Kaikki inkkkarit kanootissa`?

Kaverin kanssa tuli puhuttua pari vuotta sitten henkeviä. Hän kertoi ihan tosisaan, että hän olisi voinut töissään istua hiekkalaatikolla kaivamassa syvää kuoppaa ja jos joku olisi kysynyt jotain niin hän olisi vastannut ihan pokkana, että kaivaa työmotivaatiota. Lisäksi hänelle oltiin heinähoidossa ihan vakavasti sanottu, että heidän päiväkodissaan kummittelisi ja sen takia vanha johtava olisi ollut hieman sekaisin. Ei siihen oikein voinut muuta todeta kun, ettei nyt kaikki muumit ole laaksossa, koska mörkö vei ne. Jatkoin kuitenkin juttua vielä hieman eteenpäin, että onko se nyt niin kumma jos inkkarit vähän hiippailee pitkin päiväkodin tiloja, koska niiltä on kanootit kateissa.

Kyllä sitä on omassa työssäkin aika usein silmät selällään ja päätä saa pyöritellä ihan todenteolla. Toisinaan tekisi mieli repiä hiuksia päästä ja huutaa, ettei jotain asiaa voi hoitaa noin. Niin ja rehellisesti täytyy kyllä tunnustaa, ettei työpaikallanikaan kaikki ole niitä penaalin terävempiä kyniä. Oikeasti. Ja pakko kyllä myöntää, etten aina itsekään kuulu siihen terävimpään sarjaan.

Jos työpaikkani pihassa olisi hiekkalaatikko, istuisin minäkin varmasti useasti siellä kaivamassa suurta kuoppaa. Saattaisin ystäväni tavoin heittää kaivavani työmotivaatiota, mutta todennäköisempää olisi pakoreitin kaivaminen.

Nautin kylläkin suunnattomasti omasta työstäni ja oikeasti minulla on niitä mahtavia työkavereita, mutta ne hetket jolloin rautalankaa menisi metri tolkulla, jos sitä olisi käden ulottuvilla turhauttaa kaiken eniten. Ensi viikolla loppuu loma ja töihin saisi taas mennä. Mitäköhän sitä pakkaisi työkassiin mukaan? Lapion, metri tolkulla rautalankaa vai olisiko valurautapannu kuitenkin paras?