Rapatessa Roiskuu

Vuosien kuluessa sitä oivaltaa ajan pysähtymisen ja kohtaamisen merkityksen samoin kuin sen, että jokaisella olisi mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisenaan kuin on. Aina se ei ole helppoa ja välillä sitä miettikin, että miten ihmessä voin kohdata toisen siinä arjessa joka juoksee karkuun sen minkä ehtii. Pitäisikö sitä juosta itse perässä ja pakottaa arki pysähtymään pieneksi hetkeksi vaikka sitten väkisin. Ottaisinko Arkea olkapäistä kiinni ja kääntäisin hänet puoleeni ja silmiin katsoen kysyisin, että mitä kuuluu? Olisiko minulla aikaa pysähtyä kuulemaan se mitä sieltä vastaan tulisi tai haluaisinko ehkä kuulla sen kaiken mitä toiselle olisi sanottavana? Osaisinko vain olla ja kuunnella? Taannoin minulle sanottiin, että jos kysyt toiselta mitä kuuluu, kysy se niin, että mitä sinulle oikeasti kuuluu. Se kuullosti silloin oudolta, mutta ei enää. Kun kysyn toiselta, että mitä kuuluu, on siihen helpompi vastata se perinteinen "ihan hyvää" kuin todell...

Onpas huomaamatta tullut pitkä tauko blogin kanssa. Ei ole juurikaan ollut inspistä eikä kyllä aikaakaan istua alas ja kirjoittaa asioita ylös. Toisaalta olen ollut kriisissä jälleen kerran blogini kanssa sen suhteen mitä haluan ja mitä oikeastaan voin kirjoittaa. Toisaalta sitä kaipaa muutosta, mutta toisaalta olen miettinyt, että onko tämä blogia lopulta kuitenkaan se, jonka haluan muuttuvat. Olen onnellinen siitä, että sain otettua vuosien tauon jälkeen kalenterin kunnolla taas haltuun. Viime vuosi opetti siinä suhteesa hyvin paljon. Kun kalenteri on oikeasti ajantasalla ja kaikki muistiinpanot hallinnassa, sitä jaksaa itsekin paremmin. Kalenterin kautta olen saanut tutustua ihan huikeisiin ihmisiin. On ihanaa huomata, kuinka moni muukin on hurahtanut samaan ja kuinka helppoa toisten kanssa on puhua asiasta kuin asiasta. Töissä on varsinainen hulina päällä. Jotenkin itse haluaisin vaan viime vuoden jälkeen olla hetken paikallaan ja oikeasti ihmetellä maailman menoa. Siihen ei o...