Tie vie ja ajatukset kulkee..
Onpas taas ollut jotenkin omituinen viikko. Väsymystä riittää, samoin kuin töitä. Tällä viikolla olen saanut mukavasti aloittaa työnteon partioasioissa ja seurata lupauksen antoa samoin kuin erään lippukunnan juhlaa suurten muutosten äärellä.
Parasta tällä viikolla on kuitenkin ollut ihanan vihkipappimme tapaaminen. Miten paljon helpompi olikaan mennä tilaisuuteen seurakuntalaisena kun tiesin, että oikeasti tunnen sieltä jonkun. Tosin, jos kyseinen pappi ei olisi siellä ollut, en olisi mennyt. Häntä kun on kiva kuunnella ja sitä rataa.
Kyllä sitä toisinaan miettii, että toisille on vain annettu hieman paremmat eväät tähän maailmaan. Eilen istuin tilaisuudessa ja kuuntelin (ainakin osittain) papin alustusta illan teemaan ja siihen mistä juontaa juuret uskon ja tekoen yhteiseen historiaan. Kaiken sen muistan mitä sain ylös kirjoitettua, mutta juuri muuta en.
Menin iltaan ristiriitaisin tuntein. En halunnut viettää iltaa yksin kotona, kun mies oli töissä ja ajatukset juoksivat jälleen kerran sellaista oravan pyörää. Omalla tavallani olisin ehkä halunnut avata sanaisen arkkuni ja antaa kaiken tulla ulos. Mutta siinä vaiheessa kun kysytään, että mitä kuuluu, on helppo vastata sillä perinteisellä "töitä, töitä ja töitä" ja hymyillä kauniisti päälle. Niihän siinä kävi tälläkin kertaa. Eipä minusta ollut avaamaan suutani. Toisaalta ehkä ihan hyvä ja toisaalta ehkä jotain muuta.. Jostain asioista on vaan niin vaikea puhua.
Ilta oli kaiken kaikkiaan hyvä. Mieli oli hyvä siinä vaiheessa kun lähdin tilaisuudesta eteenpäin. Sain toisaalta kokea seurakuntalaisen asemassa sen, että miten paljon merkitsee tutun työntekijän läsnäolo ja se, että oikeasti kokee itsensä tervetulleeksi. Ja jotenkin en näe yhtään huonona sitä, että katson tarkkaan kenen työntekijän "tilaisuuksiin" menen.
Tässä tapauksessa tiesin jo etukäteen, että ilta tarjoaisi minulle jotain. Jotain sellaista minkä avulla jaksaa taas vähän matkaa eteenpäin.Tosin tänään ja eilen illalla olen hymyillyt varmaan enemmän kuin pitkään aikaan. Joten läsnäolollakin on jo pelkästään suuri vaikutus ja sillä, että tiedän sen, että olisin tullut kuulluksi jos olisin avannut suuni muutenkin kuin keskustellakseni somesta.
Parasta tällä viikolla on kuitenkin ollut ihanan vihkipappimme tapaaminen. Miten paljon helpompi olikaan mennä tilaisuuteen seurakuntalaisena kun tiesin, että oikeasti tunnen sieltä jonkun. Tosin, jos kyseinen pappi ei olisi siellä ollut, en olisi mennyt. Häntä kun on kiva kuunnella ja sitä rataa.
Kyllä sitä toisinaan miettii, että toisille on vain annettu hieman paremmat eväät tähän maailmaan. Eilen istuin tilaisuudessa ja kuuntelin (ainakin osittain) papin alustusta illan teemaan ja siihen mistä juontaa juuret uskon ja tekoen yhteiseen historiaan. Kaiken sen muistan mitä sain ylös kirjoitettua, mutta juuri muuta en.
Menin iltaan ristiriitaisin tuntein. En halunnut viettää iltaa yksin kotona, kun mies oli töissä ja ajatukset juoksivat jälleen kerran sellaista oravan pyörää. Omalla tavallani olisin ehkä halunnut avata sanaisen arkkuni ja antaa kaiken tulla ulos. Mutta siinä vaiheessa kun kysytään, että mitä kuuluu, on helppo vastata sillä perinteisellä "töitä, töitä ja töitä" ja hymyillä kauniisti päälle. Niihän siinä kävi tälläkin kertaa. Eipä minusta ollut avaamaan suutani. Toisaalta ehkä ihan hyvä ja toisaalta ehkä jotain muuta.. Jostain asioista on vaan niin vaikea puhua.
Ilta oli kaiken kaikkiaan hyvä. Mieli oli hyvä siinä vaiheessa kun lähdin tilaisuudesta eteenpäin. Sain toisaalta kokea seurakuntalaisen asemassa sen, että miten paljon merkitsee tutun työntekijän läsnäolo ja se, että oikeasti kokee itsensä tervetulleeksi. Ja jotenkin en näe yhtään huonona sitä, että katson tarkkaan kenen työntekijän "tilaisuuksiin" menen.
Tässä tapauksessa tiesin jo etukäteen, että ilta tarjoaisi minulle jotain. Jotain sellaista minkä avulla jaksaa taas vähän matkaa eteenpäin.Tosin tänään ja eilen illalla olen hymyillyt varmaan enemmän kuin pitkään aikaan. Joten läsnäolollakin on jo pelkästään suuri vaikutus ja sillä, että tiedän sen, että olisin tullut kuulluksi jos olisin avannut suuni muutenkin kuin keskustellakseni somesta.
Kommentit
Lähetä kommentti