Oma vai kumppanin sukunimi?

Tekijä -
Oisko tulta -blogissa Hemuli kirjoitti siitä, että miksi kukaan haluaa ottaa puolisonsa sukunimen.

Näin omien häiden kynnyksellä tätä onkin tullut hetken mietittyä. Jotenkin ajattelen, että sillä kun otan mieheni sukunimen, liityn samalla myös hänen sukuunsa. Tyttönimi on ja pysyy tietyllä tapaa, mutta samalla kun otan mieheni sukunimen, alkaa uusi vaihe omassa elämässäni. Toisaalta oma sukunimi on ollut lähinnä taakka työkuvioissa ja muutenkin.

En minä koe olevani mieheni omaisuutta, vaikka kuinka ottaisin hänen sukunimensä tai koe omaavani jotain identiteetti kriisiä. Sukunimen vaihdoksen myötä ei varsinaisesti mikään muutu. Olen edelleen vanhempieni tytär, mutta samalla tulevan aviomieheni vaimo ja samalla myös heidän sukunsa jäsen. Ei nimi ole varsinaisesti mikään side mihinkään, mutta mukavampi se on kun on yhteinen nimi ja mitään nimi hirviötä emme halua, joten en ole oikeastaan edes varsinaisesti koskaan ajatellut, että pitäisin oman nimeni ellei mies sitten välttämättä niin halua. Ei se sukunimi ihmistä muuta mihinkään.

Miksipä sukunimi muuttaisi? Etunimi on mielestäni jotenkin paljon oleellisempi. Se sitoo minut omaan sukuuni, sillä onhan se vanhempieni antama ja sitä haluan kunnioittaa. En voisi ajatellakkaan muuttavani sitä. Se on jotain mikä pysyy tapahtui mitä tahansa. Etunimi sitoo mielestäni paljon enemmän kuin sukunimi.

Miksi sinä olet päätynyt ottamaan/päättänyt ottaa puolisosi sukunimen? Identiteettikriisin vai omistussuhteen vuoksiko, niin kuin Hemuli veikkasi? Vai piditkö/pidätkö oman nimesi? 

Kommentit

  1. Anonyymi19. toukokuuta 2014 klo 18.59

    Minun sukunimeni ei jatku suvussamme enää täällä missä minä asun. Toisaalla on yksi saman sukunimen omistava mies, joka jää sinne asumaan maatilalleen. En halua, että meidän sukunimen alla ei jatku enää maanviljelys. Tää on aina ollut mun suvun maatila, niin en halua tämän yhtäkkiä olevan jonkun muun nimen alla. Vaikea selittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikku19. toukokuuta 2014 klo 21.18

      Ymmärrän ihan hyvin tuon pointin. :) Tuo on vähän sama kuin se, etten koe oikeastaan yhteenkuuluvuutta oman sukuni kanssa, joten en näe mitään järkeä pitää omaa sukunimeäni. Vaikka varmaan harva sitä ymmärtääkään.

      Poista
  2. Anonyymi2. heinäkuuta 2014 klo 12.17

    Me mietittiin miehen kanssa yhdessä, että mitä sukunimillämme tehdään ja päädyttiin siihen, että otan miehen sukunimen. Kaksoisnimi kuulostaa tyhmältä, kun siitä tulisi niin pitkä. :D Mulla ei oo mitään hinkuja pitää omaa sukunimeäni ja saanpahan sukunimen, joka ei ole -nen päätteinen. :D

    Pinnallisia syitä itselläni siis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikku2. heinäkuuta 2014 klo 21.54

      Heh, mulla osittain painaa myös Se, etten ole nimenvaihdoksen myötä enää aakkosten ensimmäisiä. Syitä on monia :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta

