Rapatessa Roiskuu

1. Amy, numero seitsemän. Replica. Marilyn Kae, 1999. Juva, WSOY. Kirjassa sivuja 187. Replica-sarja on nuoruus vuosieni yksi luetuimmista kirjoista. Koko sarja on täynnä jännitystä ja seikkailuja kloonatun supertytön kanssa.  Amy on 12 vuotias, täydellinen tyttö, jota aletaan seuraamaan kameran kanssa. Hänen äitinsä lopulta kertoo, ettei Amyn toistuvasti näkemä näkemä painajainen olekaan painajainen vaan muisto varhaislapsuudesta. Kirjan edetessä Amy huomaa olevansa erilainen kuin muut ikäisensä ja lopulta hän saa äitinsä kertomaan totuuden itsestään. Vaikka, olen lukenut kirjan ties kuinka monta kertaa, tempaa Amyn tarina minut aina mukaansa. Kirja on helppo ja nopea lukuinen ja suosittelen sitä lämpimästi kaiken ikäisille, vaikka kirja onkin tarkoitettu nuorille. 2. Amyn takaa-ajo. Replica. Marilyn Kaye, 1999. Juva: WSOY Kirjassa on 154 sivua ja se on helppo ja nopea lukuinen. Kirja jatkaa Amyn tarinaa ja on Replica sarjan toinen osa.  A...

Vieläkös muistatte lukumaratonin ? Lupasin heti martonin jälkeen, että kirjoitan jossain vaiheessa noista lukistani kirjoista. Onhan tässä jo aikaa kulunut, mutta en ole vain ehtinyt kirjoista kirjoittaa. Tässä olisi nyt yksi näistä kirjoista, jonka luin tuon maratonin aikana. Kirja kuuluu Narnia-sarjaan. Olin ensin ajatellut, että olisin kesän aikana perinteisten kesäkirjojen tilalta lukenut kaikki Narniat, mutta toisin kävi, kun aloin lukemaan Diana Gabaldonin kirjoja. Maratonissa lukulistalla olivat siis Narnian velho ja leijona sekä Prinssi Kaspian. Narniat on kirjoittanut C. S. Levis ja tämä sarja kuuluu lastenkirjojen aatelistoon.  Kun lapset, Peter, Susanna, Edmund ja Lucky, joutuvat lähtemään Lontoosta sotaa karkuun, he joutuivat ihmeelliseen seikkailuun Lucyn löydettyä kaapista taikamaailman, Narnian. Ei tahtonut kukaan tyttö-rukkaa uskoa, kun hän kertoi kohtaamisesta ihmeellisen Faunin kanssa ja eläimistä, jotka puhuivat. Päätyivät sitten sattuman kautta muutkin Narn...

Jane Austenin Uskollinen ystävä, kootut kertomukset hyppäsi silmiini eilisen kauppareissun yhteydessä. Muistelin, että Austen on pidetty kirjailija ja hänen tunnetuimpia kirjojaan ovat ylpeys ja ennakkoluulo sekä järki ja tunteet. Näin alkuun täytyy kuitenkin myöntää, etten ole kumpaakaan noista lukenut. Austenin Uskollinen ystävä (tammi, 2007) koostuu neljästä kirjenovellista, joiden pitäisi takakannen mukaan olla hauskoja ja irstailevia. Mielestäni kirjasta on kuitenkin hauskuus kaukana ja kirja on äärimmäisen raskas lukea. Henkilöhahmoissakaan ei oikein tahdo pysyä perässä. Täytynee rehellisesti myöntää, etten saanut kirjaa luettua loppuun asti. Neljästä novellista sain luettua kolme ja puoli. Mutta, kun kirjaan ei pääse sisään niin siihen ei pääse sisään. Uskallan kuitenkin rohkeasti suositella tätä Austenin kirjaa heille, jotka lukevat iltaisin saadakseen unen päästä paremmin kiinni. Siihen tämä kirja on oivallinen apuväline.

