Rapatessa Roiskuu

Kyllä kannatti anoa jälkikäteen lomat pidettäväksi tammikuulle ja lähteä lämpöön. Jotenkin ihan mahtavaa oli päästä aurinkoon ja lämpöön. Ihanaa oli se, että tuon ihottuman oireet katosivat reiluksi viikoksi kokonaan. Mutta kaikein eniten nautin siitä, että kerrankin oli aikaa olla miehen kanssa kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja nauttia siitä yhteisestä ajasta. Meillä kun hyvin, hyvin harvoin työajat menee yksiin. Meidän hotellina oli Solvasa Atlantida. Huoneistohotelli ja ei ihan rannan tuntumasssa, mutta kuitenkin kohtuumatkan päästä. Hotelli oli rauhallinen ja täytti hyvin meidän tarpeet. Olisihan tuolla altaitakin ollut, mutta ei me missään vaiheessa sinne asti ehditty. Ja ei haittaa ollenkaan. Ei meistä kumpikaan ole mikään auringon palvoja saatika sitten mikään rannalla löhööjä. Vaan me liikumme pitkin pokin ja tutustumme tietysti kätköillen uuteen ympäristöön. Kätköjä tuli haettua viikon aikana vähänlaisesti, mutta kätköily ei ollutkaan tämän reissun pääpointti.  Hiekk

Ja juuri niin nimensä mukainen. Vihaan pakkasia auton vuoksi. Tai en oikeastaan pakkasia vaan sitä että ensin ollaan plussalla ja sitten miinuksella, jonka jälkeen plussalla ja taas miinuksella. Auto kylläkin toimii kuin unelma, mutta sen ovet kuuluvat pakkasen vihaajien joukkoon. Siis oikeasti! Ovien lukot toimivat pakkasella jos niitä huvittaa. Ja kuskin puolella ei taida huvittaa kyllä ollenkaan, ollaanpa sitten pakkasella tai plussalla. Muut kun jännittävät, että lähteekö auto käytiin, niin minä jännitän sitä, että saanko ne helvetin ovet auki. Ja kuten varmaan arvata saattaa, niin tänään en päässyt auton ovien kanssa yhteisymmärrykseen siskoni luota lähtiessä. Kylläpä siinä kävi mielessä tämä tv:stä tuttu laulu "miksi ovet ei aukene meille." Ja lukkosulan pirulainenkin pääsi loppumaan. Tosi kiva. Eihän siinä auttanut muu kuin kävellä miehen työpaikalle hakemaan toinen auto, jotta pääsisin edes kauppaan hakemaan pahamaineista lukkosulaa lisää. Ja kun pääsin autoni

Kävin tänä aamuna eräällä koululla puhumassa kiusaamisesta. Luokan opettaja pysäytti minut eilen käytävällä ja kysyi, että haluaisinko tulla vierailemaan heidän luokkaansa ja puhua ystävyydestä, kiusaamisesta ja hyvistä tavoista. Tietenkin halusin. Menin tuttuun luokkaan ja katsoin oppilaita. Pulpettien ääressä istui ihan vieraita lapsia ja muistin, että viimeksi kun olin luokassa käynyt, oli suurin osa oppilaista jo isoja kuudes luokkalaisia. Nyt pulpettien takana istui suhteellisen pieniä koululaisia. Niin, johan olen ehtinyt olemaan täällä töissä tovin aikaa. Niin ne lapset vain kasvavat.  Kuva Iltalehden artikkelista  "Kiusaamisella haetaan valtaa jo päiväkodissa" Kerroin lapsille, että toisille kannattaa puhua kauniisti ja ystävällisiä sanoja, sillä niistä tulee kaikille hyvä mieli. Samalla sanoin, että toisesta rumasti puhuminen, haukkuminen ja ilkeily on kiusaamista. Puhuin heille myös siitä, että sanat voivat satuttaa ihan yhtä paljon kuin tois

Haluan takaisin lämpimään ja tien päälle. Juuri nyt ei työnteko nappaisi. Vihaan aikaisisia aamuja etenkin silloin, jos olen ollut edellisen päivän kokonaan töissä. Aah, eläköön työajaton työ!