Tekijä -
Kuva
Innostuin viime kuussa sitten ihan urakalla. Nimittäin tuosta parvekekasvatuksesta. Silloin kuin näin miten sipulit alkoivat puskemaan vihreää haetaan mullasta ylös, sekosin ihan täysin. Nytkin kerrottavaa olisi ihan älyttömästi, mutta ajattelin keskittyä tuohon vadelmaan, josta on useampi ehtinyt kysellä. Ajatus vadelmasta lähti mansikoita istuttaessa. Halusin parvekkeelle, jotain muutakin marjaisaa kuin vain mansikan. Mietin kahta eri vaihtoehtoa: Pensasmustikkaa ja -vadelmaa. Eihän siinä auttanut sitten muu kuin marssia lähimpään Kukkataloon, josta tiesin löytyvän juuri sitä mitä etsin ja avun kera. Etsin siis käsiini myyjän ja heitin kysymykset kerralla ilmaan. "Vadelmaa vai pensasmustikkaa? Kumpi sopii paremmin parvekkeelle? No entä mikä laatu olisi paras? Niin ja saako jo ensimmäisenä vuonna satoa?" Myyjän kärsivällisyys riitti. Kertoi, että jos haluan mustikkaa, niin heidän valikoimistaan löytyy vain yksi itsestään pölyttyvä laatu ja jos haluaisin hoitaa pölytykse...
Lue lisää

Apua! Suodatinpussit on loppu!

Tekijä -
Se tunne kun aamulla nousee sängystä ylös ja kävelee unenpöpperössä kahvinkeittimelle ja ajattelematta sen enempää laittaa vedet keittimeen ja rupeaa hapuilemaan suodatinpussia, mutta käteen osuu vain tyhjä laatikko. Voi paska! Se ensimmäinen fiilis. Varmaan jokaiselle on joskus käynyt noin, myös mulle ja viimeksi eilen. Kyllä siinä sai hetken taas raapia päätään. Toki tuo kauppa on tuossa lähellä, mutta enpä aamusta jaksanut sinne lähteä kävelemään vaan raavin siinä sitten päätä ja mietin, että mikä olisi sopiva hätäapu tilanteeseen.   Muistinpa siinä sitten, että talouspaperi toimii hyvin apuna, mutta eihän meillä sellaista sattunut olemaan. Hetken jopa harkitsin vessapaperin käyttöä, mutta sitten muistin kaapissa tyhjänpanttina lojuvat servetit. Bingo! Hetken siinä sai näpertää ennen kuin suodatinpussin korvike oli käyttövalmiina paikoillaan.   Serveteissä on yleensä kaksi paperia päällekäin. Päällimmäinen paperi on yleensä ohutta ja alla oleva paksumpaa. Nämä...
Lue lisää

Apua! Talossa on allerginen koira!

Tekijä -
Kuva
Allergiat ovat meidän taloudessa jo arkipäivää. Niiden kanssa on totuttu elämään ja pärjäämään. Mutta alku oli hankalaa. Kaikki alkoi ilmenemään siinä vaiheessa kun siirryttiin pentu ruuasta pois. Roikkuva, kipeä korva Penturuuan jälkeen ei maha kestänyt juoniori ruokaa ollenkaan. Palattiin siis takaisin penturuokaan. Kokeilimme myös herkälle ja allergisille koirille tarkoitettua ruokaa, mutta heikoin tuloksin. Pitkään saatiin taistella ja etsiä ennen kuin löydettiin sellainen ruokamerkki, joka oli meidän koiran mahalle hyvä. Koiran ruuan vaihteluuden vuoksi pystyimme päättelemään, että allergisoivat elementit olivat härkä ja posuu. Siinä vaiheessa kun saimme Sofilta mahan kuntoon, alkoivat muut ongelmat.  Sofilla korvat rupesivat punoittamaan ja nostamaan likaa pinnalle. Lian myötä myös korvat kutisivat ja Sofi olikin jatkuvasti korviaan raapimassa. Korva roikkui alempana ja koiruus onnistuikin raapimaan korvan verille asti. Aikamme tilannetta seurattuamme veimme Sofin e...
Lue lisää