Rapatessa Roiskuu

Postin mukana tipahtelee lähes päivittäin jos jonkinnäköistä vaalimainosta. Vilkaisen ne kyllä huolella läpi, mutta.. Oma ehdokas on kuitenkin vielä hakusessa. Olen tehnyt vaalikoneita, mutten tiedä ketä äänestän. Kotona on opetetti, että jos jättää äänestämättä, ei saa valittaa. Voiko siis tyhjän arvan jättämistä sanoa äänestämiseksi? Vaalimainoksia ja ehdokkaita seuratessa huomaan kiinnittäväni huomiota siihen samaan, joka herätti huomioni jo edellisten kirkollisvaalien aikaan. Joka paikassa puhutaan lapsista, nuorista, eläkeläisistä, työttömistä yms. mutta jälleen kerran päättäjiksi hakevat unohtavat meidät normaalit työssä käyvät ihmiset... Ai niin, mutta mehän olemme vaan niitä veronmaksajia, joista ei tarvitse välittää ja joihin ei tarvitse panostaa, tai siltä se ainakin vaikuttaa vaalimainoksia lukiessa. Olen hämmentynyt. Miksi minun pitäisi äänestää jota kuta sellaista, joka ei minun asioita ajaisi? Miksi kaikessa on painotus aina lapsissa ja nuorissa tai sitten eläkeläisi...

Sammutin valot ja sytytin kynttilöitä tuomaa valoa pimeytyneeseen iltaan. Ajattelin ensin viettäväni hetken hyvän kirjan parissa, mutta avatessani kirjaa tajusin, etten yksin kertausesti näe lukea.  Sammutin valot hyvällä mielellä. Ehkä vietänkin hetken omien ajatusten parissa kirjan sijaan. Harvoin sitä ehtii pysähtymään aloilleen kaiken arjen kiireen keskellä. Juuri nyt ei ole kiire mihinkään.  Tämän hetken, jolloin valot ovat pimeänä koko maailman puolesta, minä saan katsella kynttilän liekkiä ja nauttia hiljaisuudesta. Saan kaikessa rauhassa suoda ajatukseni luontoon ja maailmaan, mutta samalla myös itseeni. 

Friikkisirkus on todellakin rantautunut Suomen kamaralle. Enkä nyt tarkoita sitä Koot.fi:n freaksirkus kangasta, vaan niitä ihmisiä, joilla on pakottava tarve pukeutua pelleiksi pelotellakseen muita. Ja sitten vielä kun näiden pellejen toiminta kohdistuu lapsiin, nousee minulla niska karvat pystyyn. Keski-uudella maalla on muutaman päivän aikana tehty useita pellehavaintoja . Vääjäämättä tämä vaikuttaa lasten, nuorten ja aikuistenkin uskallukseen liikkua pimeän tultua. Mikä ihme tätä maailmaa vaivaa, kun täytyy toisia pelotella ja vieläpä pelleksi pukeutuneena. Voin vain kuvitella, kun nämä pellet tuolla liikkuvat, että millaisia ajatuksia ja tunteita se herättää etenkin  lapsissa. Tämä pelleongelma ei ole vain Keski-Uudenmaan ongelma vaan näitä pellejä on tavattu myös muualla Suomessa. Mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun tälläiseen pitää ryhtyä? siis oikeasti? Tämä pelleilykö on se, jonka saa ihmisille hyvän mielen ja riittävän adrenaliiniannoksen? Siis oikeasti? Ja sit...

Ja katin paskat! Ei nää kuuden aamut ole yksin kertaisesti mun juttu. Itseään ei saa kavilla hereille sitten ollenkaan ja toinen on se, että pitää leikkiä sosiaalista ihan heti aamutuimaan. Pitäisi olla melkein jo menossa, mutta päätin juodan kahvini kaikessa rauhassa. Tähän aamuun pätee taas se tuttu Maija Vilkkumaan biisi. "Ja pahimpia on aamut..." Sepä se ja sitä rataa.  