Niin juuri se. Katsoin Bonesia kahvin ja suklaan kera. Ja tietysti useamman jakson verran. Olen siis ysi kaudessa onnellisesti menossa ja joululahjaksi saamassani tuotantokaudesta on vielä paljon jäljellä myös työaamujen kahvin kanssa nautittavaksi. Mutta miksi siis itkupilli? Noh, sehän on itsestään selvää, että Bonesin ja Boothin välillä on kipinöinyt aina ja tätä olen odottanut kuin kuuta ja nousevaa. Siis oikeasti! Ja jotenkin omalla tavallani näin minut ja mieheni Bonesiss ja Boothissa. Kuvista ja videosta voikin varmaan päätellä itkemisen syyn. Mutta en olisi ikinä arvannut, että tuo kohtaus nostaa kyyneleet silmiin niin tehokkaasti. Onneksi mies on töissä ja sain pillittää kaikessa rauhassa. Ai kamala. Tai siis ei.. Aah.. Onneksi omat häät ovat onnellisesti takana, sillä olisin muuten saattanut pyörtää oman päätökseni kirkkohäistä ja haluta puutarhajuhlat.

Alkuviikosta lähdettiin Sofin korvien takia eläinlääkärin puheille. Sen verran reppanalta ja kipeältä tuo näytti roikkuvan korvansa ja jatkuvan pään ravistelunsa kanssa. Hyvä, että mentiin ja näin jälkiviisaanhan on vielä parempi sanoa, että olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin.. Korvatulehdushan sieltä löytyi ja kun siinä kyselin lääkäriltä, että voisiko se johtua jostain ruoka-aineesta, pudisteli tämä vain päätään. Ei kuulemma ollut koskaan nähnyt allergian puurouttavan vain toista korvaa. Korvatulehdus oli puhtaasti hiiva- ja bakteeriperäinen. Onneksi näin. Ei tarvitse taas käydä ruoka-aineita läpi vaan uskallettiin ottaa Sofin ruokalistalle jotain muutakin kuin kanaa, kalkkunaa ja lammasta.  Lääkkeitä tulikin koiruudelle sitten vähän joka lähtöön. Saatiin uusi puhdistusainepullo, antibiottipohjaiset korvatipat sekä perus pilleri-biotit. Nyt korva alkaa olla jo parempi. Onneksi, sillä lääkekuuritkin päättyvät huomisaamuun. Kontrolliin pitäisi kuitenkin mennä. Mahdollista on se,

Allergiat ovat meidän taloudessa jo arkipäivää. Niiden kanssa on totuttu elämään ja pärjäämään. Mutta alku oli hankalaa. Kaikki alkoi ilmenemään siinä vaiheessa kun siirryttiin pentu ruuasta pois. Roikkuva, kipeä korva Penturuuan jälkeen ei maha kestänyt juoniori ruokaa ollenkaan. Palattiin siis takaisin penturuokaan. Kokeilimme myös herkälle ja allergisille koirille tarkoitettua ruokaa, mutta heikoin tuloksin. Pitkään saatiin taistella ja etsiä ennen kuin löydettiin sellainen ruokamerkki, joka oli meidän koiran mahalle hyvä. Koiran ruuan vaihteluuden vuoksi pystyimme päättelemään, että allergisoivat elementit olivat härkä ja posuu. Siinä vaiheessa kun saimme Sofilta mahan kuntoon, alkoivat muut ongelmat.  Sofilla korvat rupesivat punoittamaan ja nostamaan likaa pinnalle. Lian myötä myös korvat kutisivat ja Sofi olikin jatkuvasti korviaan raapimassa. Korva roikkui alempana ja koiruus onnistuikin raapimaan korvan verille asti. Aikamme tilannetta seurattuamme veimme Sofin eläin

Niin.. Sitähän tämä blogi kaipaa ja paljon. Temperamenttisena tyyppinä otan ehkä liian usein oman työni tuomat rajoitukset myös täällä blogimaailmassa huomioon. Etenkin silloin kun pinnan alla kiehuu tai arvon kerta toisensa perään, että voinko kirjoittaa jotain julkisesti. Niin on käynyt mm. Teoriaa Miehistä -sarjan kanssa. Siitähän sitä juttua riittäisi, mutta viran tuoma velvollisuus laittaa liian usein miettimään järjellä asioita. Pitäisikö siis pitkästä aikaa antaa ravan roiskua ja urakalla? Päästää se kaikki pinnan alla kuohuva irti ja antaa tulla oikein olan takaa.. Niin siinä onkin minulle se pulma. Jaah.. Jos laittaisin mietintä myssyn oikein syvälle päähän ja keräisin rohkeutta tuulettaa kaappien luurankoja.. Ei kun siis..

