Blogin takana: Voikku
Olen Voikku, hieman alta 30 vuotta. Olen vaimo ja rouva.
Naimisiin menin 8/14. Niin ja saksanpaimenkoiran onnellinen omistaja.
Aloitin mieheni kanssa seurustelun 5/2008 ja yhteen muutettiin 1/2009. 12/09 Mentiin kihloihin. Eräässä keskustelussa, jonka kävin muutaman muun henkilön ja vihkipappimme kanssa, hämmennystä aiheutti se, että olemme olleet niin pitkään yhdessä ja silti jaksoimme mennä naimisiin asti. Pappi tuumasi siihen, että näissä on potentiaalia.
Olen opiskelut suhteellisen paljon. Tai no miten sen sitten ottaa. Olin
muutaman vuoden lukiossa peruskoulun jälkeen ja sen jälkeen lähdin opiskelemaan
nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa, jonka aikana tein
kasvatustieteen abron. Tuli pidettyä yksi välivuosikin tai oikeastaan
puolivuotta, kun aloitin aikuispuolella lasten ja nuorten erityisohjauksen
tutkinnon, mutta se jäi kesken silloin kuin pääsin Diakonia ammattikorkeakouluun
sisälle. Ja tutkintohan oli mitääpä muutakaan kuin sosionomi + kirkon
nuorisotyö.
Tällä hetkellä olen töissä seurakunnassa nuorisotyöntekiäjänä. Tai siis teen töitä kouluikäisten ja partiolaisten kanssa. Tämä on se, mistä olen haaveillut ihan pienestä pitäen.
Oman työni kautta löysin uudelleen partion. Harrastus, jota en lopettaisi enää mistään hinnasta. Ulkoilmaharrastuksia meillä on muitakin. Miehen kanssa harrastamme yhdessä geokätköilyä ja viihdymme maastossa. Niin ja näiden ohella aikaa vie tietysti käsityöt, lukeminen ja kirjoittaminen.
Ennen kaikkea olen sydämellinen ihminen, jolle muiden hyvinvointi on omaa hyvinvointia tärkeämpää. Kuitenkin se, että olen hyvin vahva luontoinen ihminen ja se yhdistettynä tavoitteellisuuteen ja päämäärätietoisuuteen on hyvin raskas yhdistelmä. Minä olen tälläinen.
Aloitin mieheni kanssa seurustelun 5/2008 ja yhteen muutettiin 1/2009. 12/09 Mentiin kihloihin. Eräässä keskustelussa, jonka kävin muutaman muun henkilön ja vihkipappimme kanssa, hämmennystä aiheutti se, että olemme olleet niin pitkään yhdessä ja silti jaksoimme mennä naimisiin asti. Pappi tuumasi siihen, että näissä on potentiaalia.

Tällä hetkellä olen töissä seurakunnassa nuorisotyöntekiäjänä. Tai siis teen töitä kouluikäisten ja partiolaisten kanssa. Tämä on se, mistä olen haaveillut ihan pienestä pitäen.
Oman työni kautta löysin uudelleen partion. Harrastus, jota en lopettaisi enää mistään hinnasta. Ulkoilmaharrastuksia meillä on muitakin. Miehen kanssa harrastamme yhdessä geokätköilyä ja viihdymme maastossa. Niin ja näiden ohella aikaa vie tietysti käsityöt, lukeminen ja kirjoittaminen.
Minä olen kuin tuuliviiri,
joka etsii omaa suuntaa.
Mikä polku on oikea
ja mitä pitäisi seurata?
Olen siis ihminen, joka hakee hyvin paljon omaa paikkaansa sen vuoksi, että
aistin toisista voimakkaasti tunnetiloja ja sen, että olenko tervetullut
johonkin vai olisinko joukossa ylimääräinen. Tämä hieman hankaloittaa
tutustumista uusiin ihmisiin ja samasta syystä yritän hyvin tehokkaasti pitää
työ-, koulu- ja henkilökohtaiset ystävät erillään. Tosin aina sekään ei
onnistu.
Kuinka paljon jaksan kantaa
sinun murheita, omanikin painavat liikaa.
Olen väsynyt ja poikki, ehkä hieman rikki.
Minä olen ylivastuullinen ihminen, joka ottaa helposti harteilleen kaikkien
murheet välittämättä omasta jaksamisesta. En oikein osaa sanoa ei ja se onkin
nyt harjoittelun alla. Se on vain niin hankalaa. Vaikka olen ylivastuullinen,
olen myös samanaikaisesti aikaansaamaton. Jälleen kerran kouluhommatkin on
hieman jäljessä. Eli siis vuoden viimetippa jos nyt niin voi
sanoa. Omistan isot korvat ja toivottavasti ainakin mahdollisimman pienen suun,
jotta voisin keskittyä kuuntelemiseen enkä puhumiseen.
Suojassa maan minä makaan.
Katson kohti korkeaa kalliota.
ylhäällä kiven kolossa.
Siellä se on.
Sieltä se pilkistää.
Käteeni sen haluan,
hiljaa avata.
Aarre, mikä se on?
Tahdon nähdä,
kokea,
tuntuea,
Tahdon sen saavuttaa.
Katson kohti korkeaa kalliota.
ylhäällä kiven kolossa.
Siellä se on.
Sieltä se pilkistää.
Käteeni sen haluan,
hiljaa avata.
Aarre, mikä se on?
Tahdon nähdä,
kokea,
tuntuea,
Tahdon sen saavuttaa.
Harrastan hyvin monenlaisia asioita. Rakkain kaikista on kuitenkin
kirjoittaminen. Nuo runopätkät, jotka olen tähän liittänyt ovat omaa käsialaani
ja niistä kaksi ylintä tätä varten luotuja ja tuo viimeinen kertoo yhdestä
harrastuksesta, joka on parin viime vuoden aikana tullut hyvin lähelle omaa
sydäntä. Minä rakastan metsää ja ylipäätään luonnossa liikkumista. Olen valmis
menemään puun latvaan tai kiven koloon löytääkseni ja saavuttaakseni sen mitä
olen hakemassa.
Ennen kaikkea olen sydämellinen ihminen, jolle muiden hyvinvointi on omaa hyvinvointia tärkeämpää. Kuitenkin se, että olen hyvin vahva luontoinen ihminen ja se yhdistettynä tavoitteellisuuteen ja päämäärätietoisuuteen on hyvin raskas yhdistelmä. Minä olen tälläinen.
Kommentit
Lähetä kommentti