Rapatessa Roiskuu

Aah, niin ihana syksy! Kylmä kuin mikäkin, siis se viima. Kylmän kostea ilma pureutuu luihin ja ytimiin, on päällä sitten millaiset vermeet päällä tahansa. Olisi edes rehellisesti pakkasta tai sitten kuivaa. Syksy on vaan jotenkin ristiriitaisuuksien aikaa. Kiroan aamuisin, kun pitää kiskoa paljon vaatetta päälle ja kiroan päivällä, kun on pakko vähäntää vaatetta, jotta tarkenee. Ja ilmakaan on harvoin sopiva. Aamulla täytyy raaputtaa auton ikkunat, jottei tarvitse leikkiä olevansa iglussa. Päivällä puolestaan on pakko säätää ilmastointia viileämmälle, kun aurinko lämmittää autosta saunaa. Kaiken huipuksi, jos auton unohtaa laittaa yöksi piuhan päähän kiinni, juo se aamulla samantien sitä käynnistäessä mellkein puolitankkia. Kuullostaako tutulta? Syksy on oikesti ihan mukavaa aikaa. Nautin aurinkoisesta syyspäivästä, jolloin saan kaikessa rauhassa ihastella luonnon väriloistoa ja nauttia auringon viimeisistä lämmöistä. Kohta sekin on vain muisto kesästä ja lämpimästä alkusyksyst...

Voisin väittää olevani syksyihmisiä. Mikäpä on ihananpaa kuin kiskoa paksumpaa vaatetta ylle ja samota metsiä sienien toiveessa. Tai miten olisi upean ruskan ihastelu? Sopii niin minulle. Iltojen pimennessä on ihana laittaa kynttilät palamaan ja vaan tunnelmoida. Niin ja lankojen esille ottaminen ja virkkaamiseen valmistautuminen. Toinen mikä ehdottomasti kuuluu syksyyn on työkokousten alkaminen. Kun sitä kerran viikossa tulee istuttua vähintään kaksi tuntia kokouksessa, on pakko nysvätä jotain, että jaksaisi keskittyä eikä turhaantuisi ihan niin pahasti. Tähän mennessä minut on onnistuneesti pelastanut virkkaus. Pinterestistä löytyy vaikka ja mitä kivaa. Olen kyllä tuumannut, että se on varsin petollinen paikka, sillä sinne jää jotenkin vaan jumiin kaikkien niiden ihanuuksien keskelle. Tovi sitten selasin pinterestiä ja silmiini osui pipo, joka huusi tekemään. Eihän siinä voinut kuin marssia lankoja ostamaan ja lopputulos oli se, etten saanut sitä  väriä, jota olisin halu...

Mies oli yhden yön kätköilyreissulla ja palasi kotiin myöhään eilen illalla. Minä olen ehtinyt viettää laatuaikaa itsekseni kaikessa rauhassa. Tai no en nyt ihan itsekseni vaan koiran kanssa yhdessä. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että olen istunut koneen ääressä melkein koko eilisen. Poikkeuksellisesti tosin työjuttuihin en koskenutkaan. En sormen päälläkään vaan katselin netflixistä Reigin -sarjaa. Luksusta. Eilen suunnattiin Sofin kanssa metsäänkin. Täytyihän se sienisadon määrä käydä tarkistamassa ja keräämäässä talteen ennen kuin joku muu ehtisi ensin. Hyvä saalis saatiinkin ja laitoin lähes kaikki suppikset suoraan kuivuriin ja odottamaan talvea. Tälle päivälle siitä jäi kastikesienet. Tänä aamuna on otettu rennosti. Sofillakaan ei ollut mikään kiire ulos eilisen ulkoilun jäljiltä ja saimme rauhassa nauttia aamukahvit. Mikään ei ole parempaa kuin se, että saa rauhasssa herätä ennen päivän touhuihin ryhtymistä.

Syksy ja flussa. Kuullostaa varmaan tutulta ja lopun saattaa joku ehkä arvatakin. Veto on nimittäin ihan veks. Töiden jälkeen, kun pääsee kotiin ei van jaksa. Sitä olisi ihan valmis kaatumaan suoraan sänkyyn ja vetämään sikeitä vaikka aamuun asti. Jos minulla olisi oma työpöytä kotona (Onneksi ei todellakaan ole) , olisi sen päälle kasaantunut vaikka mitä puuhaa ja projektia odottamaan vain sitä, että saisin jotain oikeasti aikaiseksikin. Olisihan tuossa noita projekteja, joita pitäisi yrittää viedä eteenpäin. Olisi parit housut korjausta odottamassa ja yhdet keskeneräiset villasukatkin. Niin ja muutamiin villasukkiin langatkin on ostettu valmiiksi. Olisi yksi opettajan opas, jota pitäisi oikeasti yrittää työstää eteenpäin, jotta sen saisi joskus sinne piispan tarkistukseenkin asti, mutta edelleen opinnäytetyö tulee rehellisesti sanottuna korvista ulos, vaikka sekin on jo valmistunut useampi vuosi takaperin. Olisi toinenkin kirjaprojekti, mutta kun ei ole sellaista aikaa, että ehti...