Kaupassa käydessäni kiersin tuttuun tapaan myös kirjahyllyt läpi lukemisen toivossa. Kevätlomalla luin ihan tolkuttoman määrän ja ajattelin, että kesäloman aikana sitä ehtisi lukea tuplaten sen mitä tuollaisen lyhyen loman aikana. Silmiini osuikin muutama loistavan oloinen kirja, joista tämä Marrie, tyttö ikkunassa oli yksi. Sattuman kauppaa taisi olla myös se, että kyseessä oli vielä kaiken lisäksi tarjouspokkari, joten pakkohan se oli mukaan napata. Marrie, tyttö ikkunassa on Joan G. Robinson kirjoittama satu sille lapselle, joka on päättänyt jäädä asumaan myös meihin aikuisiin. Tarina on kiehtova ja mukaansa tempaava ja voin taata, ettei kirjaa haluaisi millään laskea käsistä alas, vaan se suorastaan huutaa lukemaan itsensä kerralla loppuun. Kirja kertoo ujosta ja orvosta Annasta, joka tuntee itsensä kaikesta ulkopuoliseksi. Keväällä hän pääsee lähetetään koko kesäksi rannikolle meren äärelle, jossa hän tutustuu jännittävään Marrie tyttöön, jonka kanssa aika lentää kuin sii...

Eihän siitä kauaa ole kun pääsimme ensimmäistä kertaa miehen kanssa lähtemään asuntoautolla tien päälle maistelemaan karavaanarin elämää. Pieni kipinähän siitä jäi kytemään. Kuinka helppoa ja vaivatonta matkanteko onkaan omalla tavallaan ja se, ettei oikeasti tarvi reissuun lähtiessä miettiä, että mihin koiran lykkää matkan ajaksi. Päätimme miniloman kunniaksi ottaa auton uudestaan lainaan ja suunnata tien päälle. Tosin tällä kertaa päätimme myös sen, että yhden yön reissun sijaan olisimme tien päällä vähintään kaksi yötä.  Ja jälleen kerran tiedossahan oli mikäpä muukaan kuin kätköilyreissu pitkin Suomea. Kovin paljon ei etukäteen reittiä mietitty. Ei olenkaan samalla tavalla kuin yleensä. Tosin reittimuutokset ovat asuntoautolla liikkuessa aavistuksen helpompia, sillä kun on oikeanlainen varustus mukana, sitä voi tarvittaessa hakea uudet kätköpaketit gepsiin. Toki asuntoautolla liikkumisessa on etenkin näin talviaikaan huonotkin puolensa. Etenkin kätköilijän näkykulmasta. ...

Tammikuussa päästiin lähtemään kauan odotetulle häämatkalle . Nyt kun asiaa ajattelee niin herää taas matkustamisen kaipuu. Jonnekin olisi päästävä ottamaan irti arjesta ja tästä kiireestä. Sitä hetkeä odotellessa pitänee tyytyä valokuviin edelleseltä reissulta.  Me käymme suhteellisen säännöllisesti miehen kanssa tekemässä päivävaelluksia. Teneriffa antoi tähän myös mahtavat puitteet. Lähdimme Los Cristianosista Montanã de Guaza -vuoren ylitse kulkemaan Pal-Mariin. Vaikka nousua yli suhteellisen paljon, oli reitti kuitenkin suhteellisen helppokulkuista. Otimme suunnaksi tuttuun tapaan geokätkön. Kätkö olikin sellaisella paikalla, jonka halusin itse henkilökohtaisesti nähdä. Kalankasvattamoita. Niiden lähellä voi kuulemma nähdä myös delfiinejä. Tulivuoren kraaterille asti emme jaksaneet lähteä, vaikka siellä oli kätkö. Ilman yllättävä lämpeneminen ja veden väheneminen sai meidät jatkamaan matkaa. Montanã de Guazalta näkymää Pal-Mariin. Kapeita polk...

Divergent -sarja on Veronica Rothin kirjoittama trilogia, joissa pääpaino on erilaisuudessa sekä kieroon kasvaneesn yhteiskunnan ongelmissa. Sarjan fanisivut tietävät kyllä kertoa, että sarjan kokonaisuuteen olisi tulossa vielä ns. yksi kirja. Tai oikeastaan eo voida puhua sen kuuluvan samaan sarjaan, vaikka se todellisuudessa kuitenkin kuuluu. Sarjan ensimmäiseen osaan lähestyin elokuvan kautta. Harvionaista, sillä yleensä olen lukenut kirjan ensin. Elokuvan nähtyäni tuli kuitenkin sellainen olo, että tuo on aivan pakko lukea ja tyypillisesti kirja on paljon parempi kuin elokuva, vaikka nälkäpeliin verrattuna elokuva oli loistava tiivistys kirjasta. Outolintu -kirja tuli ahmittua hyvinkin nopeasti ja onneksi olin ostanut kakkos kirjan valmiiksi, sillä Rothin kerronta vei minut kokonaan mukaansa ja olin koukussa. Nälkäpelin tavoin Digervent -sarjassa kerronta tapahtuu minä muodossa. Pakko kyllä todeta, että toetyn tyylisissä kirjoissa se vaan toimii huomattavasti paremmin kuin ...

