Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Uusi vuosi ja uudet kujeet.. ei ku..

Vuosi on taas hurahtanut ihan törkeän nopeasti. Kaiken laista on tullut taas puuhattua ja hyviä muistoja on syntynyt ihan älyttömästi. Tässä nyt vuoden kohokohtia.   Tammikuu: Meidän ensimmäinen yhteinen pitkä ulkomaan matka. Kävimme häämtkalla Teneriffalla . Toisena paljon mietitytti tuo koiruus, joka vietiin eläinlääkäriin heti reissusta kotiuduttuamme. Myös Sofista kirjoitin muuten tammikuussa täällä ja täällä .   Helmikuu Helmikuussa blogissa pyöri mediastakin tunnettu rakkausviikko. Se muuten löytyy koontina täältä . Rakkausviikon aikana muistelin myös minun ja mieheni parisuhdetta ja ihan sitä alkuaikaa. Tuo kirjoitus piti pitkään kärkisijaa kaikkien aikojen luetuimpana.   Maaliskuu Iltasanomat nostivat esiin kehitysvammaisten oikeuksia Täyttä elämää -sarjallaan . Rapatessa Roiskuu -blogi lähti tähän kamppanjaan mukaan. Täyttä elämää -viikon koosteen pääset vilkaisemaan täältä .   Huhtikuu Oli pääsiäinen ja partion taitokisat. Huhtikuu

Teoriaa Miehistä - Miehinen joulu

Sarjamme Teoriaa Miehistä jatkuu. Sarjan aikaisemmin julkaistut osat löytyvät koontina täältä .   Miehet saattavat toisinaan upota omiin ajatuksiinsa hyvinkin pitkäksi aikaa ja silloin ei ole minkäänlaisia takeita siitä, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Toisille sattuu enemmän ja toisille vähemmän. Toisten kohdalla ei voi muuta kuin nauraa ja pudistella päätään. Niin.. Joskus tuttua tutumpikin lausahdus "kyllä isä osaa" pitää enemmän kuin paikkansa.   Eräässä perheessä talon isäntä pääsi vuorostaan antamaan joulumuistamisia eteenpäin kylässä kävijöille. Katseli mies tarkkaan lahjakasseja ja tutki sisältöjä, kunnes sitten sattui vahinko. Soipa isännän tyttären puhelin. Sukulaiset soittelivat kummissaan. Oli sujauttanut Isäntä heidän mukaansa  joulumuistamiset: joulukukan ja lahjakassillisen likapyykkiä, joka herätti hämmennystä ja hilpeyttä. Onhan sitä lahjoja saatu vuosien varrella monenlaisia, mutta että ihan tekemistäkin aatoksi, ihan pyykkirumbaa. Lahja, joka va

Suosittelen: Talvisirkus Matkalla

Kuva
Muistattekos kun viime vuonna kävin katsomassa Talvisirkusta? Tänäkin vuonna suuntasimme työkavereiden kanssa Kaapelitehtaalle Hurjaan Ruutiin katsomaan Talvisirkusta, joka oli viime vuonna saanut saameidät haukkomaan henkeä kilpaa temppujen aikana. Tälle vuodelle olivat valinneet matkateeman. Jo tässä vaiheessa täytyy kyllä sanoa, että esitys oli selkeästi suunnattu aikuisille. Yhtään alle 10 vuotiasta en suostuisi itse esitykseen viemään alkoholin vahvan esillä olon vuoksi. Muuten esitys oli ihan kiva, vaikkei yltänytkään viime vuoden tasolle. Tässä muutamia kuvia tämän vuoden esityksestä. Pahoittelen kuvan laatua.     Vaikka esitys oli mielestäni suunnattu selkeästi enemmän aikuisempaan makuun, oli se silti kiva nähdä. Tuli naurettua ja jopa hieman pyyhittyä silmäkulmia. Jälleen oli taidokkaasti koottu esitys, joka kulki hyvin eteenpäin.   Nämä esityksethän jatkuvat aina loppiaiseen asti, joten vielä ehtii käydä katsomassa, mitä talvisirkus tänä vuonna tarjoaa.