Tuli eteen se hetki, kun vanha kunnon Lumia alkoi hajoilemaan. Se jumitteli ja vähintään kerran päivässä sen joutui buuttaamaan. Olihan tuo kerran käytetty korjattava, kun pirulainen ei kestänyt ilmalentoa kallion päällä olevaan kanervikkoon. Vanha Lumia oli mallia 1020. Oli hyvin käteen sopiva ja valokuvaavalle ihmisille siitä löytyi paljon hyviä puolia. Kamera oli hyvä ja tallennustilaa paljon. Ja siinä oli tuttu käyttöjärjestelmä ja periaate, että Nokia on ainut oikea. Sovittiin miehen kanssa, että Roihun jälkeen voitaisiin katsoa uutta puhelinta. Metsään ei uuden puhelimen kanssa olisi kuulemma ollut mitään asiaa. Ymmärsin tämän ja mietin kuumeisesti mikä puhelin olisi seuraava. Harkitsin vakavasti Honorin P9:ä. Tuplakamera ja mustavalkokennot. Pikseli määrärin ihan ok. Mutta jotain puuttui ja jäin empimään. Se ei tuntunut omalta ja siitä puuttui kuvanvakain. Harkitsin Honorin 7:kaa. Pikselit kovin pienen ja jokin siinä häiritsi. Ymmärsin sen, kuinka vaikeaa oli uuteen m...

Piispainkokous on antanut selonteon tasa-arvoiseen avioliittoon. Kirkon oppi on ja pysyy. Iso laivaa kääntyy siis hitaasti. Tosin niinhän se on aina ollut. Maaliskuussa astuu voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Tämä ei kuitenkaan tällä haavaa tarkoita sitä, että pappi voisi vihkiä samaa sukupuolta olevat, vaikka haluaisikin niin tehdä. Ai miksei? Piispainkokous antoi selonteon, jonka mukaan " p appi voi rukoilla maistraatissa avioliiton solmineen homoparin kanssa ". Siihen kuitenkin loppuu papin valtuudet.  Asiasta on puhuttu paljon ja se puhututtaa monia. Silloin kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni eduskunnassa läpi, järkytyin. En sen vuoksi, että en varsinaisesti sallisi vaan sen vuoksi, että pelko Suomen adoptio mahdollisuuksien heikkenemistsä nousi vahvasti pintaan. Miksei Suomelle voisi käydä samalla tavalla kuin Ruotsille vastaavissa olosuhteissa?  Olen rakkauden puolella. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus saada elää rakastamansa ihmisen kanssa, jos se...

Lueskelin loman viimeisen päivän kunniaksi näin aamutuimaan uutisia ja tajusin sen. Ole ilmeisesti todellakin tippunut kärryiltä, sillä en tiedä kenestä uutisissa puhutaan. Itse asiassa jo eilen bongasin uutisen, että Zarkus Pousa on kuollut. Kuvista päätellen kyseessä oli joku muusikko, mutta siis kuka? Nimi ei sano minulle yhtään mitään. Mutta osaan otot siis sinulle, jolle Zarkus oli tärkeä. Olen huomannut kyllä muutenkin, että uutiset kertovat yleensä vain juuri näistä suosituista tyypeistä, joiden nimi ei ainakaan minulle sano mitään. Joko maailmassa ei oikeasti tapahdu mitään uutisoitavaa tai sitten olen vaan tippunut niin totaalisen kärryiltä, etten enää ymmärrä uutisia, koska en tiedä kenestä niissä puhutaan. Onko kellään muulla samaa fiilistä?

