Uusi ilme

Joskus on hyvä laittaa raamit kokonaan uusiksi. Ravistella kunnolla ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Näin pääsi käymään täällä blogin puolellakin. Tuli ensin nollattua kaikki asetukset. Hahmottelin taustan uussiksi, koska oman lukihäiriön vuoksi on huomattu, että värilliseltä pohjalta on helpompi lukea. Niin. Ehkä tausta on hieman levoton, mutta toisaalta tekstin alunen on nyt hyvä, yksi värinen ja kuitenkin riittävän vaalea, jottei teksti huku siihen. Siis minun mielestäni.

Ja jotta sain tehtyä kuvista isompia, täyty venyttää tekstikehyksen raameja. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Ja koska kuvista tuli enstistäkin isompi, oli pakko kasvattaa tekstin kokoa. Mutta edelleen tuntuu, ettei kaikki täsmää.. Jokin ei ole tasapainossa, mutta en keksi sitä. Minun silmää ehkä kuitenkin häiritsee noin isot kuvat ja noin iso teksti. Onhan se varmasti helppolukuisempaa, mutta mutta..

Ehkä toteuttelu vie vaan aikaa.. Niin ja muutosten takana on se, että asetin blogini täysin arvostelun kohteeksi. En tosin oikeasti näe sitä huonona ja palaute on ollut ihan positiivista. Niin ja välillä tekee oikeasti hyvää ravistaa raameja ihan urakalla. Toteutteluun menee vain hetki aikaa.. Toki, olisinhan voinut kuitata kommentit sillä, ettei blogini ole tarkoitus miellyttää kaikkia. Mutta en halunnut. Halusin avata ovet (tai oikeammin näytöt) myös sellaisille ihmisille, jotka eivät minua entuudestaan tunne ja jotka huomaavat sellaisia asioita, joille itse on jo sokea.

Niin ja jos joku miettii tuota uudistunutta banneria, niin taustakuvahan on oikeastaan lähtökohta blogin nimelle. Harrastan nimittäin mieheni kanssa geokätköilyä ja lausahdus "rapatessa roiskuu" on todettu suhteellisen monta kertaa. Etenkin silloin kun kaikki ei mene niin kuin strömsössä. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja toisinaan tuntuu, että meille hieman useammin kuin muille.