Syksy on taas täällä. Nyt voin näin sanoa, sillä, ulkona puiden lehdet muuttavat väriään vihreästä keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Nin ja ne tippuvat pois, riisuen puut lopulta täysin alastomiksi. Silti tykkään syksystä ehkä eniten. Joku saattaa ihmetellä, että mikä vetään syksyssä niin puoleensa. Saan luvan laittaan jalkaani villasukat ja käpertyä sohvalle hyvän kirjan tai leffan parissa. Saan sytyttää kynttilät valaisemaan hämärtyviä iltoja ja saan myös syksyn edetessä kääntää ajatukset joulua kohti ja lämmittää glögiä ja nauttia sen siemailusta kaikessa rauhassa. Hämärtyvissä illoissa on jotain rauhoittavaa. Kiireisen työpäivän jälkeen kun ei jaksa leikkiä sosiaalista, ei kukaan sitä odotakaan. Saan antaa aikaa itselleni ja miehelleni. Voin kiskoa vaatetta sään mukaan päälle ja painua tuohon lähimetsään etsimään sieniä tai muuten vain kävelemään koiran kanssa. Syksyssä on monta hyvää asiaa, vaikka sitä ei aina osaakaan ajatella. Tälle syksylle olenkin jo hieman ehtinyt ka...

Nyt ei kyllä oikeasti jaksaisi. Väsyttää nimittäin ihan älyttömästi. On tämä syksy vaan aina jotenkin niin kummallinen. Silloin kun kesä loppuu ja puiden lehdet alkavat vaihtamaan väriä, nautin suunnaattomasti siitä ruskan tunnusta ja kaipaan pohjoiseen, missä rusa on paljon voimakkaampi kuin täällä etelässä. Ja kun lehdet tippuu pois ja alkaa se todellinen pimeys, minua vaan väsyttää. Olo on niin väsynyt ja uuvahtanut, että kyllä sitä tässä vaiheessa joulua oikeasti jo odottaa. a sitäkin vain sen takia, että saisi oikeasti hetken hengähtää. Niin. Minä en pidä pimeästä ja koleasta syksystä. Kosteus tunkeutuu kylmänä luihin ja ytimiin. Päässä jyskyttää ja lihaksia särkee. Niin kuka sanoi, että syksy on ihanaa? Vettä sataa ja sitä rataa. Olisi edes lunta niin tämä olisi helpompi kestää. Valon määrä lisääntyisi heti. Tule jo joulu ja loma. En aksa odottaa..

Juu-u.. Kyllä se on nyt saapunut. Viime yöksi joutui jo laittamaan peiton pussilakanan sisälle. Ja tänä aamuna iski kylmä ilma vasten kasvoja. Niin ja ulkona on kylmää ja kosteaa. Ei kiva. Tai se kylmyyskään niin haittaa, mutta se kosteus. Parastahan tässä kaikessa on se, että saan taas polttaa kynttilöitä, ilman, että kukaan ihmettelee, että miksi tai voi keittää kumpillisen glögiä. Glögiä saa vain hetken odottaa, että tulee taas kauppoihin myyntiin. Viime päivät on mennyt tehokkaasti partion merkeissä. Olen urakoinut kurssitehtävien kanssa ja nyt näyttää siltä, että toinenkin valmistuu ihan näinä päivinä. Onneksi. Tänään olisi taas vuorosssa kokeen eteen istumista ja näpyttelyä. Koska kyseessä on partiotyön kurssi eli seppokurssi, voin tehtäviä onneksi tehdä työajalla. Puolensa siis kaikessa. Mutta olen siis perehtynyt partioluopaukseen ja tarpojien ihanteisiin. Niin ja siis muutenkin kuin vain lukenut, että mitä ne ovat ja mitä niissä sanotaan. Olen mennyt pintaa syvemmälle. Sai...

Mitä enemmän ulkona sataa vettä, sitä helpommin sytytän kynttilät palamaan. Mukamas tuovat lämpöä. Ennen vanhaan saatoin avata kirjan ja käpertyä sohvan nurkkaan. Nykyisin kaivan esille virkkuukoukun ja lankakerän. Istun hiljaisuudessa ja työ eteneen tasaseen tahtiin. Vaihdan välillä lankaa ja afrikan kukkia syntyy toisensa jälkeen pinoon odottamaan. Kun tapasin jokin aikasitten kummini pitkästä, pitkästä aikaan, syttyi uusi palo virkkaamiseen ja helppouteen. Vierailulta oli kiva tulla kotiin uusien ideoiden kanssa. Ompelukonekin odottaa vielä putsaushuoltoa ja lainakone seisoo pöydällä kuin huutaen ompelemaan. Kaavat ja mallit ovat vielä hukassa. Kaikkea kivaa olisi halu tehdä, mutta sitä aika siihen kaikkeen revitään? Kaivoin tänään esille viime talvena aloittamani virkkuutyön. Jos saisin sen nyt syksyllä valmiiksi ja ajankansa vielä eteenpäin. Toivon hartaasti, että se kenelle se sitten päätyykin osaisi arvostaa pitkään kestänyttä projektia ja pitäisi tuosta projektistani hyvän h...