Onniblogien joulukalenterin 24 luukku: "Tuli kirkkoon mies ja lapsi... oli ulkona vihreää"

Joulun alla on tullut laulettua kurkkukipeäksi joululauluista. Kahdessa eri Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa, kummallakin kertaa kirkossa oli positiivinen ongelma, nimittäin se, ettei kaikki vaan mahdu istumaan.


Katselin laulujen lomassa kirkoissa olevia ihmisiä. Lapsia ja aikuisia. Ympärillä täysin vieraita kasvoja, mutta silti on hyvä olla.


Vaikka ulkona ei ole lunta ja poikkeuksellisen sään vuoksi sitä saa pelätä, että milloin puihin puhkeaa lehdet, alkaa joulu fiilis saapua pikku hiljaa. Kauneimmat joululaulut ovat osa tuon fiiliksen syntymistä. Ja toisaalta musta on kiva käydä kirkossa. Ihan vain jo senkin takia, että siinä samalla kun laulan voin kuitenkin ajatella omia asioitani.


Tämän vuoden joululaulut tulivat tarpeeseen. Sain vain olla. Nauttia. Laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Kummatkin laulutilaisuudet päättyivät Maa on niin kaunis -lauluun. Viimeisessä säkeistössä noustiin seisomaan. Ja kirkossa kaikki lauloivat: Kunnia herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi. Ei siinä hetkessä haitannut, että ulkona voisi melkein olla lehdet puissa ja että maa vihertää lämmön ja veden vaikutuksesta.


Joulu on sisäistä rauhaa ja hiljentymistä. Olemista. Läheisyyttä. Joulu on sydämen olotila, jota voi viettää joka päivä.


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!