Sain pari vuotta takaperin Nälkäpelin ensimmäisen osan joululahjaksi mieheltäni. Muistan silloin ahmineeni kirjaa silmilläni niin, että tuntui tuskalliselta odottaa joulun pyhien yli kauppojen aukeamista, että saisin loputkin osat käsiini. Lahja oli nappi valinta mieheltäni, sillä tähän trilogiaan on tulut palattua yhä uudestaan ja uudestaan. Nyt kesäloman lukemiseksi tämä osui aluksi puhtaasti sen vuoksi, että kaksi ensimmäistä osaa minulla on pokkari versioina. Helppo ottaa mukaa ja mahtui jopa takin povitaskuun sateensuojaan. Loistavaa! Kirjoissa on ehdottomasti parasta minä -kerronta. Huomaamattani kuvittelen olevani Kattniss ja eläväni kirjojen tapahtumat hänen kauttaa niin kuin olisin ollut mukana nälkäpelissä tai ylipäätään mukana kirjojen tapahtumissa. Suzanne Collins on mielestäni taitavasti rakentanut trilogian, josta ei käänteet lopu kesken. Enpä siis oikeasti yhtään ihmettele, että trilogia on saanut valtavan suosion. Jollain kierolla tavalla minua kiehtoo kirjassa s...

Koko sarja Maan lapset -sarjaan kuuluu kuusi taidokkaasti kirjoitettua kirjaa, jotka mielestäni imaisevat mukaansa ihan kunnolla. Tämä sarja on koristanut kirja hyllyäni jo muutaman vuoden ja kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, joita voisin lukea uudestaan ja uudestaan. Melkein salaa jopa toivon, että kirjailija Jean M. Untinen-Auel kirjoittaisi ainakin yhden kirjan lisää tähän sarjaan. Sarja kertoo erään nuoren naisen tarinan lapsesta aikuisuuteen. Tarina on hyvin monipuolinen, mutta mitä pidemmälle sarjassa pääsee esiintyy myös kertausta aikaisemmasta. Kertaus tapahtuu kuitenkin luontevasti.Ihailen Untinen-Auelin kerronnallista tapaa. Maiseman kuvaaminen saa sen heräämään eloon silmissäni. Sarja onkin oikeastaan loistava kertomus kulttuurien välisestä kohtaamisesta, selviytymisestä ja rakkaudesta. Untinen-Auelin Maan lapset -sarjaan lukemiseen uppouduin tälläkin kertaa varsinaisella ryminällä. Kirja toisensa perään laskeutui luettua pöydälle ja uuden kirjan kannet aukeni...

Olen monena vuonna saanut pitää lomani näin elokuun alussa. Lapsettomana tämä on tuntunut olevan hyvä ratkaisu, etenkin kun loma osuu juuri siihen ajankohtaan kun koulut ovat alkamassa. Loma on minulle mahdollisuus rentoutumiseen ja siihen, että ehdin tekemään sellaisia asioita, joihin ei vaan aika kunnolla riitä työpäivän jälkeen. Niin ja ennen kaikkea lomalla saan ja ehdin viettää aikaa mieheni kanssa. Normaalisti kun hyvällä tuurilla ehdimme päivän aikana edes näkemään toisiamme. Nyt olen lukenut kirjoja enemmän kuin pitkään aikaan. Toki olen kesän aikana ehtinyt lukemaan reilusti, mutta nyt tuntuu, että olen tämän viikon istunut nenä kiinni kirjoissa. Vajaassa viikossa kolme luettua kirjaa ja vielä on kamala palo lukea lisää, mutta lukeminen loppui kesken. Pahus. Nyt pitäis yrittää olla sosiaalinen, mutta en malttaisi millään odottaa, että pääsisin hakemaan outolintu-sarjan viimeisen osan suomalaisesta. Noh jatkan lomailua. Johan tässä on ehditty viikon verran olla kaikessa ...

