Rapatessa Roiskuu

Facebook muistutteli onnellisena siitä, että meidän koiraneiti Sofia on tullut kuutisen vuotta sitten kotiin pienen pienenä pentuna. Olihan se silloin ihana. Ja onhan se ihana ja äärimmäisen rakas edelleen. Tänään on vaan taas näitä aamuja, että voisin kiikuttaa koiran niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Pienestä suloisesta ja arasta koiranpennusta on kasvanut yöterroristi. Päättipä kaveri taas räyhätä puolet yöstä. Pitää varmaan jotkut laudat hakata ikkunoiden eteen, ettei tuo näkisi ulos. Tai sitten pitää tehdä lehden jakajalle valitus, että sen pitää liikkua täysin äänettömästi ja näkymättömästi. Nyt tuo tuholainen nukkuu suloisesti "pienessä" kerässä tuossa lattialla. Hyvähän se nyt on nukkua, kun on ensin valvottanut puoli yötä. Reilu peli.

Mies oli yhden yön kätköilyreissulla ja palasi kotiin myöhään eilen illalla. Minä olen ehtinyt viettää laatuaikaa itsekseni kaikessa rauhassa. Tai no en nyt ihan itsekseni vaan koiran kanssa yhdessä. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että olen istunut koneen ääressä melkein koko eilisen. Poikkeuksellisesti tosin työjuttuihin en koskenutkaan. En sormen päälläkään vaan katselin netflixistä Reigin -sarjaa. Luksusta. Eilen suunnattiin Sofin kanssa metsäänkin. Täytyihän se sienisadon määrä käydä tarkistamassa ja keräämäässä talteen ennen kuin joku muu ehtisi ensin. Hyvä saalis saatiinkin ja laitoin lähes kaikki suppikset suoraan kuivuriin ja odottamaan talvea. Tälle päivälle siitä jäi kastikesienet. Tänä aamuna on otettu rennosti. Sofillakaan ei ollut mikään kiire ulos eilisen ulkoilun jäljiltä ja saimme rauhassa nauttia aamukahvit. Mikään ei ole parempaa kuin se, että saa rauhasssa herätä ennen päivän touhuihin ryhtymistä.

Tästä huomaa sen, että eläimestä kun kirjoittaa niin sitä tekstiä ei kannata koskaan laittaa tulemaan ajastuksella ulos. Eläimen tila kun voi muuttua ihan koska vaan ja täysin arvaamatta. Meillä saattoi olla hetken se terve koira , koska juoksut alkoivat. Mutta juoksujen alkaminen toi esille myös sen varjopuolen, joka kehkeytyikin kohtutulehdukseksi. Tila oli lääkärin mukaan lähtenyt todennäköisesti kehkeytymään joko heti juoksujen loputtua tai jo niiden ollessa päällä. Onneksi saatiin Sofille siis eläinlääkäri aika eilisillalle. Ajat olivat myöhässä hätäsektion vuoksi, mutta enpä vielä siinä vaiheessa edes tiennyt, kuinka kipeä Sofi todellisuudessa olikaan. Kun meidän vuoro oli, alkoi koko tilanne selvitä hyvinkin nopeasti. Leikataanko, kysyivät minulta. Vastasin vain, että leikataan jos on suurempi todennäköisyys selvitä. Päässä kuitenkin kummitteli koko ajan, että Sofin sisko kuoli märkäkohdun poistoon kohdun ollessa epämuodostunut ja sitä kun ei saanut leikattua irti. ...

Olin heinäkuun loppu puolella leirillä ja sieltä kotiuduttua meni muutama päivä ja meidän koiralla, Sofilla alkoi juoksut. Mikä tuuletus ja riemu! Joku saattaa tässä vaiheessa olla hieman ihmetellä sitä, että kuka hullu haluaa juhlistaa koiran juoksujen alkamista. Niin... Kuullostaahan se näin jälkeenpäin ajateltuna varsin tyhmältä.. Tosin meille juoksujen alkaminen tarkoitti vain yhtä asiaa: Meillä on täysin terve koira. Meidän neidillähän on ollut korvatulehdus kierre ihan pienestä pitäen. Niistä ja niiden hoidoista ja ongelmistä olen kirjoitellut täällä , täällä , täällä ja täällä . Lisäksi on aina epäilty, että Sofi olisi allerginen yksilö, jonka takia saimme pitkään etsiä toimivaa ruokavaliota koiralle. Siitäkin on tullut kirjoitettua enemmän vähemmän ainakin täällä ja täällä . Tämä ei kuitenkaan ollut se oleellinen asia (Ehkä) vaan se, että juoksujen alkaminen kuuden vuoden ikäisellä koiralla on aika harvinaista.  Olemme koko ajan luulleet, ettei sillä...

