Rapatessa Roiskuu

En eilen vaan saanut aikaiseksi ja illalla en vain enää jaksanut 16. Luukkua kirjoittaa auki, joten tässäpä olisi kerta heitolla kaksi luukkua avattavaksi. 16. Luukku Oletko koskaan käynyt Escape roomissa? Mistä siinä on sitten oikein kysymys? Escape Room Helsingin kotisivuilla luonnehditaan peliä seuraavalla tavalla: "Sinut lukitaan huoneeseen tiimisi kanssa ja teillä on 60 minuuttia aikaa löytää ulos ratkaisemalla arvoituksia, tehtäviä ja mysteerejä. Tehtävät eivät vaadi fyysistä voimaa vaan haastavat mielikuvitustanne ja päättelykykyänne. Vihjeiden löytäminen ja yhdistäminen onnistuu valppauden, yhteistyön ja luovan ajattelun voimin. Luvassa on kiihkeää jännitystä ja rutkasti ahaa-elämyksiä." Pääsin eilen illalla työkavereiden kanssa kokemaan avaruusseikkailun, jossa aluksemme oli vaurioitunut ja olimme päätyneet kahteen eri pelastuskapseliin. Erilaisten ongelmanratkaisujen kautta pääsimme kuitenkin laskeutumaan turvallisesti takaisin maan pinnalle.  Oli ihan haus...

Eilen oli töissä käymässä ihana työkaverini pienen lapsensa kanssa. Oli mukava nähdä molempia, niin pienen pientä lasta kuin hänen ihanaa äitiänsäkin. Olen onnellinen työkaverini puolesta, vaikka samalla kaipaankin häntä jo takaisin töihin, sillä hänestä  on ehdottomasti tässä vuosien varrella tullut tärkeä minulle monessakin mielessä. Niin ihana ja kaunis kuin vauva olikin, samalla omassa sydämessä liikahti se jo tutuksi tullut kaipaus ja toive. Tyhjä syli muistutti olemassa olostaan. Milloin on meidän vuoro ja tuleeko sitä ollenkaan? En ole kateellinen, enkä katkera, vaan aidosti onnellinen. Se, että työkaveri sai lapsen ei ole minulta pois. Mekin saamme, jos se meille suodaan.

Olin eilen työtehtävien merkeissä kouluilla taas pyörimässä. Edellisellä kerralla jäin kaipaamaan jotain kättä pidempää matkalle mukaan, mutta silloin en työkaapeista löytänyt etsimääni. Tällä kertaa olin hieman paremmin valmistautunut ja nappasin vyölenkkiin roikkumaan automatkojen pelastus -avaimenperäpakan . Ja aivan niin kuin olin arvellutkin, toimivat kortit kuin unelma koulunpihalla. Ja mikä parasta ne vetivät puoleensa niitä vähän isompia koululaisia.  Olen töihin hankkinut huomattavan määrän Oppi&Ilo -tuotteita. Oppi&ilo on tietoja ja taitoja kehittävä tuotesarja 0-12 vuotiaille lapsille. Näistä on ollut helpotusta moneessakin kohtaa, kun pitäisi nopeasti kehitellä jotain pientä ajanvietettä. Se mikä näissä on ollut ehdottomasti parasta, että Oppi&Ilo -korttipakat (vaikka eivät olisi avaimenperällisiäkään) mahtuvat helposti pujahtamaan laukkuun. Ne on helppo ottaa mukaan ja ottaa esille silloin kuin tarvitsee. Näistä tekee ihan huipun se, että ihan huomaam...

Joko saan sanoa, että selvisin hengissä tästä työviikosta, vaikka vielä tänään on töitä? Viikko on ollut yhtä juoksemista ja samalla tunteiden vuoristorataa.Tunteet ovat olleet todella pinnassa ja paljon saanut stempata, ettei itkuun asti purskahda. Maanantai oli kyllä niin puhdas fiasko. Eipä kannata kirjoittaa aroista asiosta ennen työkoulutusta. Ensinnäkin itkin melkein koko matkan töihin ja sitten vielä työkokouksessa purskahdin itkuun, kun piti kiertää kävellen huoneessa ja samalla miettiä omaa elämää. Bingo.  Nyt tunteet on taas tasaisemmat. Mutta kyllähän ne omat kipuilut taas nosti päätään. Niin miksi  minä? Mikä on sitten elämäni tarkoitus? Jälleen tuli töissä se olo tällä viikkolla, etten ymmärtäisi kun ei minulla ole lapsia. Erään ihmisen asenne huikui sitä. Älähdin vain jotain ammattitaidon aliarvioimisesta ja siitä, että kyllä minä osaan työni hoitaa. Meillä on paljon puhuttu siitä, ettei henkilökohtaisia asioita saisi viedä töihin, kun ne kuormittaa työyhte...

