Hanimoon: Teneriffa, Los Cristianos (osa 2)

Tammikuussa päästiin lähtemään kauan odotetulle häämatkalle. Nyt kun asiaa ajattelee niin herää taas matkustamisen kaipuu. Jonnekin olisi päästävä ottamaan irti arjesta ja tästä kiireestä. Sitä hetkeä odotellessa pitänee tyytyä valokuviin edelleseltä reissulta. 

Me käymme suhteellisen säännöllisesti miehen kanssa tekemässä päivävaelluksia. Teneriffa antoi tähän myös mahtavat puitteet. Lähdimme Los Cristianosista Montanã de Guaza -vuoren ylitse kulkemaan Pal-Mariin. Vaikka nousua yli suhteellisen paljon, oli reitti kuitenkin suhteellisen helppokulkuista. Otimme suunnaksi tuttuun tapaan geokätkön. Kätkö olikin sellaisella paikalla, jonka halusin itse henkilökohtaisesti nähdä.

Kalankasvattamoita. Niiden lähellä voi kuulemma nähdä myös delfiinejä.

Tulivuoren kraaterille asti emme jaksaneet lähteä, vaikka siellä oli kätkö. Ilman yllättävä lämpeneminen ja veden väheneminen sai meidät jatkamaan matkaa.

Montanã de Guazalta näkymää Pal-Mariin.

Kapeita polkuja jyrkällä rinteellä. Hyvät kengät oli plussaa.

Tämä oli nähtävien paikkojen listalla. Paikan geokätköä emme kylläkään löytäneet.

Pal-Mariin päästyämme emme edes harkinneet kävelevämme takaisin Montanã de Guazan kautta. Tähän tosin vaikutti aika pitkälle sekin, että ilma oli huomattavasti lämpimämpi kuin miltä aamulla oli näyttänyt ja vettä olimme varanneet matkalle aivan liian vähän mukaan. Niinpä me päädyimme etsimään lähintä taksitolppaa, mutta turhaan. Löysimme Irlantilaisbupin, jäimme hetkeksi aikaa hengähtämään ja nauttimaan muutaman viilentävän. Aikamme siellä vietettyämme päätimme kysästä työntekijältä lähimmästä taksista ja hän sanoi meille soittavansa sellaisen. Siinä vaiheessa ymmärsimme olevamme jossain paikallisessa kylässä, turistialueen ulkopuolella. 

Jos katsoo tarkkaan, saattaa polun erottaa kuvasta.

Tuo päivä oli mahtava. Tuntui hyvältä kulkea toisen kanssa samaa matkaan yhteiseen päämäärään. Välillä kuljimme rinnakain ja välillä perätysten. Toisinaan väliin jäi hieman pidempikin matka. Vaikka luonto oli karun oloista, puhutteli se omalla tavallaan.

Kävimme vielä illalla kävelemässä Los Cristianosin katuja ja katselimme maisemaa. Niin.. Tuosta me menimme yli. Yksi vuori erottaa turistit paikallisista. Tosin se sopi meille. Saimme istua kaikessa rauhassa ja nauttia toistemme seurasta.