Olen viime aikoina hieman pitänyt silmää siitä, mitä käytte lukemassa. Olen ollut positiivisesti yllättynyt juurikin noiden käsityöpostauksen suosiosta. Tässä teille kaikkien aikojen top 10 nähtäväksi:  1. Kaavakokeilu: Bokserit Muiden käsityö ihmisten innoittamana laitoin miehen vanhat bokserit palasiksi ja lähdin kokeilemaan niiden tekoa. kyllä muuten kannatti! Kalsarit ovat oikeasti niin käyttötavaraa. Näiden teko on siis sarjassamme tarveompelua. Miehen mukaan itse tehdyt ovat jopa parempi kuin kaupasta ostetut. Tukevat kuulemma paremmin ja juuri oikeasta paikasta.  2. Tarveompelu: Rintaliivit Kun vanhat kaupasta ostetut liivit alkoivat lahoamaan yksi toisensa jälkeen oli oikeasti pakko tarttua toimeen. Mörön selätystähän tämä enimmäkseen oli. Nyt sai ompelukoneesta kaikki tarvittavat säädöt ja homma meni nappiin.  3. Make Bra - Rintaliivit omien mittojen mukaan  Boksereiden tavoin bongasin rintaliivien teon facebookista. Käsityöihmise...

Reilu vuosi takaperin kolahti postilaatikosta lattialle se kuuluisa tornikirje. Olipa valpas ja reipas reserviläinen saanut olla lähes kymmenen vuotta kaikessa rauhassa ja hilaisudessa ilman, että tornilaitos muistutti häntä olemassa olostaan. Olikos siis mikään ihme, kun syntymäpäivän kunniaksi saapunut tornikirje aiheutti ahdistusta, kiukuttelua ja yöunien menetystä armottoman vitutuksen lisäksi. Lähes kymmenen vuoden ajan oli valpas ja reipas reserviläinen saanut tuudittautua omaan haavemaailmaansa, ettei enää tarvitsi koskea tikullakaan armeijan harmaisiin tornilaitoksen unohdettua hänet.  Alkujärkytyksen jälkeen valpas ja reipas reserviläinen palautti inttimuistot mieleen. Sisäinen levottomuus sai vallan reserviläisestä ja ajoittain hän vaikutti aivan pikupojalta, joka sai leluaseen käteen ensimmäistä kertaa. Mitä lähemmäksi lähtö tuli, sen levottomammaksi reserviläinen muttui. Kävellessään hän mutisi marssilauluja puoliääneen "Vasen kaks kolme, vasen vasen... Aku kii...

Sitä kaipaa silloin kun sitä ei ole omassa kodissa ja sitä kiroaa silloin kun se on, etenkin jos kyse on sähkölämmitteisestä. Kyllähän se syö sähköä kuin mikäkin. Tai niinhän sitä siis voisi hyvin kuvitella. Niin ja mikä kumma juttu se on, että kiukaalle saa heittää vettä? Jos se on puukiuas niin, eikös se tuli sammu vedellä? Niin ja eihän sähkölaitteeseen saa koskea märkänä, mutta on se vaan kumma, että kiukaalle heitetään vettä, vaikka se kuinka toimisi sähköllä. Loogistako? Ei todellakaan! Saunahan on suomalaisen miehen pyhättö. Siellä saa miehen kuin miehen puhumaan. Istutappa mies lauteille ja sihauta siinä sitten vielä hälle olut auki, niin johan rupeaa miehen suu pulputtamaan kuin mikäkin papupata. Tuleepa kuule kerralla pitkän ajan kuulumiset. Saunan lauteilla mies puhuu kaiken sen, mikä mieltä painaa. Naisellekin voi hätätilanteesta saunassa avautua, mutta silloin kun suomalaisia miehiä istuttaa saunan lauteille useamman, on siinä parempi heikko hermoisen pysyä ...

Kuuntelin aamulla töihin ajaessa Radio Novaa. Oli joku lähettänyt heille kuvan helsinkiläisestä bussipysäkistä, jossa parisen kymmentä ihmistä odotti bussia nätissä rivissä seisten siten, että jokaisen välissä oli reilu metri väliä. Tämä kuva oli otettu lumimyräkän vallitessa ja tuulen tuivertaessa. Läheisyyden pitäisi kuulemma lämmittää, mutta e-hei, ei täällä etelässä.   Jäin kuuntelemaan Novan juontajia tarkemmin. Puhuttiin intiimistä, henkilökohtaisesta, sosiaalisesta, ja julkisesta vyöhykkeestä. Ihmisen normaali intiimivyöhyke on n. 45 cm ja siihen päästetään vain lähimmät ystävät ja perhe läpäisee tämän suoja-alueen. Henkilökohtainen vyöhyke pitää sisällään intiimin vyöhykkeen ja sen säde on n. 1,5 - 2 metriä. Tälle vyöhykkeelle ei päästetä kaikkia ihmisiä. Tämä on se oma tila, josta halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni. Sosiaalinen tila jatkuu kolmeen metriin asti, mutta vieraita ei päästetä kuitenkaan henkilökohtaisen vyöhykkeen sisälle. Ja sitten on, ah niin ihana...