Tässä teille tänään toinen variaatio eilisestä kampauksesta. Teko tavaltaan kampaus on lähes samanlainen kuin eilinenkin kampaus, mutta muutama ero toki löytyy. Tämä kampaus onkin näistä variaatioista se arkisempi. Tämän variaation kanssa edustin nykyisen työpaikkani työhaastattelussa sekä edellisissä valmistujaisissani. Lisäksi tämän tekee vaikka kesken työpäivän, jos on yhtäkkiä tarvetta näyttää siistimmältä, sillä kampaus pysyy tarvittaessa kasassa hetken aikaa myös ilman lakkaa. Tarvikkeina kampaukseen ovat ponnaripannat, vahva hiuslakka ja tietysti hiusharja.   Pujota ponnaripannat kaulalle ja harjaa hiukset toiselle sivulle. Nosta tämän jälkeen pannat paikoilleen.  Harjaa hiukset tasaiseksi ja ota korvan kohdalta hiuksista samalla tavalla kiinni kuin laittaisit hiukset ponihännälle.  Pujota hiukset pantojen ali niskaan ja kieputa hiukset pantojen ympärille aina alakautta. Tasoita hiukset niskaan pannan mitalta. Halutessasi voit kiinnittää hiusrullan

Olin ajatellut aloittaa päivän  Bonesin kanssa. En ehtinyt. Olisi pitänyt nousta puoltatuntia aikaisemmin, joten valitsin sängyn. Olen loman jälkeen ollut kaksi päivää töissä ja tänään on kolmas. Olen niin väsynyt, etten vaan millään jaksaisi lähteä töihin. Tänään töissä riittää vilsketta ja vilinää kun talo on täynnä eskareita ja puolet omasta väestä sairaslomalla. Mahtavaa! Ja rehellisesti sanottuna, en löytänyt eilen sähköpostista tämän päiväisen tapahtuman runkoa. Sinne se hukkui loman aikana. Loistavaa! Juuri nyt yitän vaan litkiä kahvia sen verran naamariin, että selviäisin hereillä ruuhkaan. Niin sekin vielä. Meiltä kun aelee Helsingin suuntaan niin motari on ruuhka-aikaan kuitenkin tukossa. Mietin siis jo tässä vaiheessa vaihtoehtoiset reitit valmiiksi. Noh, ei varmaan auta muuta kuin kiskoa kengät jalkaan ja painella autolle. 

Bloggaajien Blogiyhteistyön tuloksena saatiin aikaiseksi hiushaaste, jossa tarkoituksena on jakaa hyviä vinkkejä helpoista ja nopeista kampauksista, jotka sopivat sekä arkeen että juhlaan. Tämäkin juttu on vain viikon myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tällä kertaa luvassa kampaus, johon ei tarvitse juuri mitään. Tämä versio on juhlavampi ja toisen variaation arkeen julkaisen sitten hieman myöhemmin. Kampaukset ovat teko tavaltaan lähes identtiset, mutta näyttävät täysin erilaisilta. Kampausta varten tarvitset ponnaripannan, hiuslakkaa ja harjan. Kahdella ponnaripannalla kampauksesta tulee aavistuksen tukevampi kuin yhdellä pannalla.   Pujota pannat kaulalle ja harjaa hiukset toiselle sivulle.  Nosta pannat tämän jälkeen paikoilleen.   Harjaa hiukset tasaisiksi siten, etteivät pannat pääse liikkumaan.   Kierrä hiukset rullalle ja pujottele hiukset ponnaripantojen ympärille niskan kautta.  Levitä hiusrulla tasaisesti niskaan koko pannan

Siitä tulee keväällä viisi vuotta kun kävimme hakemassa pienen saksanpaimenkoiran kotiin. Siis oikeasti pienen. Kaveri oli vain kengän kokoinen. Silloin kun menimme hakemaan koiraa kotiin, saimme valita kahdesta pennusta. Ensimmäinen söi pienet kivetkin lattialta, mutta tuli rohkeasti vastaan ja oli leikkisä ja sitten tämä toinen peruutti neljä askelta kun otimme yhden askeleen eteenpäin. Arka kuin mikäkin, mutta niin sympaattinen, joten valitsimme sen aran pennun.  Meidän onneksemme kevät alkoi olla jo suhteeellisen pitkällä silloin kuin toimme Sofin kotiin. Meidän talon takana on metsää reilusti ja sinne oli hyvä pennun kanssa suunnata. Ensin mentiin ilman hihnaa kaveria kantaen metsän reunaan ja aika pian olikin sitten pakko hommata hihna ja panta, sillä jos tuli toinen koira vastaan, otti meidän neiti hatkat huutaen ja vauhdilla. Tosin helppohan tuo oli löytää sillä, joka kerta se oli kotiovella odottamassa. Ja ihan pienestä pitäen Sofi on kulkenut m

