Rapatessa Roiskuu

Kodinkuvalehti  yrittää antaa naisille vinkkejä siitä, miten esim. facebookissa saa elämänsä näyttämään täydelliseltä. Toisaalta miksi ihmeessä sitä pitäisi facessakaan esittää jotain muuta kuin sitä oikeasti todellisuudessa on. Kodinkuvalehden mukaan helposti saa elämänsä näyttämään teennäisen täydelliseltä kun päivittelee sinne yltiöpositiivisia ja itseään ylistäviä päivityksiä. Ei sillä, etteikö niitä saisi näkyä ja olla, mutta millaisen kuvan oikeasti haluamme näyttää muille? Mutta entä jos en halua olla täydellinen? Saanko olla epätäydellinen kaikkine vikoineni? Miksi minun pitäisi silloin yrittää esittää Facebookissakaan jotain muuta kuin todellisuudessa olen? Voisin haastaa itseni ja siinä samalla kaikki muutkin todellisen arjen ja itsensä paljastamiseen. Miten olisi, jos uskaltaisinme paljastaa muille sen epätäydellisyydeen, jota kannamme mukanamme? Mun epätäydellisen viikon päivitykset olisi todennäköisesti tätä luokkaa: Maanantai: Aamulla melkein tunnin torkutu...

Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, että sain eilen illalla kyllä niin makeat naurut, kun eräs anonyynikirjoittaja ilmoitti tuon yhteisblogimme Välähdyksiä arkeen olevan täynnä persoonattomia bloggaajia ja sitä rataa. Saimme tästä siis loistavan idean persoonattomien bloggaajien pikkujouluihin. Oli kyllä mahtava taas nauraa aivan vedet silmissä.  Mutta siis.. Tuon anon komentin jälkeen jäin miettimään persoonallisuutta. Olenhan minä persoonasta lukenut hyvinkin monta kertaa opiskelujen ohella. Jokaiseen opiskeluvuoteeni peruskoulun jälkeen on oikeastaan jollain tavalla kuulunut psykologia, jota rakastan ihan yli kaiken. Jäin kuitenkin pohtimaan, että voiko oikeastaan sanoa, että jokin bloggaaja on persoonaton? "Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvä kokonaisuus. Persoonallisuuden erittäin laaja käsite sisältää ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsityksen, itsetunnon, arvot, luonteen ja temperamentin. Se muodostuu koko elämän ajan yksilön ja hänen ympär...