Sekalaista Sakkia blogin Sankari tuossa kyseli, että saako bloggaaja pitää lomaa vai pitääkö koko ajan suoltaa samalla tahdilla uutta juttua ulos, vaikkei saisi mitään aikaiseksi. Kuulostaako tutulta? Tunnistin itseni heti välittömästi. Eihän tästä ole kuin vain muutama vuosi, kun ajauduin vanhan blogini kanssa umpikujaan ja en osannut enää jatkaa eteenpäin. Haluankin jakaa nyt muutaman oman vinkkini blogisuossa rämpimiseen sille varalle, ettei kirjoittaminen vaan nappaa tai mistään ei saa kiinni. Nämä vinkit ovat toimineet minulla, mutten todellakaan voi taata, että ne toimisivat jollakin toisella. 1. Ota aikaa itsellesi ja ympärillä oleville asioille Joskus on hyvä pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan ympärillä olevaa maailmaa. Lähellä olevista asioista saattaa avautua ihan uusia piirteitä.   2. Muokkaa blogin ulkoasu uusiksi . Ulkoasullakin voi olla merkityksensä kirjoitus intoon. Raikas, uusi ulkoasu voi sytyttää kipinän ja blogi saattaa tuntua jälleen uudelta....

Pitäisi siivota ja laittaa kotia joulu kuntoon. Pitäisi käydä lahja ostoksilla ja aloittaa lahjaompeluiden teko. Pitäisi leikata muutamat kankaat ja kaavat. Pitäisi hankkia kuusi ja miettiä mitä sitä jouluna söisi. Pitäisi valmistella viikonlopun töitä. Pitäisi kirjoittaa yksi puhe lasten kauneimpiin joululauluihin. Pitäisi kirjoittaa muutama koulukirkko puhe. Pitäisi jaksaa vielä reilu viikko pitkiä päiviä ja joulun viettoa ennen joulua. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, ehkä hieman tuotakin, mutta jos saisi tehtyä edes jotain niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Joulu on mulle hyvin tärkeä. Ollut aina. Viimeiset pari vuotta tosin on tuntunut, että joulun vietto aikaistuu vain vuosi vuodelta. Toki ensimmäinen jouluglögi tilaisuus oli tänä syksynä jo lokakuun lopussa. Välillä Myös tuntuu, että joulua on juhlittu ihan riittävästi aattoon mennessä. Voiko jouluun kyllästyä? Entä jos olisin koko joulun kiltisti kotona ja lukisin vain hyviä kirjoja ja katsoisin hyviä leffoja. Jättäisin ka...

En ole juurikaan suonut ajatusta joululle. Tai olenhan minä omalla tavallani, mutta tarkoitin siis lahjoja ja ruokia ja tämän vuoden koristeita. En ole juurikaan ehtinyt. Vuosi vuodelta tuntuu, että joulu tulee aikaisemmin. Toki työni varmaan lisää tätä tunnetta reilusti. Meillä kun joulu on kohtaamisen sesonkiaikaa. Joulun aikaan on tilaisuutta jos jonkin näköistä ja monessa pitää olla mukana. Aina ei jaksaisi. Kuitenkin on ihanan jutella ja nauraa ihmisten kanssa ja joskus istua yhdessä alas vakavamman ja isommankin asian äärellä. Toin eilen töistä kotiin palmunoksia. Nyt ne tuossa maljakossa. Pääsivät osaksi jouluasetelmaa. Asetelman mökkikin sai led-kynttilän palamaan. Sen pidemmälle en ole saanut sitä vielä tehtyä, kun pitäisi keksiä koiran varma keino, ettei siitä hae pöydältä. Ja toisaalta, jouluna se jää kuusen taakse piiloon. Noh, ehkä kesin patenttiratkaisun. Jossain facebookryhmässä, joku kysyi, että mitä muut haluaisivat lahjaksi. Se pysäytti ja laittoi miettimään. E...

