Sääilmioita

Eilen aamulla paistoi aurinko. Se lämmitti oikein mukavasti ja samalla joutui takkia availemaan, jotta arkenisi paremmin. Oli sateen jälkeen oikein mukava hengittää raitista ilmaa ja luontokin viheriöi kauniisti. Valkovuokot olivat avanneet nuppunsa ja taivaalla ei näkynyt pilviä juuri lainkaan.

Päivällä kun pääsin viikonlopun töistä kotiin ja oikaisin itseni hetkeksi sängylle, sain kuunnella kuinka sade rummutti ikkunaa. Mökillä käydessä sade rummuttaa aina kattoa. Tasainen ropina, jota oon joka kesä kiva kuunnella, etenkin jos ehtii sisälle asti eikä kastu pahasti. Nytkin taisin nukahtaa sateen rummuttamiseen.

Herätessäni paistoi hetken aurinko. Ihana kevät ja ihanat sadekuurot. Luontohan vain tarvitsee sadetta. Keitin kahhvin ja menin parvekkeelle. Suu loksasti auki. Maa oli ihan valkoinen. Miten en ollut sitä ikkunasta katsellessani huomannut. Palaan sisälle ja katson ulos keittiön ikkunasta. Niin ajotie on ihan sula ja rakeiden sulaessa tie näytti kohdanneen vain vesisateen.

Lähdin miehen kanssa ulkoilemaan. Päätimme mennä hänen autollaan, jossa on paremmat kesärenkaat. Olisi kuulemma turvallisempaa. Tiet täynnä loskaa ja vettä sekä rakeita sataa auton päälle. Maa on valkoinen ja toivomme, ettei se takatalvi enää yllättäisi. Ei tarvitisi. Hetken ajattuamme huomasimme, että kunnan vaihtuessa ei ollut rakeista tai rännästä enää tietoakaan. Maa hohti vihreyttä.

Kevät! Tätäkö se todella on?

Nyt kun katson ikkunasta vielä viime viikolla kauniisti vihertäviä puita, tulee mieleen vain syksy, jolloin tuuli tuivertaa puiden lehdissä ja viima saa lehdet vaihtamaan väriä. Nyt on kevät, ja ruskan värit hiipivät pikkuhiljaa takaisin puihin. En minä halua! Haluan, että olisi lämmin ja tiet olisivat kuivat, jotta voisin heittää luistimet jalkaan ja päästä jälleen lenkille. Treeni kausi keskeytyi jälkeen.

Haluan vihreät puut ja lämpimät ilmat. En tykkää tähän aikaan vuodesta enää lainkaan kylmästä. Pah, takatalvi on perseestä.