Olin ajatellut aloittaa päivän  Bonesin kanssa. En ehtinyt. Olisi pitänyt nousta puoltatuntia aikaisemmin, joten valitsin sängyn. Olen loman jälkeen ollut kaksi päivää töissä ja tänään on kolmas. Olen niin väsynyt, etten vaan millään jaksaisi lähteä töihin. Tänään töissä riittää vilsketta ja vilinää kun talo on täynnä eskareita ja puolet omasta väestä sairaslomalla. Mahtavaa! Ja rehellisesti sanottuna, en löytänyt eilen sähköpostista tämän päiväisen tapahtuman runkoa. Sinne se hukkui loman aikana. Loistavaa! Juuri nyt yitän vaan litkiä kahvia sen verran naamariin, että selviäisin hereillä ruuhkaan. Niin sekin vielä. Meiltä kun aelee Helsingin suuntaan niin motari on ruuhka-aikaan kuitenkin tukossa. Mietin siis jo tässä vaiheessa vaihtoehtoiset reitit valmiiksi. Noh, ei varmaan auta muuta kuin kiskoa kengät jalkaan ja painella autolle. 

Kävimme eilen työkavereiden kanssa virkistymässä ja katsomassa Talvisirkuksen Uni -esitetystä. Ja nyt on ihan pakko samantie sitä hehkuttaa, koska näytökset jatkuvat vain loppiaiseen asti, joten vielä ehtii katsomaan. Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että esitys oli todella miellyttävä ja ennen kaikkea lapset oli huomioitu monessakin kohdassa. Ennen esitysen alkamista, kun ihmisiä virtasi sisään hauskuuttivat pilvi-ihmiset ja hiiret yleisöä. Ja muutenkin, esityksessä otettiin yleisö hyvin mukaan. Itse viihdyin loistavasti. Nauroin, haukoin henkeä ja ihailin taitureiden taitoa hallita oman kehon liikkeet. Koko esitys oli juonen päälle rakennettu. Niin ja koin, että se oli hyvin kerronnallinen. Juonesta ei ollut vaikea saada kiinni. Se oli toimiva kokonaisuus ja ehdottomasti haluaisin lähteä uudestaan. Ehkö ostan ensi vuodelle pukinkonttiin liput ensi vuoden näytökseen minulle ja miehelleni. Tässä muutamia kuvia Talvisirkuksen Uni -esityksestä. Suuret pahoittelut kuvan laadust...

Nyt sen huomaa, että kahden viikon sairastelu tai lähinnä se yskä on oikeasti vienyt voimat. Kahtena iltana peräkkäin oon nukahtanut kaupasta kotiin tullessa autoon ja eilen otin vielä sellaiset neljän tunnin päikkärit ja illalla ei ollut mikään ongelma edes saada unen päästä kiinni. Jokohan tämä tauti olisi kohta selätetty? En tosiaan halua viettää joulua seuranani sitkeä yskä. Joulun valmistelut junnaa paikallaan. Yskä kun vetää sitkeästi kaksin kerroin aina säännöllisen väliajoin. Noh onneksi kaaos on enää keittiön pöydällä ja lattioilla. Nuo muutamat kaapin päälliset saavat varmaan olla siinä kunnossa missä on. En ajatellut viettää joulua kaapin päällä tai kaapissa. Nyt voisin yrittää torjua aamukoomaa ja keittää kahvit. Meitä kun Hesaan päin suuntaan aamusta töihin, tarvitsee pitkää pinnaa. Voi sitä ruuhkan määrää. Jos kahvin voimalla heräisi niin paljon, että jaksaa töihin asti, missä voi juoda lisää kahvia. Niin ja tänään on toimistopäivä. Pitää siis yrittää olla vielä ...

Minä istun koneella, mies ja koira nukkuu.. Ihan kohta pitäisi jälleen hypätä auton rattiin ja lähteä ajamaan aamuruuhkassa kohti töitä. Tämän aamun vietänkin perhekerhossa. Minun ensimmäinen. Lupasin tuurata työtoveria, joka ei päässe paikalle. Hieman jännittää. Olen paljon luontevampi kouluikäisten kanssa. Nuoretkin vielä menevät, mutta aikuiset. En oikein tiedä miten heidän kanssa ollaan. Mistä puhua tai pitäisikö minun ohjata jotain. Joten en ole tälle aamulle valmistellut juuri mitään. Toisaalta kuulemma on lupa vain olla, jutella ja juoda kahvia. Niin. Riittääkö se siis, että olen läsnä? Niin ja millainen sitten on riittävä läsnäolo? Saanko istua aamukoomassa hiljaa huoneennurkassa ja kuunnella kun muut puhuvat? Vai täytyykö minun yrittää heti aamusta olla sosiaalinen...? Onpa siinä taas tälle aamulle mietittävää. Mutta kaipa sitä pitäisi mennä laittamaan kenkiä jalkaan ja lähteä töitä kohti.

