Rapatessa Roiskuu

Vieläkös muistatte lukumaratonin ? Lupasin heti martonin jälkeen, että kirjoitan jossain vaiheessa noista lukistani kirjoista. Onhan tässä jo aikaa kulunut, mutta en ole vain ehtinyt kirjoista kirjoittaa. Tässä olisi nyt yksi näistä kirjoista, jonka luin tuon maratonin aikana. Kirja kuuluu Narnia-sarjaan. Olin ensin ajatellut, että olisin kesän aikana perinteisten kesäkirjojen tilalta lukenut kaikki Narniat, mutta toisin kävi, kun aloin lukemaan Diana Gabaldonin kirjoja. Maratonissa lukulistalla olivat siis Narnian velho ja leijona sekä Prinssi Kaspian. Narniat on kirjoittanut C. S. Levis ja tämä sarja kuuluu lastenkirjojen aatelistoon.  Kun lapset, Peter, Susanna, Edmund ja Lucky, joutuvat lähtemään Lontoosta sotaa karkuun, he joutuivat ihmeelliseen seikkailuun Lucyn löydettyä kaapista taikamaailman, Narnian. Ei tahtonut kukaan tyttö-rukkaa uskoa, kun hän kertoi kohtaamisesta ihmeellisen Faunin kanssa ja eläimistä, jotka puhuivat. Päätyivät sitten sattuman kautta muutkin Narn...

"Kesä, Roihu, sä ja mä. Tässä ollaan yhdessä. Du och jag, you and me, alla ropa unity." Kesän odotetuin leiri on takana. Onneksi. Vaikka oli todella kivaa ja hauskaa, on oikeasti kiva olla jälleen kotona. Sain tutustua huikeisiin tyyppeihin, sain uusia ystäviä ja mahtavia kokemuksia. Sain kokea suurleirin tunnelmaa yhdessä 17 000 muun partiolaisen kanssa. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa paljuun ja kuumailmapallon kotiin kokeilemaan miltä tuntuu käyttää "liekinheitintä". Pääsin rentouttavaan jalkakylpyyn ja nukuin teltassa pitkästä aikaa. Tein läjäpäin ystävännauhoja ja annoin niitä eteenpäin. Olin toisille tukena, tunteet pinnassa. Olen kuunnellut, lohduttanut, halannut ja ollut lähellä. Ymmärsin kielitaidon merkityksen. Koin riittämättömyyttä ja sitä, etten tehnyt tarpeeksi auttaakseni muita. Join kahvia ja paljon pepsiä sekä vissyä. Kävin leirisairaalassa ja kannoin laatikoita. Juoksin pitkin evon metsiä milloin minkäkin asian vuoksi. Kävin katsomass...

Bongasin Ketun luola blogista lukumaratonin. Tarkoituksena on siis lukea 24 tunnin kuluessa mahdollisimman paljon. Huoltotaukoja saa pitää, samoin kuin lepoajan, mutta toki ne vähentävät lukuaikaa. Koska olen lomalla ja sataa vettä niin mikäpä olisikaan parempi tapa viettää päivää kuin lukumaraton. Tänään on myös muutenkin äärimmäisen hyvä päivä viettää kirjan ääressä, sillä miehellä on pitkä päivä töissä. Näin ollen aloitan maraton urakkani sen jälkeen kun olen vienyt hänet töihin ja palannut takaisin kotiin. Vielä pitäisi hieman katsoa valmiiksi tuota lukemista, mutta toisaalta tämä maraton voisi hyvinkin kulua Diana Gabaldon matkantekijä-sarjan parissa. Tämä lukumaraton on ensimmäiseni, mutta todella toivon, ettei se jää viimeiseksi. Maratonin etenemistä voikin seurata instagramin puolelta: Rapatessa_roiskuu ja blogiin on tulossa maratonin jälkitunnelmia sitten perästäpäin. Jos sinä haluat vielä tämän päivän aikana tehdä extempore osallistumisen lukumaratonille niin ilmoitta...

