Paita ahdistus: Jostofroteesta paita

Tilasin vuoden vaihteen jälkeen Seliasta kangasyllärin. Hieman oli sellainen fiilis, että olisi sikaa ostanut säkissä. Joku muu valitsee kankaan puolestani tietämättä laisinkaan mieltymyksistäni tai elämäntilanteestäni. Pakettia avatessa mahassa kipristeli. Nistelin kangasta toisensa jälkeen sivuun ja hypistelin niitä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Ehdoton aarre Selian ylläripussissa oli Leena Rengon suunnittelma joustofrotee Meripuutarhuri.

 

Moni ehkä mieltää joustofroteen lasten kankaaksi. Näin kankaassa kuitenkin heti paidan. Sellaisen rennon, jossa on hyvä olla kesälläkin vaikka siinä olisi pitkät hihat. Ja ehdottomasti huputon. Ah, materiaali olisi aivan loistava leirioloissa. Kotoa kun löytyi vielä valmiina lähestulkoon samanväristä resoria, olin onnesta soikeana.

Kaavan pohjana paidassa toimi burdan miesten huppari. Olin siitä jo aikaisemmin ehtinyt piirtämään itsellenikin kaavat ja ompelemaan siitä paidan. Nyt kavensin kaavaa hieman. Väljä saisi paita olla, muttei liian väljä. Kun siinä sitten asettelin kankaita kaavalle näytti siltä, ettei pitkiä hihoja saa mitenkään tehtyä. Miten tahansa kun hihan kaavaa asettelin, ei kangas vaan riittänyt. Eihän siinä auttanut muuta kuin tehdä hihoista 3/4 osa hihat.

 

Siinä vaiheessa kun paita oli valmis, jo hieman häiritsi hihojen pituus ja samalla paljastui toinen paidan murheenkryyni: Kaulus. Se ei tahtonut asettua millään ja selvästi kaipasi jotain. Tulin vain siihen tulokseen, että paitaa täytyy vielä muokata, jotta sen saa käyttöön. Tosin aikaahan siinä vierähti muutama viikko, ennen kuin sain työn alle muutokset. Katselin kankaan tilkkuja ja mallailin siihen hihan pidennys osaa. Ta daa, sen sai aivan nätisti otettua eikä tehnyt edes tiukkaa. Kuumeisesti etsin hupun kaavaa ja asettelin sen huolellisesti kankaalle. Senkin sai otettua todella nätisti tilkulta.

Olihan siinä pientä näpertäistä ja piipertämistä, että sain resorit ommeltua hihoihin j huppuun kiinni. Tosin kyllä se oli sen arvoista. Nyt tuntuu, että paita istuu muutenkin päälle paremmin. Hihojen resorit ovat hyvän kokoiset, mutta hupusta tuli ehkä hieman liian iso joka suuntaan. Pääasia taitaa kuitenkin olla se, että paita on oikeasti todella mukava päällä ja sopii äärimmäisen hyvin niihin sammareihin, jotka tekaisin tuossa jokunen aika sitten.

 

Mitä enemmän paitaa pidän päällä sitä paremmalta se tuntuu. Vaikka lähtökohta kankaan hankkimiseen ei ehkä ollut oma valinta, mutta joskus kannattaa näinkin päin. Tämä paitaa varten odottaa ystävältä saatu oranssi joustofrotee, josta ajattelin caprit  tehdä paidan kaveriksi. Mut siis, ei varmaan epäselväksi jäänyt, että mä tykkään ihan hurjasti tästä paidasta. Ja tämän ylläripussin  sisällöstä positiivisesti hämmentyneenä laitoin uuden ylläripussin tilaukseen, vaikka edellisestäkin on kankaita ompelematta.