Lomalle jäädessäni vannoin itselleni, että vietän blogin parissa hieman enemmän aikaa. No tavallaan siinä onnistuinkin, mutta tällä viikolla en ole saanut tehdyksi mitään. Olen kyllä kirjoittanut rivin jos toisenkin, mutta mitään valmista en ole aikaiseksi saanut. Instagramissa hehkutin luonnoksia. Teoriaa miehistä, arjen teologiaa. Oli tarkoitus kirjoittaa eteenpäin. No sain yhden sieltä pois kummittelemasta. Ehkä seuraavalla lomajaksolla sitten saisin kirjoitettua lisää. Mutta toisaalta olen saanut tehdyksi paljonkin. Paljon sellaista, josta on tullut hyvä mieli. Olen istunut sohvan nurkassa tunti toisensa jälkeen lukemassa kirjoja. Tein J:n kanssa päiväreissun sekä Kotkan Otsonpolulle että Raumalle. Itkin silmät päästäni siskoni konfirmaatiossa. (Siitä kerron teille erikseen kunhan vaan saisin kirjoitettua..) Olen saanut työstettyä kirjaprojekteja eteenpäin ja tietysti olen pakannut leirilaukun valmiiksi seuraavaa leiriä varten. Ainakin melkein kokonaan. Ne oranssit leirih...

Olen tänä vuonna jakanut lomani kahteen osaan: kaksi viikkoa ja kaksi viikkoa. Toki jälkimmäisellä lomapätkällä vietän ennen vuosiloman alkua leiri- ja siirtovapaita pois alta ja näin ollen sain jälkimmäiselle lomaviikolle neljä viikkoa lepoa. En valita ollenkaan, että näin kesällä vapaita ja lomia kertyy pidettäväksi huimat kuusi viikkoa. Tämä ensimmäinen lomapätkähän on lähinnä mennyt nukkumiseen ja siivoiluun. Mitään muuta en oikeastaan olekaan saanut aikaiseksi. Kirjoitusinto on myös löytynyt ja luonnoskirjanen on saanut vakipaikkansa kassista. Aina mukana, jos vaikka jokin hyvä ajatus sattuisi putkahtamaan mieleen. Tämän lomapätkän aikana olisi vielä tarkoitus nähdä niitä ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu aina jäävään. Kolme ystävää odottavat tulevansa nähdyksi. Tälle pätkälle ei sitten olekaan muita suunnitelmia, sillä miehellä alkaa lomat vasta myöhemmin, paitsi tietysti siskoni rippijuhlat. <3 Jälkimmäisellä lomapätkällä olemme miehen kanssa sama aikaa lomalla ...

Jos joku nyt kysyisi, että mitä olen tehnyt lomallani, vastaisin varmaan, että nukkunut. Tottahan se on. Miehelle eilen tuumailin, ettei tämä voi enää olla leiriväsymystä, kun leirikin loppui puoltoista viikkoa sitten. Rehellisesti olen nukkunut ja paljon. Aamulla on vaikea päästä sängystä ylös ja saada itseään liikkeelle. Vähänkään jos istahtaa alas, sitä huomaa nukahtaneensa. Sama juttu on oikeastaan lukemisen kanssa. Eilen sain kiskottua itseni vasta viiden aikaan sängystä ylös ja mielestäni menin ihan ajoissa nukkumaan ja sitä rataa. Heräsin kyllä paljon aikaisemmin, mutta en vaan jaksanut nousta. Toisaalta joo, olen lomalla ja saan nukkua pidempään, mutta en nyt silti haluaisi nukkua koko lomaa.. Noh jos tämä tästä. Nytkin mies vaan tuumasi illalla, että jos veisin hänet töihin, niin saisin itseni liikkeelle.

