Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

torstai 24. heinäkuuta 2014

Soppakulho ja murokippo

Ostin kivat rintsikat Tallinnasta hääpuvun kanssa, sovittamatta.. Noh aloin sitten laittamaan niitä päälle ennen kuin vein puvun ompelijalle. Sitten iski tajuntaan, etten tosiaan voi laittaa niitä puvun alle. Olisihan siinä vierailla pokassa pitelemistä kun liivit tipahtaisivat lattialle kesken juhlan ja vielä kaiken lisäksi helman kautta.

Nousipa mieleen se, että joku joskus sanoi, että olisi hyvä joskus käydä ihan liivikaupassa säännöllisesti tarkistuttamassa kuppikoko. Päätin siltä istumalta ajaa lähimpään liivikauppaan ja pyytää asiantuntijan apua ongelmaan.

Kiva mennä liikkeeseen ja tuumata myyjälle, että nyt on ongelma. Tarvis uudet liivit, valkoiset ja olkaimettomat ja ne tulee hääpuvun alle. Myyjä siinä katseli ja tuumaili ja kysäs kokoa. Kerroin. Myyjän kommentti oli vaan, että pieleen meni ja pahasti..

Lopputulos olikin sitten kolme kokoluokkaa suuremmat ja itselle ahdistus. Mistä ihmeestä löytyisi jatkossa kivoja liivejä. Painelin siihen seuraavana päivänä seppälään, Prismaan ja cittariin vain toteamaan, ettei niissäkään juuri myydä tarvitsemaani kokoa. Prismasta sentään löytyi muutamia ja ihan kohtuu hinnalla ja vielä kivan näköisiä. Seppälästä ja Cittarista ei yksiäkään.

Onko tämä siis iso rintaisten syrjintää? Miksi ihmeessä kaupat myyvät vain pienen tai normaalin rintavarustuksen omaaville naisille liivejä? Niin siis niitä kivan näköisiä. En minä halua missään mummoliiveissä kulkea.

Liikkeestä onneksi löytyi kivat liivit hääpuvun alle. Maksoivat paljon, mutta tunsin itseni kauniiksi niissä. Se on pääasia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti