Rapatessa Roiskuu

Lueskelin loman viimeisen päivän kunniaksi näin aamutuimaan uutisia ja tajusin sen. Ole ilmeisesti todellakin tippunut kärryiltä, sillä en tiedä kenestä uutisissa puhutaan. Itse asiassa jo eilen bongasin uutisen, että Zarkus Pousa on kuollut. Kuvista päätellen kyseessä oli joku muusikko, mutta siis kuka? Nimi ei sano minulle yhtään mitään. Mutta osaan otot siis sinulle, jolle Zarkus oli tärkeä. Olen huomannut kyllä muutenkin, että uutiset kertovat yleensä vain juuri näistä suosituista tyypeistä, joiden nimi ei ainakaan minulle sano mitään. Joko maailmassa ei oikeasti tapahdu mitään uutisoitavaa tai sitten olen vaan tippunut niin totaalisen kärryiltä, etten enää ymmärrä uutisia, koska en tiedä kenestä niissä puhutaan. Onko kellään muulla samaa fiilistä?

Olen viime aikoina hieman pitänyt silmää siitä, mitä käytte lukemassa. Olen ollut positiivisesti yllättynyt juurikin noiden käsityöpostauksen suosiosta. Tässä teille kaikkien aikojen top 10 nähtäväksi:  1. Kaavakokeilu: Bokserit Muiden käsityö ihmisten innoittamana laitoin miehen vanhat bokserit palasiksi ja lähdin kokeilemaan niiden tekoa. kyllä muuten kannatti! Kalsarit ovat oikeasti niin käyttötavaraa. Näiden teko on siis sarjassamme tarveompelua. Miehen mukaan itse tehdyt ovat jopa parempi kuin kaupasta ostetut. Tukevat kuulemma paremmin ja juuri oikeasta paikasta.  2. Tarveompelu: Rintaliivit Kun vanhat kaupasta ostetut liivit alkoivat lahoamaan yksi toisensa jälkeen oli oikeasti pakko tarttua toimeen. Mörön selätystähän tämä enimmäkseen oli. Nyt sai ompelukoneesta kaikki tarvittavat säädöt ja homma meni nappiin.  3. Make Bra - Rintaliivit omien mittojen mukaan  Boksereiden tavoin bongasin rintaliivien teon facebookista. Käsityöihmise...

Syksyllä osallistuin Make Bran rintsikkakurssille. Silloin meni ensimmäisen päivä aivan hukkaan . Hyvät liivit sain kuitenkin lopulta tehtyä. Nyt vasta sain kerättyä rohkeutta ja sain muutama päivä takaperin aloitettua liivien ompelun. Toisaalta vanhat kaupasta ostetut liivit ovat alkaneet hajoilla yksi kerrallaan. Kaarituet lähtee irti ja sitä rataa. Uusille liiveille oli siis oikeasti tarvetta. Foamit ja kankaat leikkasin ihan ensimmäisenä. Selian tilkkuyllärin sisältö pääsi loisto käyttöön, sillä olin jo jonkun aika ehtinyt miettimään, että noista tulisi ihan mahtavat liivit. Harmikseni vaan satuin yhden kankaan leikkaamaan väärin päin ja jouduin sitten turvautumaan samaan kankaaseen, mutta toisen värisenä. Noh. Sattuuhan näitä, mutta viime aikoina on vaan tullut poikkeuksellisen paljon. Ensi kerralla tarkemmin. Nappasin syksyllä ompelemani liivit viereen. Niistä voisi vähän vakoilla ompelujärjestystä, jos ei oikein muuten muistaisi. Yllättävän hyvin tuon ompelujärjestyk...

