, että onko tarvetta päästä gynelle. Sama juttu oli kun työterveyden kautta lähdin lähetettä hakemaan. Viime kuussa sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja varasin ajan lääkärille, jotta saisin gynelle lähetteen. Työterveydessä oli mukava lääkäri, jolle oli helppo puhua. Kertoi kyllä suoraan, ettei työnantaja maksa näitä hoitoja. En kyllä sitä odottanutkaan. Kertoi lääkäri vielä laittavansa lähetteen gynelle julkiselle puolelle, jotta sitten olisi tarvittaessa mahdollisuus suoraan päästä jatkamaan hoitoihin, jos niille on tarvetta. Ottivat kaikki tarvittavat labrat jo lähetteeseen liitteeksi, olisivat kaikki sitten jo valmiina. Tuloksista ei löytynyt mitään hälyttävää lainkaan. Sanoi vain lääkäri, että keltarauhashormoonit oli jopa korkeammat kuin hän osasi odottaa kierron loppupuol...

Välillä pysähdyn ihmettelemään maailman menoa ja kulkua. Saatan hetkeksi kadottaa ajantajun miettiessäni sitä, miten kaikki tuntuu aina välillä niin vaikealta siltä, ettei mistään taas saan kiinni millään. Toisaalta koen, että juuri nämä pysähdykset ovat ainakin minulle niitä kaikkein merkittävimpiä hetkiä.   Muistan ennen häitä etsineeni erästä minulle äärimmäisen tärkeistä henkilöä ties kuinka pitkään, kun ajan myötä oli kaikki yhteystiedot kadonneet ja jäljelle jäänyt vain nimi. Numerotiedustelun kautta löysin puhelinnumeron, mutten ollut ollenkaan varma, että olisiko se juuri se oikea vai kenties väärä numero. Kirjoitin siihen viestiin, että miksi viestin lähetin ja pyysin jo ennalta anteeksi häiriötä, jos viesti tulisi väärään numeroon. Pyysin vielä ilmoittamaan, että jos viestin saaja ei olisi  minun etsimäni henkilö. En saanut paluuviestiä.   Muistan varmasti lopun ikäni sen hetken, kun kesken työpäivän, riparikonsertin, puhelin ilmoitti uudesta vies...

Tilasin vuoden vaihteen jälkeen Seliasta kangasyllärin. Hieman oli sellainen fiilis, että olisi sikaa ostanut säkissä. Joku muu valitsee kankaan puolestani tietämättä laisinkaan mieltymyksistäni tai elämäntilanteestäni. Pakettia avatessa mahassa kipristeli. Nistelin kangasta toisensa jälkeen sivuun ja hypistelin niitä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ehdoton aarre Selian ylläripussissa oli Leena Rengon suunnittelma joustofrotee Meripuutarhuri .   Moni ehkä mieltää joustofroteen lasten kankaaksi. Näin kankaassa kuitenkin heti paidan. Sellaisen rennon, jossa on hyvä olla kesälläkin vaikka siinä olisi pitkät hihat. Ja ehdottomasti huputon. Ah, materiaali olisi aivan loistava leirioloissa. Kotoa kun löytyi vielä valmiina lähestulkoon samanväristä resoria, olin onnesta soikeana. Kaavan pohjana paidassa toimi burdan miesten huppari. Olin siitä jo aikaisemmin ehtinyt piirtämään itsellenikin kaavat ja ompelemaan siitä paidan. Nyt kavensin kaavaa hieman. Väljä saisi paita olla...