Joulun pehmeät paketit: colitsipaita

Kuva
Sain kerrankin otettua itseäni niskasta kiinni ennen joulua ja istuttua ompelukoneen ääreen. Siinä on toki myös siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa. Katselin jokin aika sitten kaikkia ihania kuvia, joita muut olivat laittaneet facebookryhmissä omista ompelutöistään ja kipinä syttyi ihan heti. Kangastilaus lähti lähes heti kangastukkuun ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella ensimmäisen kangaserän saapumista. Kävin myös ihastelemassa eurokankaan valikoimaa, kun collegea etsin miehen paitaa varten. Tosin oli myös kaava hukassa ja piti sekin ostaa samalla. Burdalta löytyi kuin löytyikin hyvänoloinen kaava, jonka mukaan lähdin collaria tekemään. Hieman kyllä jännitti, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja miehelle en ole oikeasti koskaan aikaisemmin ommellut juurikaan mitään. Helman pituuden ja hihojen pituuden kanssa tuli hieman tenkkapo. Entä jos ne jäävätkin liian lyhyeksi. Niiden pituus tuli katsottua sitten, että kisasin keskeneräisen paidan päälle. R

Onniblogien joulukalenterin 24 luukku: "Tuli kirkkoon mies ja lapsi... oli ulkona vihreää"

Joulun alla on tullut laulettua kurkkukipeäksi joululauluista. Kahdessa eri Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa, kummallakin kertaa kirkossa oli positiivinen ongelma, nimittäin se, ettei kaikki vaan mahdu istumaan. Katselin laulujen lomassa kirkoissa olevia ihmisiä. Lapsia ja aikuisia. Ympärillä täysin vieraita kasvoja, mutta silti on hyvä olla. Vaikka ulkona ei ole lunta ja poikkeuksellisen sään vuoksi sitä saa pelätä, että milloin puihin puhkeaa lehdet, alkaa joulu fiilis saapua pikku hiljaa. Kauneimmat joululaulut ovat osa tuon fiiliksen syntymistä. Ja toisaalta musta on kiva käydä kirkossa. Ihan vain jo senkin takia, että siinä samalla kun laulan voin kuitenkin ajatella omia asioitani. Tämän vuoden joululaulut tulivat tarpeeseen. Sain vain olla. Nauttia. Laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Kummatkin laulutilaisuudet päättyivät Maa on niin kaunis -lauluun. Viimeisessä säkeistössä noustiin seisomaan. Ja kirkossa kaikki lauloivat: Kunnia herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus me

Riemastuttava ja ahdistava joulu

Pidän paljon joulusta. Olen aina pitänyt. Tänä vuonna kuitenkin ehkä hieman ahdistaa. Vaikka pidän siskojeni lapsista, tuntuu kuitenkin, että näin joulun lähestyessä oma ahdistukseni vaan kasvaa. Katso siinä sitten aattoiltana ympärillä pyörivää, kaunista tyttölasta, jonka silmät tuikkivat kuin pienet tähdet. Tiedätkö sen tunteen? Pudottivat pommin näin joulun kunniaksi. Tulee lapsi. Laittoivat viestin. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Olen onnellinen heidän puolestaan kaikesta huolimatta. Sillä hetkellä tuntui hyvältä, että tieto tuli viestinä. Sain omat tunteeni kuriin. Ehkä meidänkin vuoro tulee sitten joskus. Ehkä mekin saamme joskus sellaisen pienen nyytin syliin.

Joulu saapuu pikkuhiljaa

Jouduin antamaan flunssalle periksi. Esimiehelle vannoin, etten kotonakaan tee nyt töitä. Yritän pysyä työkoneesta erossa, vaikka olisi asioita, jotka pitäisi tehdä pois alta ennen joulua. Joulusiivousta on tehty omien voimien rajoissa. Kuusikin saatiin vihdoin haettua. Muovikuusi tosin, mutta kuusi kuitenkin. Kyllä se ihan kuuselta näyttää, etenkin nyt kun valot ja nauhat ovat paikoillaan. Vielä kun kuusen tuoksun jostain saisi niin tuntuisi aidommalta. Ehkä me siihenkin jotain keksitään. Omaa joulukalenteria en saanut tänäkään vuonna aikaiseksi, mutta onneksi Onniblogeilla on yhteinen joulukalenteri, johon minäkin pääsin mukaan. Aattona aukeaa minun luukku. Tämän päivän luukun takaa löytyy Sekalaista sakkia ja huomenna Kätsän käsissä. Lahjat ovat muutamaa Lukuunottamatta valmiit. Vielä pitäisi hieman askarrella ja leikkiä steariinin kanssa. Katsotaan mitä tänään saisi aikaiseksi näin sairaslomalla. Ihana esimieheni antoi hyvin vinkin flunssan potemiseen: Juo paljon lämmintä.

Pitäisi...