Lomat on taas lusittu ja töihin paluu odottaa. Ihan kiva, sillä pidemmän päälle tämä lomailu saisi ehkä pään hajoamaan. Mutta kerrankin voin sanoa loman tulleen tarpeeseen. On jotenkin hyvin levännyt olo ja sellainen keveäkin. Ehkä tuo etelän aurinko teki tehtävänsä. Mies jäi vielä nukkumaan minun noustessa ulos. Niin tuttua. Tosin silläkin on aamuvuoro, joten poikkeuksellisesti meillä on illalla ehkä yhteistä aikaa olemiseen ja nauttimiseen. Loman paras puoli taisi ehdottomasti olla laatuaika miehen kanssa. Siihen kun on ollut niin vähän mahdollisuuksia viime aikoina. Mulla lyö pää vielä ihan tyhjää. Työtavaratkin oli aamulla ihan kateissa. Löysin sen kassin kyllä, mutta hetki siihen meni. Tosin onhan tässä ehtinyt lomailemaan ja rentoutumaan niin, että työ asiat on kyllä kerrankin jäänyt hyvin tehokkaasti mielestä. Niin, nythän niitä olisi hyvä palauttaa mieleen. Ehkä olen itselle tänään armollinen ja hoidan sen mitä muistan.

Juttu on kirjoitettu YAD:n Street teamin tehtävä palautuksena. Olen Yad:sta kirjoitellut aikaisemminkin täällä ja täällä. (Linkeistä löytyy kahdella hakusanalla kirjoitetut tekstit, joten niissä on myös samoja juttuja.) "Tiivistettynä YAD eli Youth Against Drugs ry on sitoutumaton valtakunnallinen nuorten vapaaehtoistoimintaan perustuva järjestö, jonka tavoitteena on ehkäistä huumausaineiden käyttöä sekä vähentää niistä ja muista päihteistä aiheutuvia haittoja. YAD tarjoaa tukea päihteettömään elämään, päihteetöntä toimintaa ja tietoa huumausaineaiheesta sekä haastaa miettimään omia valintoja ja arvoja." YAD Youth Against Drungs ry Ja koska YAD oli jo toimintansa tiivistänyt hyvään pakettiin, kävin suoraan sen heidän sivuiltaan lainaamassa. Miksi keksiä pyörää uudestaan eikun.. Mutta se ei ollut nyt se pointti mistä halusin kertoa vaan eksyin täysin sivuraiteille. Noista aikaisemmista teksteistä näkee sen, että pääsin YAD:n matkassa pari vuotta sitten Kölniin,

Bloggaajien Blogiyhteistyön tuloksena saatiin aikaiseksi hiushaaste, jossa tarkoituksena on jakaa hyviä vinkkejä helpoista ja nopeista kampauksista, jotka sopivat sekä arkeen että juhlaan. Normaalisti kampausjulkaisut on sovittu julkaistavaksi keskiviikkoisin tammikuun ajan, mutta koska netin kanssa on ollut hieman ongelmia ja siihen päälle häämatka kaikkine kommervenkkeineen aiheutti sen, että olen tapani mukaan jälleen auttamattoman myöhässä. Mutta tässä teille helppo nutturakampaus, joka syntyy nopeasti ja lähes vaivattomasti. Ja mikä parasta, tämä sopii varmasti arkeen ja juhlaan. Tarvitset kampausta varten:  Ponnari x 3 Hengettömiä pinnejä Harjan/Kamman Vahvaa hiuslakkaa (sekä ranskanlettiä varten pitkän pinnan, jos sen teko ei suju luonnostaan.) Kampauksen aloittaminen: Ota toiselle sivulle edestä hiuksia sivuun jakauksen kohdalta ohutta ranskanlettiä varten. Kiinnitä muut hiukset ponihännälle, jotta eivät häiritse letin tekemistä.    Aloita kampaus