Se tunne kun aamulla nousee sängystä ylös ja kävelee unenpöpperössä kahvinkeittimelle ja ajattelematta sen enempää laittaa vedet keittimeen ja rupeaa hapuilemaan suodatinpussia, mutta käteen osuu vain tyhjä laatikko. Voi paska! Se ensimmäinen fiilis. Varmaan jokaiselle on joskus käynyt noin, myös mulle ja viimeksi eilen. Kyllä siinä sai hetken taas raapia päätään. Toki tuo kauppa on tuossa lähellä, mutta enpä aamusta jaksanut sinne lähteä kävelemään vaan raavin siinä sitten päätä ja mietin, että mikä olisi sopiva hätäapu tilanteeseen.   Muistinpa siinä sitten, että talouspaperi toimii hyvin apuna, mutta eihän meillä sellaista sattunut olemaan. Hetken jopa harkitsin vessapaperin käyttöä, mutta sitten muistin kaapissa tyhjänpanttina lojuvat servetit. Bingo! Hetken siinä sai näpertää ennen kuin suodatinpussin korvike oli käyttövalmiina paikoillaan.   Serveteissä on yleensä kaksi paperia päällekäin. Päällimmäinen paperi on yleensä ohutta ja alla oleva paksumpaa. Nämä...

Sitä kaipaa silloin kun sitä ei ole omassa kodissa ja sitä kiroaa silloin kun se on, etenkin jos kyse on sähkölämmitteisestä. Kyllähän se syö sähköä kuin mikäkin. Tai niinhän sitä siis voisi hyvin kuvitella. Niin ja mikä kumma juttu se on, että kiukaalle saa heittää vettä? Jos se on puukiuas niin, eikös se tuli sammu vedellä? Niin ja eihän sähkölaitteeseen saa koskea märkänä, mutta on se vaan kumma, että kiukaalle heitetään vettä, vaikka se kuinka toimisi sähköllä. Loogistako? Ei todellakaan! Saunahan on suomalaisen miehen pyhättö. Siellä saa miehen kuin miehen puhumaan. Istutappa mies lauteille ja sihauta siinä sitten vielä hälle olut auki, niin johan rupeaa miehen suu pulputtamaan kuin mikäkin papupata. Tuleepa kuule kerralla pitkän ajan kuulumiset. Saunan lauteilla mies puhuu kaiken sen, mikä mieltä painaa. Naisellekin voi hätätilanteesta saunassa avautua, mutta silloin kun suomalaisia miehiä istuttaa saunan lauteille useamman, on siinä parempi heikko hermoisen pysyä ...

Kuuntelin aamulla töihin ajaessa Radio Novaa. Oli joku lähettänyt heille kuvan helsinkiläisestä bussipysäkistä, jossa parisen kymmentä ihmistä odotti bussia nätissä rivissä seisten siten, että jokaisen välissä oli reilu metri väliä. Tämä kuva oli otettu lumimyräkän vallitessa ja tuulen tuivertaessa. Läheisyyden pitäisi kuulemma lämmittää, mutta e-hei, ei täällä etelässä.   Jäin kuuntelemaan Novan juontajia tarkemmin. Puhuttiin intiimistä, henkilökohtaisesta, sosiaalisesta, ja julkisesta vyöhykkeestä. Ihmisen normaali intiimivyöhyke on n. 45 cm ja siihen päästetään vain lähimmät ystävät ja perhe läpäisee tämän suoja-alueen. Henkilökohtainen vyöhyke pitää sisällään intiimin vyöhykkeen ja sen säde on n. 1,5 - 2 metriä. Tälle vyöhykkeelle ei päästetä kaikkia ihmisiä. Tämä on se oma tila, josta halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni. Sosiaalinen tila jatkuu kolmeen metriin asti, mutta vieraita ei päästetä kuitenkaan henkilökohtaisen vyöhykkeen sisälle. Ja sitten on, ah niin ihana...

Olen jo vuosia etsinyt kaupasta samenttihousuja, mutta täysin tuloksetta. Eihän samentti ole ollut muodissa pitkään aikaan. Olen myös kangaskauppoja kiertänyt läpi sillä silmällä, että jos jostain samenttikangasta käsiini saisin, mutta eipä sekään ole onnistunut ennen kuin vasta nyt. Katselin tuossa eräänä päivänä kangastukun poistokankaita, kun silmiini hyppäsi samenttikangas. Pakkohan se oli tilaukseen laittaa samalla kun tilailin itselleni paitakangasta. Mutta koska tarvitsin myös housukaavat, suuntasin vielä eurokankaaseen kaavaostoksille. Siinä samalla katselin kankaita ja palalaarista silmiini hyppäsi kasa samenttia. Jos olisin kehdannut, olisin varmaan siinä käytävällä tehnyt kunnon voitontanssin. Vihdoinkin! Housujen kaavaksi valikoitui Burdan syksy-talvi 15-16 malliston housukaava 8087. Loistavan näköinen kaava leveine lahkeineen ja vyötärökaitaleineen. Bingo! Kotona sitten laavoja piirtäessä iski totaalinen black out. Miten kummassa saan siirrettyä vetoketjun siirret...