Tämän kirjoituksen olen aikoinaan kirjoittanut vieraskynästä Sankarin sekalaista sakkia-blogiin. Johanna Hulkko kirjoittaa Geoetsivät -sarjaa, joka sopii loistavasti lapsille ja lapsenmieliselle. Sarja rakentuu loistavasti geokätköilyn ympärille, mutta kirjoissa vilahtelee myös partio jossain määrin. Kirjan päähenkilönä on nelosluokkalainen Raparperi ystävineen ja geokätköilyharrastus vie heidän mitä jännittävimpiin seikkailuihin. Kirjat eivät kuitenkaan ole pelkästään kätköilyä. Mukaan mahtuu ystävyyttävyyttä ja rajojen kokeilua sekä koulumaailma omine kommervenkkeineen. Toisinaan Raparperi ystävineen pääsee käyttämään salapoliisin taitoja arvoitusten ratkaisemiseksi. Hulkon kirjat tempaavat hyvin mukaansa. Juoni on hyvä ja siinä on helppo pysyä perässä. tarina on senverran mielenkiintoinen, että kirjan lukee kerralla, koska sitä ei millään malta laskea käsistä alas. Kirjan iso teksti mahdollistaa myös juuri lukemaan oppineenkin lukukokemuksen ja sen, että hekin saavat viihtyä ...

Jane Austenin Uskollinen ystävä, kootut kertomukset hyppäsi silmiini eilisen kauppareissun yhteydessä. Muistelin, että Austen on pidetty kirjailija ja hänen tunnetuimpia kirjojaan ovat ylpeys ja ennakkoluulo sekä järki ja tunteet. Näin alkuun täytyy kuitenkin myöntää, etten ole kumpaakaan noista lukenut. Austenin Uskollinen ystävä (tammi, 2007) koostuu neljästä kirjenovellista, joiden pitäisi takakannen mukaan olla hauskoja ja irstailevia. Mielestäni kirjasta on kuitenkin hauskuus kaukana ja kirja on äärimmäisen raskas lukea. Henkilöhahmoissakaan ei oikein tahdo pysyä perässä. Täytynee rehellisesti myöntää, etten saanut kirjaa luettua loppuun asti. Neljästä novellista sain luettua kolme ja puoli. Mutta, kun kirjaan ei pääse sisään niin siihen ei pääse sisään. Uskallan kuitenkin rohkeasti suositella tätä Austenin kirjaa heille, jotka lukevat iltaisin saadakseen unen päästä paremmin kiinni. Siihen tämä kirja on oivallinen apuväline.

Kaupassa käydessäni kiersin tuttuun tapaan myös kirjahyllyt läpi lukemisen toivossa. Kevätlomalla luin ihan tolkuttoman määrän ja ajattelin, että kesäloman aikana sitä ehtisi lukea tuplaten sen mitä tuollaisen lyhyen loman aikana. Silmiini osuikin muutama loistavan oloinen kirja, joista tämä Marrie, tyttö ikkunassa oli yksi. Sattuman kauppaa taisi olla myös se, että kyseessä oli vielä kaiken lisäksi tarjouspokkari, joten pakkohan se oli mukaan napata. Marrie, tyttö ikkunassa on Joan G. Robinson kirjoittama satu sille lapselle, joka on päättänyt jäädä asumaan myös meihin aikuisiin. Tarina on kiehtova ja mukaansa tempaava ja voin taata, ettei kirjaa haluaisi millään laskea käsistä alas, vaan se suorastaan huutaa lukemaan itsensä kerralla loppuun. Kirja kertoo ujosta ja orvosta Annasta, joka tuntee itsensä kaikesta ulkopuoliseksi. Keväällä hän pääsee lähetetään koko kesäksi rannikolle meren äärelle, jossa hän tutustuu jännittävään Marrie tyttöön, jonka kanssa aika lentää kuin sii...

Olemme miehen kanssa viettäneet joka kesä huomattavan paljon aikaa vanhempieni asunnolla. Heidän asunnostaan onkin tavallaan tullut meille kesäkoti. Tämä kesä on varmaan poikkeus kaikkien kesien joukossa sillä tällä kertaa kesäkotiin olisi tarkoitus asettua hieman pidemmäksi aikaa ja ihan koiruuden kanssa. Kesäkodin ehdottomasti hyvä puoli on siinä, että pääsemme hetkeksi irti kerrostalolähiöstä ja voimme halutessamme saunoa ja grillata vaikka joka päivä. Puolensa kuitenkin kaikessa. Vaikka musta onkin kiva siirtyä kesäkodille talonvahdiksi, on oma koti kuitenkin aina oma koti ja näin leirin jälkeen olisi kyllä ollut kiva olla vähän pidempään kaikessa rauhassa omassa kodissa. Ehkäpä siirrän hetkiseksi ompelukoneen ja jotain kankaita osoitteesta toiseen ja nautin kesän antamasta tilasta ja rauhasta. Mutta senkin teen vasta ensi viikolla.