Kun pöytiä koristaa vitsat ja korissa munat, sitä voi vahingossa luulla elävänsä jotain naisten unelmaa. Milloinpa muulloin kuin pääsiäisenä on kaikille tasapuolisesti tarjolla munaa niin paljon kuin sielu sietää. Onhan tuo kumma, että lapsetkin opetetaan ihan pienestä pitäen juoksemaan munan perässä ovelta ovelle vitsoinensa. Enää siitä puuttuisi se, että ovella ollessaan pikku noidat ja pääsiäispuput laulaisivat Apulannan "Anna mulle piiskaa" perinteisen virpomislorun sijasta. Sitähän voidaan siis vakavasti miettiä, että tekikö Apulannan pojat anna mulle piiskaa -laulunsa pääsiäisen aikaan, sillä onhan se ainakin teemaan sopiva, sillä piiskojahan nuo vitsatkin ovat. Kun munien syöminen ja maalaaminen on pääsiäisenä se THE juttu niin eihän miesten tarvitse pääsiäisenä mitään vaatteita käyttää. Vaatteiden sijasta miehet voivat yhtenä rintamana marssia kauppaan hakemaan läjäpäin vartalomaaleja ja sitten vaan munan maalaushommiin. Toki saattaisihan siinä olla virkamiehil...

Kirkon kellot kumisevat. Siinä on jotain rauhoittvaa. Tasainen syke ja rytmi: Dong, dong, ding. Se toistuu kerta toisensa jälkeen. Kutsuu koolle, kutsuu hiljentymään ja rauhoittumaan. Minä muiden joukossa jo tutuksi käyneessä koti kirkossa. Urkupillit viheltävät. Ilma kiertää niiden läp. Kirkonkellojen soitto loppuu ja urut alkavat soida. Alttarilla palaa kaksi kynttilää. Ja takapöydältä löydän kolmetoista kynttilää, Jeesus ja opetuslapset.  Havahdun ajatuksistani, kun pappi alkaa puhua. Rauhoittava ääni saa minut rentoutumaan ja tuntemaan oloni hyväksi. Juuri tältä kirkossa pitäisi tuntua. Olen tervetullut. Pappi pyysi minua muistelemaan ensimmäistä ehtoolllistani. Miltä kirkossa näytii, miltä tuntui? Miltä ympärillä tuoksui ja miltä leipä ja viini maistuivat? Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä mitä ehtoollinen merkitsee minulle tänään. Ensimmäisen ehtoolliseni sain konfirmaatiossa. Kirkko oli täynnä ihmisiä ympäri Suomea. Kaikilla oli hienot vaatteet päällä ja j...

Eihän siitä kauaa ole kun pääsimme ensimmäistä kertaa miehen kanssa lähtemään asuntoautolla tien päälle maistelemaan karavaanarin elämää. Pieni kipinähän siitä jäi kytemään. Kuinka helppoa ja vaivatonta matkanteko onkaan omalla tavallaan ja se, ettei oikeasti tarvi reissuun lähtiessä miettiä, että mihin koiran lykkää matkan ajaksi. Päätimme miniloman kunniaksi ottaa auton uudestaan lainaan ja suunnata tien päälle. Tosin tällä kertaa päätimme myös sen, että yhden yön reissun sijaan olisimme tien päällä vähintään kaksi yötä.  Ja jälleen kerran tiedossahan oli mikäpä muukaan kuin kätköilyreissu pitkin Suomea. Kovin paljon ei etukäteen reittiä mietitty. Ei olenkaan samalla tavalla kuin yleensä. Tosin reittimuutokset ovat asuntoautolla liikkuessa aavistuksen helpompia, sillä kun on oikeanlainen varustus mukana, sitä voi tarvittaessa hakea uudet kätköpaketit gepsiin. Toki asuntoautolla liikkumisessa on etenkin näin talviaikaan huonotkin puolensa. Etenkin kätköilijän näkykulmasta. ...

Rakas Jeesus siunaa meitä. Anna meille enkeleitä Käsistäsi pois et heitä meitä koskaan pois.    Eräänä iltana viime viikolla töistä kotiin ajellessa mieleeni pyrki koko ajan lapsuudesta tuttu iltarukous. Koko kotimatkan hoin sitä kuin jotain mantraa. Turvauduin rukoukseen, että pääsin turvallisesti kotiin. Rukouksessa oli jotain voimaa. Se piti minua kasassa, juuri silloin kuin sille oli eniten tarvetta. Oudolta kuitenkin tuntui se, kun perusrukouksen jälkeen sanat eivät tuntuneet loppuvan. Niitä vain tuli ja tuli. Ehkä se oli sitä Jumalan puhetta josta paljon puhutaan. Sanoissa tuntui olevan lohtua. Se, että joku pitää meistä kiinni, ettemme joudu hukkaan.   Haluan ainakin itse ajatella, että joku oikeasti kulkee vierellä ja pitää kiinni kädestä. Kuulostaa turvaliselta. Kuulostaa siltä, että joku haluaa pitää juuri minustakin huolta. Olen jollekin niin tärkeä, että hän haluaa kulkea kanssani, vierelläni. Rukouksessa on viime päivinä ollut voima...