Sekalaista Sakkia blogin Sankari tuossa kyseli, että saako bloggaaja pitää lomaa vai pitääkö koko ajan suoltaa samalla tahdilla uutta juttua ulos, vaikkei saisi mitään aikaiseksi. Kuulostaako tutulta? Tunnistin itseni heti välittömästi. Eihän tästä ole kuin vain muutama vuosi, kun ajauduin vanhan blogini kanssa umpikujaan ja en osannut enää jatkaa eteenpäin. Haluankin jakaa nyt muutaman oman vinkkini blogisuossa rämpimiseen sille varalle, ettei kirjoittaminen vaan nappaa tai mistään ei saa kiinni. Nämä vinkit ovat toimineet minulla, mutten todellakaan voi taata, että ne toimisivat jollakin toisella. 1. Ota aikaa itsellesi ja ympärillä oleville asioille Joskus on hyvä pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan ympärillä olevaa maailmaa. Lähellä olevista asioista saattaa avautua ihan uusia piirteitä.   2. Muokkaa blogin ulkoasu uusiksi . Ulkoasullakin voi olla merkityksensä kirjoitus intoon. Raikas, uusi ulkoasu voi sytyttää kipinän ja blogi saattaa tuntua jälleen uudelta....

Tekstissä käytetyt laulun sanat ovat Markku Perttilän Vierellä kulje -kappaleesta. Täällä jo ilta tummenee, väsynyt tuuli huokailee. Keitimme vielä iltateen ja kuljemme yöhön hiljaiseen. Takana alkuaskeleet, edessä uutta aukenee. Suru ja riemu vuorollaan kutsuvat kanssaan kulkemaan.    Aika usein olen viime aikoina pysähtynyt miettimään aikaa. Sitä aikaa, jonka olen saanut mieheni kanssa yhdessä kulkea. Olemme selvinneet jo monesta liemestä yhdessä. Olemme selvinneet läheisen sairaudesta, taloudellisesta ahdingosta ja kaikesta arjen kiireydestä. Olemme selvinneet pitkästä välimatkasta ja siitä, että olen työni puitteissa suhteellisen paljon pois kotoa.   Olemme järjestänet yhdessä olomme aikana aikatauluja uusiksi moneen kertaan. Annamme toisillemme aikaa silloin kun se on mahdollista, mutta emme myöskään velvoita toisiamme viettämään kaikkea yhteistä vapaa-aikaa yhdessä. Puhumme asioista, mutta voimme myös olla hiljaa ja silti nauttia toistemme seurast...

Uuden opelukoneen testausta. Pitkin syksyä katselin, kuinka yksi jos toinenkin käsityöihminen on boksereita tehnyt mm. lahjaksi. Tarkoin lueskelin blogeista ohjeita ja kaavaideoita. Niinpä eräänä päivänä tutkin miehen vaatekaappia ja nappasin jemmaan vanhat, vyötäröltä kulahtaneet bokserit ja leikkasin se saumojen mukaan kappaleiksi ja piirsin kaavan niiden pohjalta.    Lycra Eurokankaan palalaarista, kuminauha ompelijanmaailmasta.  Ensimmäisiin boksereihin kangas löytyi kotoa. Olin kankaan alunperin Eurokankaan palalaarista ostanut itselleni paitakankaaksi, mutta lycran ajattelin sopivan hyvin myös tähän tarkoitukseen, joten suunnitelman muutos. Sitten alkoi vyötärön kuminauhan metsästys. Pitkään sain netin ihmeellisessä maailmassa pyöriä ennen kuin silmiin osui ompelijamaailman sivuilta musta ja valkoinen vyötärökuminauha. Tilaukseenhan ne piti heti laittaa, jotta ompelemaan pääsisi. Joku ääni minua kuitenkin varoitti siitä, että homma saattaa lähteä tapansa m...