Olin ajatellut, että lomalla ehdin taas mennä ja touhottaa menemään ihan urakalla. Nyt lähinnä tuntuu siltä, että voisin vaan nukkua koko ajan. Viimeiset kaksi päivää on oikeastaan mennyt tehokkaasti nukkuessa. Olen yrittänyt pysyä liikkeessä ja tehdä kaikenlaista, mutta heti kun otan kirjan käteen niin melkein nukahdan pystyyn. Ja tuntuu, että voisin vain nukkua. Riparin loppumisesta on viikko ja sen tuomat vapaat käyttämättä. Nyt ymmärrän hyvin miksi suositellaan, että leirivapaat käytettäisiin heti pois eikä niitä jätettäisi roikkumaan... Toisaalta en valita. Omalla järjestelyllä sain kasaan yhteensä kuusi viikkoa lomaa. Ja toisaalta tuntui hölmöltä olla leirin jälkeen kolme päivää vapaalla, yksi töissä, yksi vapaalla ja taas yksi töissä. Etenkin kun tänään alkoi virallisesti loma. Ehkä tämän loman aikana kerään akkuja ja voimia kesän viimeistä leiriä varten.

 Auringon lasku Saimalla, kesä 2014 Näin lomakaudella monet miettivät, että mihin sitä auton keulan suuntaisi ja missä loma haluttaisiin viettää. Toiset haluavat suunnata ulkomaille ja osa taas puolestaan kesämökin tuttuihin maisemiin. Joku saattaa puolestaan haluta puhtaan kaupunkiloman nähtävyyksineen. Karoliina listasi omaan blogiinsa viisi vinkkiä kesäloman viettoon Suomessa. Niin, aina ei tarvitse tai pysty lähteä ulkomaille Suomea pakon. Meillä Suomessa kun on oikeasti hyvin, hyvin paljon nähtävää. Silloin kun olin muksu, kiersimme perheeni kanssa Suomea ristiin rastiin. Majoittauduimme leirintäalueilla mökeissä tai teltoissa. Matkalla pysähdyimme syömään eväitä sinne minne hyvältä tuntui. Pysähdyimme ihmettelemään pienoismallivetureita ja uimaan kuumana kesäpäivänä. Niin ja muksuna tuli monet kerrat pelattua minigolfia leirintäalueen pihalla. Monta hienoa paikkaa tuli nähtyä ja muistoja kertyi perhelomasta paljon. Syysvaellus 2006, Kuvan ottanut J. Temisevä Tällä ...

Rehellisesti pakko myöntää, että oman työn yksi ehdottomasti parhaista puolista on se, että vapaapäiviä joutuu joskus siirtämään ja sitten kun niitä ottaa takaisin voi käydä niin kuin nyt: 11 vuorokautta lepoa siirretyillä vapaapäivillä, muutamalla vuosilomapäivällä sekä pääsiäisen pyhillä. Ei huono juttu ollenkaan.. Viime aikoina on ollut hyvin hektistä. Työt haittaavat vapaa-aikaa huomattavasti. Olenkin ehtinyt kirjoitella tänne blogi puolelle harvakseltaan. Kuun alussa avauduinkin siitä, kuinka vihaan kevättä . Kevät onkin meillä töissä todellista ruuhka-aikaa. Kaikkein eniten kuitenkin harmitti se, että en lopulta jaksanutkaan antaa itsestäni enempää tuolle Täyttä Elämää -teemaviikolle . Ajattelin, että olisin ehtinyt kirjoittaa jokaisesta artikkelista, jonka löydän aiheeseen liittyen, mutta mutta.. Niin ja kirjoitinhan puhelimella bloggaamisestakin aavistuksen verran. Nyt on aikaa ehkä istua koneella ja kirjoittaa. Ainakin toivottavasti. Niin ja ainahan miulla on tuo puhelin...

Lomat on taas lusittu ja töihin paluu odottaa. Ihan kiva, sillä pidemmän päälle tämä lomailu saisi ehkä pään hajoamaan. Mutta kerrankin voin sanoa loman tulleen tarpeeseen. On jotenkin hyvin levännyt olo ja sellainen keveäkin. Ehkä tuo etelän aurinko teki tehtävänsä. Mies jäi vielä nukkumaan minun noustessa ulos. Niin tuttua. Tosin silläkin on aamuvuoro, joten poikkeuksellisesti meillä on illalla ehkä yhteistä aikaa olemiseen ja nauttimiseen. Loman paras puoli taisi ehdottomasti olla laatuaika miehen kanssa. Siihen kun on ollut niin vähän mahdollisuuksia viime aikoina. Mulla lyö pää vielä ihan tyhjää. Työtavaratkin oli aamulla ihan kateissa. Löysin sen kassin kyllä, mutta hetki siihen meni. Tosin onhan tässä ehtinyt lomailemaan ja rentoutumaan niin, että työ asiat on kyllä kerrankin jäänyt hyvin tehokkaasti mielestä. Niin, nythän niitä olisi hyvä palauttaa mieleen. Ehkä olen itselle tänään armollinen ja hoidan sen mitä muistan.

