Joulukalenteri: 7 luukku.

Meillä on ystävä porukalla perinne, että joulun alla yritömme saada porukan kokoon ja tehdö jotain hauskaa yhdessä. Tai jos tätä perinteeksi voi sanoa.

Tämä vuosi on kolmas kun kalenterit laitettiin yksiin ja mietittiin päivää sekä ajanviettoa. Löytyi hyvä puuha, mutta perinteiden mukaisesti ei tänäkään vuonna saada koko porukkaa kasaan vaan vietämme iltaa pienemmässä porukassa.

Meitä on kolme lähes saman ikäistä naista. Olen kummatkin heistä tuntenut todella pitkään ja he ovat sellaisia ihmisiä, joille voisin uskoa gliseisesti sanottuna elämäni.

Kummankin kanssa olen jakanut elämän kipeitä asioita. Olemme nauraneet ja itkeneet yhdessä. Olen saattanut olla kaukanakin, mutta silti olemme olleet toistemme lähellä. Jokainen tietää, että toiselle voi soittaa tarvittaessa  keskellä yötä.

Mitä olisimmekaan ilman ystäviä? Olisi elämä varmasti ihan toisenlaista, yksinäistä. Minua on onni potkaissut kun olen saanut rinnalleni nämä sydän ystävät, jotka tulevat vielä toistensa kanssa hyvin juttuun.

Joulun alla on mahdollisuus muistaa ystävää. Korttikin riittää. Ajatus siitä, että arvostaa toista on tärkeä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syyskuun superlukumaraton

Lukumaraton lähestyy

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta