Itkupotkuraivarit

Ensimmäinen itkupotkuraivari vastaan ompelukone. Miksi ihmeessä sen piti sanoa yhteistyökykynsä irti juuri nyt?

Viime viikolla yhtenä aamuna mies lähti töihin ja minä ajattelin, että nyt on kerrankin aikaa istua koneen äärelle ja ommella siskon puvun helma valmiiksi ennen kuin puku lähtee ompelijalle. Viiden tunnin tappelun jälkeen luovutin itkien. Kun ei langat pysy suorassa niin ne ei pysy.

Soitin siinä itku kurkussa siskolle, että jos hän voisi lainata konetta, että saisin edes puvun alushameen tehtyä ja sitten sitten miehelle, joka kertoi olevansakin remppahommissa, kuulemma sittenkin iltavuoro.

Lopputulos oli itkupotkuraivari ja mies haki töihin mennessään mulle lainakoneen. Siskon helma jäi lyhentämättä. Annoin ammattilaisen hoitaa sen. En halunnut rikkoa helman kangasta enempää.

Nyt on puvut, oma ja siskon, ompelijan hellässä huomassa ja alushameestakin tuli aivan mahtava. Jos mulla ei olisi jo pukua voisin pokkana laittaa valkoisen lyhyt hihaisen kauluspaidan ja pelkän alushameen ja mennä niissä naimisiin.

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Ompelukone voitti 1-0. Ja kirkkaasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta

Apua! Suodatinpussit on loppu!

Apua! Talossa on allerginen koira!