Teoriaa Miehistä - Valpas ja reipas reseriläinen
Reilu vuosi takaperin kolahti postilaatikosta lattialle se kuuluisa tornikirje. Olipa valpas ja reipas reserviläinen saanut olla lähes kymmenen vuotta kaikessa rauhassa ja hilaisudessa ilman, että tornilaitos muistutti häntä olemassa olostaan. Olikos siis mikään ihme, kun syntymäpäivän kunniaksi saapunut tornikirje aiheutti ahdistusta, kiukuttelua ja yöunien menetystä armottoman vitutuksen lisäksi. Lähes kymmenen vuoden ajan oli valpas ja reipas reserviläinen saanut tuudittautua omaan haavemaailmaansa, ettei enää tarvitsi koskea tikullakaan armeijan harmaisiin tornilaitoksen unohdettua hänet.
Alkujärkytyksen jälkeen valpas ja reipas reserviläinen palautti inttimuistot mieleen. Sisäinen levottomuus sai vallan reserviläisestä ja ajoittain hän vaikutti aivan pikupojalta, joka sai leluaseen käteen ensimmäistä kertaa. Mitä lähemmäksi lähtö tuli, sen levottomammaksi reserviläinen muttui. Kävellessään hän mutisi marssilauluja puoliääneen "Vasen kaks kolme, vasen vasen... Aku kiipes puuhun ja Iines otti.." ja hoki rytmiä vasen, oikea, vasen, oikea. Vanhat toverit olivat mielessä ja juttua inttiajoista riitti ihan tuutin täydeltä.
Koittipa sitten lähtöaamu. Puoliso kiskottiin kukon laulun aikaan sängystä ylös aamukahvi seuraksi. Viimeiset taravat laitettiin laukkuun ja tupakat samaan paikkaan suklaiden ja keksien kanssa. Väsynyt reserviläinen suuntasi autonsa kohti tornilaitosta, jossa pojista tehdään kuulemma miehiä, ja siellä monet muut saman kohtalon kokeneet kohtasivat jälleen. Radiohiljaisuus kotiväelle. Satunnaisen puhelun lupaus, jos olisi aikaa ja akkua. Himot ja halut reserviläinen työnsi taka-alalle samoin kuin omat aivot. Yksilön hävitys ja tilalle joukkue, joka olisi kaikki kaikessa. Yksi mokaa, kaikki kärsii -periaate oli tuttua jo palveluajalta. Joukkuetovereiden näkeminen piristi valppaan ja reippaan reserviläisen mieltä. Eipä tarvinnut yksin helvetissä kärsiä. Sama porukka koossa, ainakin osittain. Kertyi reserviläiselle roppa kaupalla uusia muistoja, kahvin puutetta ja kipuja sekä nivusiin painetta. Juttuja kotiväelle kerrottavaksi. Lupaus tovereille kotiin lähdön hetkellä: ehkä takaisin sitten joskus kymmenen vuoden päästä. Sitten otetaan uudestaan.
Kului vuosi ensimmäisestä tornikirjeestä. Kolahti postiluukusta lattialle jälleen tornikirje. Kirosanojen saattelemana kuoren aukaisu: Ei helvetti, ei kai taas!
Koittipa sitten lähtöaamu. Puoliso kiskottiin kukon laulun aikaan sängystä ylös aamukahvi seuraksi. Viimeiset taravat laitettiin laukkuun ja tupakat samaan paikkaan suklaiden ja keksien kanssa. Väsynyt reserviläinen suuntasi autonsa kohti tornilaitosta, jossa pojista tehdään kuulemma miehiä, ja siellä monet muut saman kohtalon kokeneet kohtasivat jälleen. Radiohiljaisuus kotiväelle. Satunnaisen puhelun lupaus, jos olisi aikaa ja akkua. Himot ja halut reserviläinen työnsi taka-alalle samoin kuin omat aivot. Yksilön hävitys ja tilalle joukkue, joka olisi kaikki kaikessa. Yksi mokaa, kaikki kärsii -periaate oli tuttua jo palveluajalta. Joukkuetovereiden näkeminen piristi valppaan ja reippaan reserviläisen mieltä. Eipä tarvinnut yksin helvetissä kärsiä. Sama porukka koossa, ainakin osittain. Kertyi reserviläiselle roppa kaupalla uusia muistoja, kahvin puutetta ja kipuja sekä nivusiin painetta. Juttuja kotiväelle kerrottavaksi. Lupaus tovereille kotiin lähdön hetkellä: ehkä takaisin sitten joskus kymmenen vuoden päästä. Sitten otetaan uudestaan.
Kului vuosi ensimmäisestä tornikirjeestä. Kolahti postiluukusta lattialle jälleen tornikirje. Kirosanojen saattelemana kuoren aukaisu: Ei helvetti, ei kai taas!
Kommentit
Lähetä kommentti