Olen viime aikoina istunut paljon ompelukoneella. Olen löytänyt itseni aamulla kahvikuppi kädessä ompelemasta jotain. Viime viikon saldona on kaksi toppia ja kaksi paitaa töihin yhteen näytelmään. Niihin paitoihin palaan vielä myöhemmin, mutta tässä olisi pikasurautuksena tehtyjä toppeja kaksin kappalein ja kolmas odottaa ompelemista koneen vieressä, mutta sen esittelen teille sitten myöhemmin.   Tuo sinisen kanatopin etu-ja takakappaleen kankaat ovat eräästä joululahjavaihtari Resori taitaa olla kangastukun valikoimaa. Vihreävalkoinen toppi on puolestaan tehty Ek:n palalaarin löydöstä. Ihastuin tuolloin kankaaseen ihan yli kaiken ja se on odottanut sopivaa hetkeä kangaslaatikossa jo tovin. Valko-vihreässä topissa hihojen ja kaula-aukon huolittelut on tehty Selian mintunvihreällä trikoolla. Kaavaksi kaivoin kaapista vanhan trikoopaidan, jonka malli on hyvä, mutta helma liian lyhyt. Laitoin paidan palasiksi ja hyödynsin. Siitä taisi tulla nyt ihan luotto kaava. Täytynee vielä ...

Viimeiset päivät ovat menneet ihan sumussa. Sitä on vaan jotenkin yrittänyt pysyä liikkeessä. Ihan koko ajan. En ole halunnut pysähtyä, sillä pysähtyminen olisi nostanut kaiken pintaan. Kuluneiden päivien aikana sitä on tullut laitettua asioita tärkeysjärjestykseen. Olen puhunut pitkiä puheluita milloin kenenkin kanssa. Olen puhunut miehen kanssa. Olen saanut käpertyä kainaloon ja olla siinä. On ollut hetkiä, jolloin ei ole sanoja tarvittu. Toinen on ymmärtänyt ilman niitäkin. Tukea, ymmärrystä, sitä on riittänyt. Samoin kuin huolta. Arjessa on yritetty pysyä kiinni. Se pitää järjissään. Nyt vain odotan. Onneksi tänään on töitä. Se pitää liikkeessä. Se pitää ajatukset kasassa. Edes jotenkin. Kaikessa uskoo, kaikessa toivoo. Tänään rukoukset kulkee matkassa.

Ulkona paistaa aurinko. Ainakin aina välillä. Eilen sain huomata sen, kuinka aurinko jaksoi jo lämmittää. Vuoden alkukin on mennyt sellaisella vauhdilla ohi, ettei sitä meinaa millään perässä pysyä. Helmikuu alkoi vauhdikkaasti leirillä ja sen valmisteluilla. Pitihän sitä leirille ommella uudet housut mukaan otettaviksi. Noh. Nyt ne samaiset housut odottaa vetoketjun vaihtoa, sillä vetoketju lahosi kesken työpäivän. Onneksi sattui olemaan pitkä paita päällä. Tuli rakkausviikko, joka jäi kesken kun en kirjoittamaan pystynyt. Edelleen nuo rakkausviikon tekstit roikkuvat tuolla luonnoksissa. Ehkä ajan kanssa saan ne ulos tai sitten annan niiden suosiolla odottaa ensi vuoteen. Leirin jälkeen alkoikin kipujen kanssa eläminen. Syyksi selvisi ison selkälihaksen venähdys jos vei sairaslomalle. Töissä ei kuulemma ole asiaa olla lasten kanssa jos kolmiolääkkeitä joutuu kipuihin syömään. Paljon ylimääräistä paperi- ja selvitystyötä ja lisää sairaslomaa. Kyllä tuskastutti olla kahdeksan päi...