Ystäviä ympäri maailmaa

Olipa kesällä Roihu ja lähtipä sinne ihminen, jolla ei juurikaan kielitaitoa ollut. Harmitti ja välillä kiukutti. Olisi ihminen halunnut lähestyä kansainvälistä partioporukkaa, muttei kielitaidon puutteesta uskaltanut heille juurikaan jutella. Jäipä ihmistä harmittamaan leirin jälkeen. Kirosipa alaleiriään ihminen jo ennen Roihun alkua. Kansainvälisin alaleiri ja kielitaidoton ihminen.

Tuo ihminen olen yllätys, yllätys minä. Olisin halunnut, muttei uskallus riittänyt ja sitten kun olisi ollut tarve ei vaan ollut saboja eikö ymmärrystä. Ymmärsin kielitaiton merkityksen ihan uudella tavalla. Ei vaan se, että pärjään arkipäivän keskustelussa vaan se, että pärjäisi myös tarvittaessa muutenkin. En osaa ruotsia, ja englantiakin vain auttavasti. Asia jäi Roihun jälkeen vaivaamaan. Päätin tarttua härkää sarvista ja nostaa kissan pöydälle.

Muistin, että partio on kansainvälinen harrastus. Löysin tyttöjen maailmanjärjestön facebook sivut ja tulin nopeasti hyväksyttyä jäseneksi. Päässä pyöri vain ajatus siitä, että haluan uusia kirjekavereita partiolaisten joukosta. Raaputin WAGGGS:n sivuille ilmoituksen ja hyvin lyhyessä ajassa sain ensimmäiset vastaukset. Nyt on uusia tuttavuiksia ympäri maailmaa. Osan kanssa kirjeen sijasta sulasujahtaa postilaatikkoon postikortti, mutta sain myös ihan perinteisiä kirjekavereita. Tuntuu hyvältä tehdä kielitaidolle jotain. Onhan mulla ollut kirjekavereita ulkomailta ennenkin, silloin nuoruudessa.

Nyt olen kirioittanut jo useamman kirjeen ja muutama korttikin on lähtenyt maailmalle. Toivon, että nämä olisivat saman henkisiä ihmisiä, sillä silloin kirjeenvaihdosta voi seurata todellinen pitkäaikainen ystävyys.