Olen ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen yksin kotona kokonaisen viikon. Mies on jossain päin Suomea hyppimässä pitkin metsiä. Voin kertoa, että on hieman orpo olo ja ikäväkin alkaa jo painamaan päälle. Tämä reissu on ollut jo pitkään tiedossa ja oman työni takia olen joutunut hieman järjestelemään töitä niin, ettei tarvitsisi koiran ulkoiluttajaa erikseen. Mikä pelastus kun esimies antoi siunauksensa sille, että sain tehdä tälle viikolle henkilökohtaiset varaukset kalenterin tyhjiin aukkoihin. Niin.. Tämä on näitä työajattoman työn huonoja puolia, mutta samalla se on kuitenkin niitä hyviä puolia. Aika usein kun tulen töistä kotiin, nautin hiljaisuudesta. Mutta nyt hiljaisuus ei ole samalla tavalla nautinnollista vaan ehkä jopa häiritsevää. Olisi paljon asiaa, mutta ei puhekaveria. Voi koira parkaa, kun joutuu kuuntelemaan jokaisen höpinän.. Tällä viikolla olenkin siis jäänyt itselleni kiinni: Turhanpäiväisestä lässytyksestä (Mitä mamman muru jne.) Pakollisesta hiljai...

Pääsiäinen on nnyt takana ja lomat lusittu. Kohta pitäisi harita jälleen liikkeelle lähtemistä ja töihin suuntaamista. Ihan kiva palata töihin, mutta olisin ehkä mieluummin palannut sinne.. Noh, vaikka huomenna. Pääsiäiseen onkin mahtunut kaikenlaista. Tässä muutamia väläähdyksiä meidän pääsiäisestä. Rakastan kukkia. Aika usein meidän keittiön pöytä vain muistuttaa enemmän vuorta kuin pöytää. Se kun sattuu olemaan ensimmäinen paikka koko asunnossa mihin pystyt tyhjentämään kädet kun tulet ulko-ovesta sisään. Pääsiäisen aikana sain kuitenkin siivottua. Sain siivottua joulun pois olohuoneesta ja keittiön ikkunasta. Sain pöydän raivattua, vaihdettua siihen liinat ja muuta. Niin ja tietysti laitettua kukkia maljakkoon. Ne kukkii edelleen. Ne on oikeastaan totaalijuoppoja. Kerrankin olen osanut leikata ne oikein. Ennen lomalle järjestin lapsille töissä pääsiäismunan metsästystä. Se oli oikein hitti lapsille. Nauttivat ihan suunnattomasti ja ihan tärisivät omaa vuoroaan odottaessa....

Kalenteri huutaa punaista. Yritäpä siinä sitten sovittaa sinne kaikki tärkeät ja vähän vähemmän tärkeät asiat. Niin ja ne pitämättömät vapaapäivätkin pitäisi sinne sijoittaa ja lomat. Nautin toki omasta työstäni jja en vaihtaisi sitä mistään hinnasta. Työni vuoksi olen vain alkanut vihaamaan kevättä.. En vihaa kevättä siksi, että kuraa ja hiekkaa on jälleen joka paikassa. Niin ja kohta alkaa vielä karvanlähtökin koiralta. En vihaa kevättä senkään vuoksi, että luonto alkaa pikku hiljaa heräämään henkiin ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. En vihaa kevättä siksi, että juuri nyt tuolla on synkkää, kosteaa ja kylmää. Vaan vihaan kevättä siksi, että joka vuosi kalenteri huutaa punaista juurikin näillä kohdin. Toki tässä kuussa alkaa taas vapailla ja muutamalla vuosilomapäivällä rytmitetty vapaajakso, mutta ne työt mitä sillä ajalla on täytyy hoitaa taas jossain toisessa kohtaa. Yritän löytää kalenterista paikat kaikelle sille työlle, joka pitäisi tehdä. On palaveria ja muuta. Tunt...