Viime viikonloppuna oli Helsingin messukeskuksessa Meidän viikonloppu, jossa ehdin vierailemaan. Olihan siellä monenlaista nähtävää ja koettavaa. Messulehtistä selatessani silmiini pomppasi muutaman muun osaston lisäksi Autuutta Aivoille Saimatext -osasto. Messuilta pois lähtiessäni pysähdyin Autuutta Aivoille -osastolle. Siinä vaiheessa ei ollut enää mihinkään kiire ja aikaa oli pysähtyä kaikessa rauhassa. Pistettä koristivat mm. itse väritetyt joulukortit ja puuvärejä oli pöydällä kutsuen värittämään. Esillä oli myös uusi aikuisille suunnattu villiyrttitietoa sisältävä värityskirja. Kysyinpä heiltä, että miksi ihmeessä aikuisille on tehty omia värityskirjoja. Ystävällisesti he minulle avasivat värittämisen ideologiaa sekä sen hyötyjä. Olin hämmästynyt, positiivisesti.   Keskustelin pitkään Raija Kivimetsän kanssa. Hän kertoi minulle siitä, että värittämällä voidaan torjua niin alakuloa kuin kaamosväsymystäkin, sillä värittäminen ja muu käsillä tekeminen kuten esim. virk...

Pääsin lähtemään miehen mukaan olutexpoon . Ihan ensimmäisenä sitä ajattelisi, ettei siellä tee mitään sellainen ihminen, joka ei olutta itse juo, mutta mutta... Täytynee kyllä sanoa, että oli ehdottomasti messut sieltä Top 10:stä. Ehdottomasti! Messuilla tunnelma oli katossa. Tosin ihmekös tuo, kun olutta saa lähestulkoon joka kojulta. Toki joukossa oli myös muutama wisky paikkakin. Niin parilta tiskilta sai muuten siideriäkin. Kukaan ei tuuppinut ja töninyt ja koko ajan kuuli oman ja kaverin äänen ilman, että tarvitsi huutaa. Kukan ei ollut pakko tyrkyttämässä mitään ja sitä sai kaikessa rauhassa kiertää ja katsella.  Itse maistelin lähinnä siiderivalikoimaa, mutta muutama hyvä olutkin tuli vastaan. Se oli todellinen yllätys. Nämä oluet oli sellaisia, joista ajattelin lähes suoraan, että tuota voisin ajatella itsekin juovan. Messut oli hyvin avartava kokemus oluen maailmaan. Toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaankin tuollaisilla pyörähtämään.  Suosittelen ...

Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, että sain eilen illalla kyllä niin makeat naurut, kun eräs anonyynikirjoittaja ilmoitti tuon yhteisblogimme Välähdyksiä arkeen olevan täynnä persoonattomia bloggaajia ja sitä rataa. Saimme tästä siis loistavan idean persoonattomien bloggaajien pikkujouluihin. Oli kyllä mahtava taas nauraa aivan vedet silmissä.  Mutta siis.. Tuon anon komentin jälkeen jäin miettimään persoonallisuutta. Olenhan minä persoonasta lukenut hyvinkin monta kertaa opiskelujen ohella. Jokaiseen opiskeluvuoteeni peruskoulun jälkeen on oikeastaan jollain tavalla kuulunut psykologia, jota rakastan ihan yli kaiken. Jäin kuitenkin pohtimaan, että voiko oikeastaan sanoa, että jokin bloggaaja on persoonaton? "Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvä kokonaisuus. Persoonallisuuden erittäin laaja käsite sisältää ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsityksen, itsetunnon, arvot, luonteen ja temperamentin. Se muodostuu koko elämän ajan yksilön ja hänen ympär...

