Muuttokuumetta
Kohta on kuusi vuotta täynnä tässä kodissa. Ja ainakin kaksi vielä edessä, ennen kuin omaa kotia voi edes harkita. Asuntolainan saaminen kun on tänä päivänä niin tajuttoman vaikeaa. Ja toisaalta myös asuntojen hinnat ovat ihan pilvissä. Haluaisin muuttaa. Kuusi vuotta saman katon alla on pitkä aika.
Ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun haluaisin muuttaa. Toki sitten kun
saisi sen asuntolainan, niin pääsisi ihan omaan kotiin, mutta kun
siihen on niin pitkä aika.
Mietimme siis vaihtoehtona hieman pienempää vuokra-asuntoa, mutta mutta.. On se vaan jännä, että pienemmissä asunnoissa vuokrat ovat lähes yhtä suuria kuin meillä on tällä hetkellä. Ihan hirveästi ei houkuta maksaa pienemmästä enempää. Toki saunasta tulisi lisäkustannuksia. Niin ja vaikka meillä ei tällä hetkellä ole omaa saunaa eikä työaikojen vuoksi ole otettu myöskään saunavuoroa, on meillä tällä hetkellä lähellä kaksi saunaa, johon pääsee yleensä silloin kun haluaa.
Ja kun omaan asuntoon haluaisi säästää, mutta tuntuu, että oma palkka menee lähes suoraan elämiseen, niin miten siinä voisi sitten säästää? Joku fiksu saattaisi lohkaista tähän jotain tosi fiksua, mutta mutta.. Onneksi meidän taloudessa on kaksi töissä käyvää aikuista ihmistä ja meistä molemmilla on vakiduuni. Ehkä me vielä joskus löydämme kivan asunnon.
Kyllähän tämä kodilta tuntuu, mutta epäkäytännöllinenhän tämä asunto on. Ulko-ovesta suoraan sisään keittiöön ja ensimmäinen mihin saat laskettua postit ja kaiken muun käsistä on keittiön pöytä. Voitte siis varmaan uskoa, että millaisen kaaoksen vallassa meidän ruokapöytä on. Tosin rehellisyyden nimissä on kyllä pakko myöntää, ettemme kovinkaan usein siinä syö. Meillä päivän lämmin ruoka kun syödään usein siinä ilta yhdentoista ja kahdentoista välissä, siis silloin kun molemmat ollaan kotona.
Tämä on myös oikeastaan ensimmäinen kerta kun olisin valmis muuttamaan pienempään, vaikka monet sanoi jo opiskeluaikana, että aina voi muuttaa pienempään, jos on rahallisesti tiukkaa. Mutta en minä silti mihinkään yksiöön halua ja sitä paitsi niiden vuokrat vasta pilvissä leijuvatkin.. Joten ehkä jään siis haaveilemaan omasta, ikiomasta kodista.
Mietimme siis vaihtoehtona hieman pienempää vuokra-asuntoa, mutta mutta.. On se vaan jännä, että pienemmissä asunnoissa vuokrat ovat lähes yhtä suuria kuin meillä on tällä hetkellä. Ihan hirveästi ei houkuta maksaa pienemmästä enempää. Toki saunasta tulisi lisäkustannuksia. Niin ja vaikka meillä ei tällä hetkellä ole omaa saunaa eikä työaikojen vuoksi ole otettu myöskään saunavuoroa, on meillä tällä hetkellä lähellä kaksi saunaa, johon pääsee yleensä silloin kun haluaa.
Ja kun omaan asuntoon haluaisi säästää, mutta tuntuu, että oma palkka menee lähes suoraan elämiseen, niin miten siinä voisi sitten säästää? Joku fiksu saattaisi lohkaista tähän jotain tosi fiksua, mutta mutta.. Onneksi meidän taloudessa on kaksi töissä käyvää aikuista ihmistä ja meistä molemmilla on vakiduuni. Ehkä me vielä joskus löydämme kivan asunnon.
Kyllähän tämä kodilta tuntuu, mutta epäkäytännöllinenhän tämä asunto on. Ulko-ovesta suoraan sisään keittiöön ja ensimmäinen mihin saat laskettua postit ja kaiken muun käsistä on keittiön pöytä. Voitte siis varmaan uskoa, että millaisen kaaoksen vallassa meidän ruokapöytä on. Tosin rehellisyyden nimissä on kyllä pakko myöntää, ettemme kovinkaan usein siinä syö. Meillä päivän lämmin ruoka kun syödään usein siinä ilta yhdentoista ja kahdentoista välissä, siis silloin kun molemmat ollaan kotona.
Tämä on myös oikeastaan ensimmäinen kerta kun olisin valmis muuttamaan pienempään, vaikka monet sanoi jo opiskeluaikana, että aina voi muuttaa pienempään, jos on rahallisesti tiukkaa. Mutta en minä silti mihinkään yksiöön halua ja sitä paitsi niiden vuokrat vasta pilvissä leijuvatkin.. Joten ehkä jään siis haaveilemaan omasta, ikiomasta kodista.
Kommentit
Lähetä kommentti