Rapatessa Roiskuu

Toinen adventti tuli ja meni. Kolmaskin lähestyy tuota pikaa ja ihan kohta onkin jo joulu. Lahjat on hoidettu lähestulkoon kokonaan ja muutama yksittäinen puuttuu vielä joukosta. Viime jouluna tein appivanhemmille sytykeruusuja joululahjaksi. Löysin kivan peltirasian ja liimasin sen kanteen tukevan paperin, josta käy ilmi, että laatikossa on juuri sytykkeitä. Tänä vuonna rasia tuli takaisin vienolla pyynnöllä, että jos lahjaksi saisi näitä lisää. No tietenkin. Mökillä kun nuo ovat niin oiva apu. Sytykeruusujen teko on oikeasti todella helppoa. Kananmunakennosta irrotetaan kuppiosat, jotka täytetään lennosta revityillä suikaleilla. Näitä suikaleita voi pyörittää rullaksi ja sitten pienempiä yksittäisiä paloja voi lisäillä tukemaan rullaa. Sen jälkeen kun on valmiina sytykeruusuja, voi aloittaa steariinin sulattamisen. Itse olen laittanut kattilan pohjalle tilkan vettä ja sitten laittanut steariinin kattilaan. Joka sanoi, että vesihauteessa sulatettu steariini ei pääsisi sam...

Tämän viikon kuvahaaste osuus alkoi hyvällä uutisella. Kerrankin tuli luettua uutisista muutakin kuin vain otsikot. Uutisvirtaa kahlatessani silmiin osui synkkiä ja huonoja uutisia. Ja niitä tuntui vain riittävän. Yt-neuvottelut, Rautavaaran tragedia, suomalaisen pikkutytön kuolema ulkomailla jne. Kuitenkin löysin kuin löysinkin hyvän uutisen: vinkki ssynkkien syyspäivien piristykseksi. Mahtavaa! Ihanaa, että tälläisiä jaetaan ihan uutisissa asti. Oikeasti! Toinen kuva vei minut lapsuusmuistoihin. Ne piirretyt: Alfred J. Kwak, Matka maailman ympäri ja matka maan keskipisteeseen, Sandokai ja tietenkin kolme muskettikoiraa. Mitä muistoja virtasikaan mieleen, etenkin Alfredista ja Sandokanista. Näistä olenkin aikoinaan kirjoitellut enemmän tuolla vanhan blogin puolella. Miten paljon noista sarjoista nouseekaan hyviä muistoja mieleen. Ja mikä parasta näihin muistoihin on aina ihana palata uudestaan ja uudestaan. Vähän niin kuin silloin ennen vanhaan, jolloin leikki jatkui aina ...

Kuluneella viikolla katselin lasten kanssa Shrekin 2:sta töissä. Tuota elokuvaa seuratessa huomasin sen, että Shrek oli valmis jopa luopumaan omasta jättiydestään ja sen mukana tuomista pienistä nautinnoista, joistä jättinä sai kokea, ihan vain Fionan vuoksi. Shrek ajatteli vain Fionan etua ja sitä, että Fionan vanhempien olisi helpompi hyväksyä Shrek ihmisenä kuin jättin. Ah, mitä uhrautumista tosi rakkauden vuoksi! Oman parisuhteen aikana on muutamaan otteeseen käynyt mielessä, että voi kun oikeasti olisi olemassa sellaista Ikuisen onnen -rohtoa , jota Shrek joi muuttuessaan jätistä ihmiseksi. Moni asia olisi ehkä ollut helpompaa. Shrek joi tuota ikuisen onnen rohtoa tehdäkseen appivanhempansa tyytyväisiksi, jotta FIonan ei olisi tarvinnut tehdä valintaa vanhempiensa ja rakkaimpansa väliltä.   Ehkä  Shrek ajatteli, että ollessaan kaikkien normien mukainen vävy tulisi hän helpommin hyväksytyksi kuin mitä hän tulee ollessaan jätti. Kuuden vuoden aikana on itselläni k...