Vapaat on taas vietetty tehokkaasti alta pois. Eilen oli oikeasti kiva palata töihin. Tosin, mulla tuo joulukuun sairastelu toi lepopäiviä hieman lisää. Tulivat kyllä tarpeeseen. Joulun aikana sitä ehti tekemään kaikenlaista. Töistä kielsivät ehdottomasti töiden tekemisen kotoa käsin. Sairastaessa sairastetaan ja työt unohdetaan. Niinpä otin oikeasti rennosti. Katsoin Netflixistä hyviä sarjoja pois sekä vietin aikaa piirtäen ja leikaten kaavoja ja kankaita sekä tietysti ommellen. En oikeastaan edes muistanut, kuinka hyvän olon sitä saa ommellessa. Rentoutusta ehdottomasti. Ehdittiin me joulun aikaan ulkoillakin. Käytiin miehen kanssa kätköilemässa ja taas sitä pääsi haastamaan itsensä ihan urakalla. Onhan tuo kätköilykin muuttunut ihan sikana tässä näiden kuuden ja puolen vuoden aikana. Kyllähän tämä alkaa entistä enemmän olemaan välineurheilua. Tosin nautinpa ihan suunnattomasti siitä, että pääsen leikkimään köysien kanssa. Kätköily on kyllä meille ihan passeli...

Ostinpa kangasta. Ostaessani ajattelin, että siitä tulee kivat bokserit miehelle. No ei siitä boksereita tullut kun kangas loppui kesken. Sain inspiraation, joka oli toteutettava. Niinpä kangas taipui t-paidaksi. Toisaalta hyvä niin, sillä trikookangas olisi ollut ehkä hieman liian ohut boksereihin.   Hupparia miehelle tehdessä rakastuin kaavaan. Ah! Ihanat hihan leikkaukset. Malli ei ota hartioihin kiinni. Piirsinpä siinä sitten hihaa lyhempänä ja asettelin kaavoja kankaalle kun ymmärsin, ettei siitä varsinaista t-paitaa saa millään. Jos kangasta on ostanut metrin tehdäkseen bokserit, ei se metri välttämättä riitä oikeasti paitaan. Hihoja sitten lyhyemmäksi ja paidasta tuli lähes hihaton.   Olisi siitä kankaasta juuri ja juuri ne bokseritkin saanut, mutta onnistuin toisen hihan leikkaamaan väärin päin ja jouduin leikkaamaan sen uudestaan. Noh eipä tuo haittaa. Paita valmistui ja roikkui henkarissa kun pahainen epäilys hiipi esille.. Entä jos se ei sovi? Entä jos pää...

Lapsettomuus on pelottavaa. Entä jos tämä on jotenkin pysyvä tila? entä jos en oikeasti voi saada lapsia? Onko meillä voimia lähteä sitten johonkin adoptioprosessiin? Entä sitä ennen kaikki ne hoidot? Kaipuu tuntuu kasvavan päivä päivältä vain suuremmaksi. Haluaisin jo olla äiti. Haluaisin olla jotain enemmän kuin vaimo tai nainen. Toki miehen kanssa on puhuttu omasta lapsesta aina adoptioon asti ja emme ole adoptiota todellakaan sulkeneet pois, mutta mutta.. Kuinka pitkään minun täytyy odottaa? Lapsettomana sitä kokee olevansa jotenkin vajaa. En kuulemma voi ymmärtää moniakaan asioita, koska minulla ei ole lapsia. En voi ymmärtää ja siksi minut on helppo sysätä monista asioita sivuun. Kaikkein paras oli aikoinaan, kun minut sivutettiin kahvipöydässä kokonaan sillä, että muut puhuivat kestovaippojen imukyvystä. Niin.. Enhän minä voinut osallistua keskusteluun, koska minulla ei ollut lapsia. Jotenkin aina välillä tuntuu, että työyhteisö asettaa hieman paineita. Koska minulla ei o...