Taas on koiraneiti käytetty lääkärissä. Tälle päivälle oli varattu kontrolliaika korvatulehduksen vuoksi. Ja olipahan taas matka eläinlääkärin luokse sellainen, että oksat pois. Ensin Sofi oli vahvasti sitä mieltä, että hän haluaa vain pyöriä lumessa ja ettei mihinkään ole kiire. Autoon päästyä alkoi varsinainen huutokonsertti, joka kestikin sitten melkein koko matkan. Vihdoin ja viimein kun pääsimme eläinlääkärin parkkiin, neiti päätti huutaa kuin sikaa olisi tapettu. Hävetti niin paljon kun ohikulkijat kääntyivät katsomaan pitkään ja pahasti. Reilu koira ja sitä rataa. Sisällä neiti olikin kuin kotonaan. Onneksi. Edellisellä kerralla Sofi yritti päästä sieltä pois. Toki nyt oli eläinlääkärillä uudet tilat, jotka olivatkin huomattavasti mukavammat, myös minun mielestäni. Kontrolli meni hyvin ja korvat olivat puhtaat. Tai no puhtaat ja puhtaat, mutta bakteereja ei enää ollut ja hiivakin sallituissa rajoissa. Ei siis uutta antibiottikuuria. Hyvä niin. Korvan putsaamista siis jatket...

Alkuviikosta lähdettiin Sofin korvien takia eläinlääkärin puheille. Sen verran reppanalta ja kipeältä tuo näytti roikkuvan korvansa ja jatkuvan pään ravistelunsa kanssa. Hyvä, että mentiin ja näin jälkiviisaanhan on vielä parempi sanoa, että olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin.. Korvatulehdushan sieltä löytyi ja kun siinä kyselin lääkäriltä, että voisiko se johtua jostain ruoka-aineesta, pudisteli tämä vain päätään. Ei kuulemma ollut koskaan nähnyt allergian puurouttavan vain toista korvaa. Korvatulehdus oli puhtaasti hiiva- ja bakteeriperäinen. Onneksi näin. Ei tarvitse taas käydä ruoka-aineita läpi vaan uskallettiin ottaa Sofin ruokalistalle jotain muutakin kuin kanaa, kalkkunaa ja lammasta.  Lääkkeitä tulikin koiruudelle sitten vähän joka lähtöön. Saatiin uusi puhdistusainepullo, antibiottipohjaiset korvatipat sekä perus pilleri-biotit. Nyt korva alkaa olla jo parempi. Onneksi, sillä lääkekuuritkin päättyvät huomisaamuun. Kontrolliin pitäisi kuitenkin mennä. Mahdollista on ...

Allergiat ovat meidän taloudessa jo arkipäivää. Niiden kanssa on totuttu elämään ja pärjäämään. Mutta alku oli hankalaa. Kaikki alkoi ilmenemään siinä vaiheessa kun siirryttiin pentu ruuasta pois. Roikkuva, kipeä korva Penturuuan jälkeen ei maha kestänyt juoniori ruokaa ollenkaan. Palattiin siis takaisin penturuokaan. Kokeilimme myös herkälle ja allergisille koirille tarkoitettua ruokaa, mutta heikoin tuloksin. Pitkään saatiin taistella ja etsiä ennen kuin löydettiin sellainen ruokamerkki, joka oli meidän koiran mahalle hyvä. Koiran ruuan vaihteluuden vuoksi pystyimme päättelemään, että allergisoivat elementit olivat härkä ja posuu. Siinä vaiheessa kun saimme Sofilta mahan kuntoon, alkoivat muut ongelmat.  Sofilla korvat rupesivat punoittamaan ja nostamaan likaa pinnalle. Lian myötä myös korvat kutisivat ja Sofi olikin jatkuvasti korviaan raapimassa. Korva roikkui alempana ja koiruus onnistuikin raapimaan korvan verille asti. Aikamme tilannetta seurattuamme veimme Sofin e...