Meillä arki alkoi eilen miehen rientäessä töihin. Minullakin on vapaita vielä tämä ja huominen ja sitten työt kutsuisivat muutamaksi päiväksi ennen lomaa. Meidän piti päästä vuoden alusta lähtemään ulkomaille, sille ensimmäiselle yhteiselle reissulle, mutta näyttääpi pahasti siltä, että koko homma taitaa mennä reisille. Tosin sekään ei ole meille mitään uutta. Matkoja kyllä saisi vielä, mutta koiran hoito on se suurempi ongelma... En yhtään muista kuinka paljon olenkaan kertonut meidän koiraneidistä, joten kerron uudestaan. Sofi on melkein 5-vuotias saksanpaimenkoira, joka on allerginen vähän sille sun tälle. Ehkä sen vuoksi emme haluaisi laittaa neitiä reissun ajaksi koirahoitolaan vaan haluaisimme tutun koiran hoitajan, jolle ei tarvitsisi selittää ruoka-aineita tai määriä. Kuitenkin nyt näyttää siltä, että jos reissuun mielii, pitäisi hoitolaan koira laittaa. Ja rentoudu siinä sitten kun koira olisi täysin vieraassa paikassa ja sitä rataa. Taitaa tosin vaihtoehdot olla vähiss...

Nyt ei kyllä oikeasti jaksaisi. Väsyttää nimittäin ihan älyttömästi. On tämä syksy vaan aina jotenkin niin kummallinen. Silloin kun kesä loppuu ja puiden lehdet alkavat vaihtamaan väriä, nautin suunnaattomasti siitä ruskan tunnusta ja kaipaan pohjoiseen, missä rusa on paljon voimakkaampi kuin täällä etelässä. Ja kun lehdet tippuu pois ja alkaa se todellinen pimeys, minua vaan väsyttää. Olo on niin väsynyt ja uuvahtanut, että kyllä sitä tässä vaiheessa joulua oikeasti jo odottaa. a sitäkin vain sen takia, että saisi oikeasti hetken hengähtää. Niin. Minä en pidä pimeästä ja koleasta syksystä. Kosteus tunkeutuu kylmänä luihin ja ytimiin. Päässä jyskyttää ja lihaksia särkee. Niin kuka sanoi, että syksy on ihanaa? Vettä sataa ja sitä rataa. Olisi edes lunta niin tämä olisi helpompi kestää. Valon määrä lisääntyisi heti. Tule jo joulu ja loma. En aksa odottaa..

Lauantaina se olisi. Siis nimittäin paljon puhumani Kuopio Maraton. Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Kevään ja kesän aikana on tullut enemmän vähemmän luisteltua niin tasaisella tiellä kuin mäkiäkin. Niin ja matkaa unohtamatta. Nyt on viimeisetkin treenit takana ja sillä mennään mitä eteen tulee. Eilen kävin tekemässä viimeisen luistelutreenin ennen lauantain koitosta. Valitsin sen pidemmän reitin kotoa miehen työpaikalle. Täytyihän se varmistaa, että yhteen suuntaan meno riittää ja että matkalla on varmasti riittävästi mäkiä. Ensimmäisessä isossa nousussa huomasin uusien ja vanhojen luistimien eron. Uudet ovat huomattavasti raskaammat etenkin mäki osuudella. Puolestaan taas alaspäin meno on varsinaista nautintoa ja vauhdin huumaa. Ennen kuin olin saanut edes ensimmäistä kymppiä rikki, tuli vastaani äiti tyttärensä kanssa käsi kädessä. Edessä asfaltilla reilusti hiekkaa, mutta eipäs siinä päässyt mihinkään väistämäänkään. Menin siis suoraan hiekan yli, kun vaihtoehdot o...