Tällä viikolla, eräänä päivänä olin rivakasti tekemässä jo töihin lähtöä, kun tajussin, ettei kengät vain menneet kiinni. No eihän siin ä sitten muu auttanut kuin vaihtaa sukat. Mutta sukkien vaihto osoittautuikin aavistuksen verran vaikeammaksi kuin mitä olin kuvitellut.. Niin siis, olin aamulla laittanut pitkävartiset ja hieman paksummat sukat jalkaan, koska meillä on töissä suhteellisen kylmät lattiat. Kerrankin olin jaksanut nähdä ulkonäölleni jotain vaivaa, joten päällä sattui olemaan jotain muuta kuin periniteinen corepuku. Ja siinä vaiheessa kun tajusin, että kengät eivät mene jalkaan kun pohkeen päällä on samaan aikaan paksu sukan varsi ja kireän farkun lahje, ei kyllä jaksanut hymyilyttää sitten yhtään. Nopeastihan sitä ajattelee, että sukka pois ja ohkasempi tilalle, mutta, mutta... Eihän se nyt ihan niin helposti onnistunut. Enhän minä saanut sukkaa otettua pois ennen kuin otin housut pois. Ohkasemmilla sukilla meni sitten kenkäkin ihan nätisti kiinni asti. Hieman huv...

Kun viikonlopun on puuhastellut erinäisten asioiden äärellä on oikeasti mukava palata töihin. Kurssitehtävien deadlinet tulee vyöryten päälle aika hurjaa vauhtia. Toki tässä on vielä huomat kaksi viikkoa aikaa, mutta lähinnä eniten jännittää, että mistä ihmeestä saan revittyä riittävästi aikaa niiden tekemiseen. Neiti Viimetippa... Tai siis Rouva Viimetippa on taas vauhdissa. Odotan kyllä tuon kurssin loppujaksoa. Meillä on niin hyvä porukka sitä tekemässä. Niin ja kaikki kurssi tarvikkeetkin on hukassa.. Noh ehkä minä löydän ne jostain sitä ennen.. Ei minun kyllä pitänyt Seppo -kurssista kirjoittaa. Vaan siitä kuinka mukavaa on se, että on taas maanantai. Siis oikeasti. Jos tänään ehtisimme miehen kanssa yhdessä kauppaan, kun ne on auki sinne yhdeksään. Ja kerrankin ehdimme viettämään yhdessä hieman aikaa. Niin että maanantaikin voi olla ihan hyvä päivä. Niin tai katsotaan sitten työporukan virkistymisen jälkeen, kuinka hyvä tämä maanantai todellisuudessa on.

Kaverin kanssa tuli puhuttua pari vuotta sitten henkeviä. Hän kertoi ihan tosisaan, että hän olisi voinut töissään istua hiekkalaatikolla kaivamassa syvää kuoppaa ja jos joku olisi kysynyt jotain niin hän olisi vastannut ihan pokkana, että kaivaa työmotivaatiota. Lisäksi hänelle oltiin heinähoidossa ihan vakavasti sanottu, että heidän päiväkodissaan kummittelisi ja sen takia vanha johtava olisi ollut hieman sekaisin. Ei siihen oikein voinut muuta todeta kun, ettei nyt kaikki muumit ole laaksossa, koska mörkö vei ne. Jatkoin kuitenkin juttua vielä hieman eteenpäin, että onko se nyt niin kumma jos inkkarit vähän hiippailee pitkin päiväkodin tiloja, koska niiltä on kanootit kateissa. Kyllä sitä on omassa työssäkin aika usein silmät selällään ja päätä saa pyöritellä ihan todenteolla. Toisinaan tekisi mieli repiä hiuksia päästä ja huutaa, ettei jotain asiaa voi hoitaa noin. Niin ja rehellisesti täytyy kyllä tunnustaa, ettei työpaikallanikaan kaikki ole niitä penaalin terävemp...

Ja molemmat nimittäin komeassa kaaressa ja vielä kaiken lisäksi niskaan ja kovalla vauhdilla. Ai niin, mutta minähän olen lapseton . Kyllä minä voin joustaa ja venyyttää työpäiväänä muiden vuoksi ja milloin vain. Sehän on ihan itsestään selvää. Tietenkin. Eihön minulla ole muutakaan elämää työt. Niin eihän minun parisuhteeni tarvitse aikaa kun ei meillä ole niitä lapsia . Kuullostaako tutulta? Ihan puhdas fakta on se, että lapsettomat , joutuvat joustamaan huomattavasti enemmän kuin lapsellinen : kesälomat katsotaan lapsiperheiden etujen mukaan. Mitä väliä vaikka lapseton joutuisi viettämään joka kesälomansa joko toukokuussa tai elokuussa, koska lapsiperheiden lomat alkavat aina viimeistään juhannuksesta ja sitä rataa. Lapsettomille työnnetään enemmän myös ilta- ja viikonlopputöitä enemmän kuin perhellisille. Tai sitten ihan vain yli 8 h työpäiviä. Eihän hänellä voi olla kiire kotiin, kun ei ole lapsia. Kävikö koskaan mielessä, että voi siellä kotona olla vaikka koira, jonka ...