Pitkään yritin taistella vastaan. En jaksanut ymmärtää, mutta sitten tuli hetken tylsyys ja eräs kaupassa käynnin hetki. Niinpä kävelin kaupasta ulos värityskirjan ja -kynien kanssa. Tarkoitus ei todellakaan ollut aikuisten värityskirjaa ostaa, mutta jokin kumma sai minut selaamaan kirjan kuvia kaupassa läpi ja olin samantien ihan myyty. Kotiin päästyäni maltoin tuskin purkaa ruokaostokset, kun sormia syyhysi päästä värittämään. Valitsin sopivan kuvan ja annoin itselleni luvan olla taas lapsi ja nauttia värityksestä. Tuntui hyvälle ja jotenkin luontevalle kanavoida turhautuminen kynien avulla paperille. Etenkin kun rehellisesti sanottuna en todellakaan ole saanut mitään piirtämisen lahjaa, vaan lähinnä piirrokseni ovat tyyliä Voikku 5 v.  Tuosta ensimmäisestä värityshetkestä asti värityskirja ja -kynät ovat kulkeneet ahkerasti töissäkin mukana. Tempperamenttisena ihmisenä todella toivon, että tuosta olisi minulle apua kokouksiin, joissa on paljon asiaa ja vähän aikaa ja k...

Olen jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota pienentyviin vaatekokoihin. Vaikka painollani on tapana seilata aavistuksen verran, ei se juurikaan vaatekokoon ole vaikuttanut vuosien varrella. Aikoinaan lakkasin ostamasta itselleni mm. Icebeakin housuja, koska niiden koot yhtäkkiä kutistuivat. Ja todellakaan kyse ei ollut sillä kertaa mun painon noususta. Tuumailin silloin, että etsin kaupan, jossa vaatteet miellyttää silmää ja koko on todellisuuden mukainen.  Jep. Kuulun siis niihin, jotka ostavat vaatteensa pääsääntöisesti Tokmannilta tai Lidlistä. Niin ja sitten verkkokauppalistalla on Ellos, mutta mutta. Tulipa Lidliin parisen viikkoa sitten myyntiin vettä ja likaa hylkivät vaellushousut. Ostin ensin yhdet, omaa kokoa aavistuksen isommat ja kas kummaa. Ne oli juuri sopivat. Toiset vastaavanlaiset ostin seuraavana päivänä ja ja samaa kokoa. Ja ei, ne ei mennyt kiinni, ei lähellekään.  Olen kyllä jo pidemmän aikaa kiinnittänyt huomiota siihen, että vaatekoot pienentyvät...

Olen nyt useamman päivän yrittänyt tasoittaa tunnekuohua. Olen yrittänyt saada koko asian pois mielestä, mutta turhaan. Edelleen kiehuu ja ärsyttää. Aivan samalla tavalla kuin kommentit siitä, etten minä voisi ymmärtää, kun ei minulla ole lapsia tai että ymmärtäisin sitten kun niitä lapsia tulee. Olen yrittänyt pitkään välttää näihin kannan ottoa, niin kuin silloin tasa-arvoisen avioliittolain kohdallakin. Silloin kirjoitin samasta tematiikasta kuin nytkin.. Nimittäin lapsettomuudesta... Kaikkihan siis alkoi Ylen julkaisemasta uutisesta "Sortaako hallitus lapsettomi? Sairasta lasta voi hoitaa täydellä palkalla, itseään ei." Samantien alkoi vilkas kommentointi siitä, että on väärin kun perheet joutuvat maksamaan kalliita päivähoitomaksuja tehdäkseen töitä ja lapsettoman ei tarvitse sellaisista asioista välittääkään. Niin tai se, että lapset kantavat hoidosta ja koulusta kaikki tartuntataudit kotiin, jotka sitten vaikuttavat arkeen. Ja me lapsettomatko emme niitä taute...