Pitäisi siivota ja laittaa kotia joulu kuntoon. Pitäisi käydä lahja ostoksilla ja aloittaa lahjaompeluiden teko. Pitäisi leikata muutamat kankaat ja kaavat. Pitäisi hankkia kuusi ja miettiä mitä sitä jouluna söisi. Pitäisi valmistella viikonlopun töitä. Pitäisi kirjoittaa yksi puhe lasten kauneimpiin joululauluihin. Pitäisi kirjoittaa muutama koulukirkko puhe. Pitäisi jaksaa vielä reilu viikko pitkiä päiviä ja joulun viettoa ennen joulua. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, ehkä hieman tuotakin, mutta jos saisi tehtyä edes jotain niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Joulu on mulle hyvin tärkeä. Ollut aina. Viimeiset pari vuotta tosin on tuntunut, että joulun vietto aikaistuu vain vuosi vuodelta. Toki ensimmäinen jouluglögi tilaisuus oli tänä syksynä jo lokakuun lopussa. Välillä Myös tuntuu, että joulua on juhlittu ihan riittävästi aattoon mennessä. Voiko jouluun kyllästyä? Entä jos olisin koko joulun kiltisti kotona ja lukisin vain hyviä kirjoja ja katsoisin hyviä leffoja. Jättäisin ka

Kissa pöydälle ja härkää sarvista

Eilen sain vihdoin ja viimein varattua ajan gynelle. Siitä on moni mulle sanonut jo pitkään ja joo tiedän, että olisi varmaan pitänyt tuokin asia hoitaa jo aikoja sitten pois alta, mutta mutta.. Moni sanoo, että suomalainen mies ei puhu. No kyllä se taitaa päteä samalla tavalla myös meihin naisiin. Lapsettomuus on kipeä asia. Sitä on äärettömän vaikea ottaa esille. Huomasin sen gynelle aikaa varatessa. Tai siis gynellehän ei saa suoraan aikaa varattua vaan pitää mennä lääkärin kautta, joka sitten kirjoittaa lähetteen, jos kokee sen tarpeelliseksi. Suositushan on se, että gynellä käytäisiin kerran vuodessa katsomassa, että kaikki on ok. Multa hoitaja kysyi puhelimessa, että onko kyse jostain sairaudesta. Nii-iin.. Kyllähän siinä sai taas hetken miettiä, että mitä sitä vastaa. Sönkötin siinä sitten, että ei tai ehkä tai miten sen nyt sitten ottaa. Olin hetken hiljaa ja kerroin kaiken oleellisen. Toisaalta se tuntui häpeälliseltä myöntää, että hei mussa saattaa oikeasti olla jotain

Väsynyt kulkija

Viikonloppu oli kyllä sellaista hullun myllyä. Oli monenlaista puuhaa ja tekemistä ja pitkiä aikoja sitä ei ehtinyt aloillaan olemaan. Perjantaina kävin työkavereiden kanssa syömässä ja katsomassa Talvisirkusta. Kirjoitan siitä ihan oman jutun vielä piakkoin. Lauantaina kutsui Hartwall-areena ja Kaija Koo. Sunnuntai aamuna olin ensimmäistä kertaa jaksamassa ehtoollista kotikirkossani. Niin ja sitä ennen oli tietysti partiolaisten lipunnosto. Eilenkin oli vielä vapaa päivä. Se meni tosin lepäämiseen. Lipunnosto partiovaatteissa ei ollut hyvä veto puolikuntoiselle. Harvoin viikonlopulle osuu näin paljon kaikkea. Joka päivä jotain. Toki oli kivaa, mutta hyvin rankkaa on olla päivästä toiseen sosiaalinen. Se eilisessä olikin parasta, kun sain nauttia hiljaisuudesta miehen ollessa töissä. Ei tarvinnut miettiä sen enempää. Tänään heräsin vihaiseen soittoon töistä. Hetken jo säikähdin, että olenko unohtanut jotain tärkeää. On vaan vaikea saada paikat jotain varten tyhjiksi, kun ei ku

Karhunpoika sairastaa... ja arvonnan voittaja.

Flunssa on pesiytynyt meidän kotiin. Harvoinpa sattuu näin, että ollaan molemmat samaan aikaan kipeänä. Tämän viikon jos jaksan kunnialla vetää loppuun asti niin ensi viikolla voi huoleta sairastaa. Marraskuussa laitoin pystyyn arvonnan, jossa palkintoja oli väritettävät joulukortit. Arpaonni osui tällä kertaa Syysmuumin kohdalle. Paljon onnea. Palailen taas asiaa, kunhan saadaan tämä pahin olo selätettyä.