Kirjeystäviä

Olen sosiaalinen, mutta ei minulla ole aikaa tavata edes niitä lähimpiä ystäviäni. Heidän kanssaan tosin tulee pölistyä puhelimessa usein pidempikin tovi ja sitten kun kahville asti ehditään, siinä vierähtää helposti useampikin tovi, että saa kaikki kuulumiset päivitettyä ajantasalle.

Koko lapsiuden ja nuoruuden ajan minulla oli kirjeystäviä. He asuivat pitkin maailmaa ja Suomea. Mutta näistä kirjekavereista yksi sun toinen tippui aikojen saatossa pois. Yhden kanssa taidetaan edelleen olla jonkinlaisessa tekemisissä facebookin kautta. Taisin jo viime syksynä kertoa, kuinka kyllästyin kielitaidottomana oleniseen ja otin itseäni niskasta kiinni ja sain itselleni ihania kirjekavereita pitkin maailmaa. Nyt oli tämä vuosi hyvä aloittaa uusiin ihmisiin tutustumalla ihan täällä kotimaan kamaralla. Nyt on liuta uusia kirjekavereita Suomesta ja nippu vanhoja ulkomailta.

Olenkin miettinyt, että mikä perinteisessä kirjeessä viehättää. Sähköpostista en ole koskaan pahemmin välittänyt kirjemuotona. Se on niitä virallisia asioita varten, mutta siihenkin olen ollut valmis turvautumaan viime aikoina, kun ulkomailta tuleva posti tuppaa aina välillä katoamaan matkan varrelta. Kotimaisten kirjekaverien kohdalla on ollutkin ilo huomata, että posti tulee nopeasti perille. Liekö sitten pahimmat jakeluongelmat taitettu.

On kiva tulla töistä kotiin, kun mainosten ja laskujen joukosta pilkistää kirje. Kuinka hyvälle mielelle siitä tulee, kun saa kaikessa rauhassa tutustua uusiin ihmisiin. Kirjeissä on se hyvä puoli, että halutessaan sitä voi kaikessa rauhassa miettiä mitä kirjoittaa. Ja minulle tärkeää on ylipäätään käsinkirjoittaminen. Tosin kirjoitan käsin kyllä ihan kaiken, usein myös blogin tekstin luonnokset löytyvät käsinkirjoitettuna.

Onko sinulla kirjekavereita?