Siitä tulee keväällä viisi vuotta kun kävimme hakemassa pienen saksanpaimenkoiran kotiin. Siis oikeasti pienen. Kaveri oli vain kengän kokoinen. Silloin kun menimme hakemaan koiraa kotiin, saimme valita kahdesta pennusta. Ensimmäinen söi pienet kivetkin lattialta, mutta tuli rohkeasti vastaan ja oli leikkisä ja sitten tämä toinen peruutti neljä askelta kun otimme yhden askeleen eteenpäin. Arka kuin mikäkin, mutta niin sympaattinen, joten valitsimme sen aran pennun.  Meidän onneksemme kevät alkoi olla jo suhteeellisen pitkällä silloin kuin toimme Sofin kotiin. Meidän talon takana on metsää reilusti ja sinne oli hyvä pennun kanssa suunnata. Ensin mentiin ilman hihnaa kaveria kantaen metsän reunaan ja aika pian olikin sitten pakko hommata hihna ja panta, sillä jos tuli toinen koira vastaan, otti meidän neiti hatkat huutaen ja vauhdilla. Tosin helppohan tuo oli löytää sillä, joka kerta se oli kotiovella odottamassa. Ja ihan pienestä pitäen Sofi on kulken...

Meillä arki alkoi eilen miehen rientäessä töihin. Minullakin on vapaita vielä tämä ja huominen ja sitten työt kutsuisivat muutamaksi päiväksi ennen lomaa. Meidän piti päästä vuoden alusta lähtemään ulkomaille, sille ensimmäiselle yhteiselle reissulle, mutta näyttääpi pahasti siltä, että koko homma taitaa mennä reisille. Tosin sekään ei ole meille mitään uutta. Matkoja kyllä saisi vielä, mutta koiran hoito on se suurempi ongelma... En yhtään muista kuinka paljon olenkaan kertonut meidän koiraneidistä, joten kerron uudestaan. Sofi on melkein 5-vuotias saksanpaimenkoira, joka on allerginen vähän sille sun tälle. Ehkä sen vuoksi emme haluaisi laittaa neitiä reissun ajaksi koirahoitolaan vaan haluaisimme tutun koiran hoitajan, jolle ei tarvitsisi selittää ruoka-aineita tai määriä. Kuitenkin nyt näyttää siltä, että jos reissuun mielii, pitäisi hoitolaan koira laittaa. Ja rentoudu siinä sitten kun koira olisi täysin vieraassa paikassa ja sitä rataa. Taitaa tosin vaihtoehdot olla vähiss...

No niin, teknisten ongelmien vuoksi voittoon.. Puhelin kävi kahden viikon huollossa ja kuinka orppo olo olikaan ilman sitä. Noh tästä syystä haasteen suorittaminen on oollut hieman takkuista, koska kuvan laatu. Noh. Tietäähän sen jokainen. Kuvat saatu otettua aina jollakin aika välillä, mutta koska en ole ajan kanssa ehtinyt istumaan koneelle niin pahoitteluni venähtäneestä päivitystauosta haasteen suhteen. Tässä se kuitenkin olisi, nimittäin Mainio Marraskuun -haasteen toinen kuvapäivitys. Niin ja tosiaan. Haastehan on osa facebookin Bloggaajien Blogiyhteistyöt - BB-kamut -yhteistyötä. Ja vielä alku viikosta saatetaan haaste ajantasalle ja myös viime viikko samalla pakettiin ja tänne katseltavaksi. Joten pysykää siis kanavalla. Irja Askola: Pyhän kanssa piilosilla Harmaa arki, todellakin. Puhelin lähti huoltoon. Ja tietysti juuri silloin kuin sitä olisi kaikkein eniten tarvinnut. Siis oikeasti. Illalla olisi ollut eräs tilaisuus töissä johon olisin tarvinnut kameraa, joka...

Meillähän on siis koira, jos en ole sitä vielä kertonut. Se on omalla tavallaan varsin ihana, mutta sitten on näitä aamuja kun meidän kemiat ei kohtaa sitten millään. Minkä lie uhma-aika.. Taas. Tämän aamun painien jälkeen on ranteet täynnä mustelmia ja naarmuja. Olisi halunnut leikkiä ruusunterälehdillä, jotka lähtevät meiltä tod.näk. eteenpäin. Ainakin toivottavasti. Niin ja sen jälkeen meni kaveri mun kassille. Että tällainen aamu. Olisiko jollain siis helppoa rukkasten teko-ohjetta?

Olen nyt kahtena aamuna saanut todea, että kaikkein paras herätyskello on sellainen nelijalkainen kello, joka pitää varmasti huolen, että heräät aamuun oikeasti hyvän tuulisena ja hymy huulilla. Maanantai aamun herätys oli jostain kumman syystä varsin ongelmallinen. Kyllähän kännykän herätys piipitti ja ihan tuplana, mutta jostain syystä onnistuin kuitenkin sammuttamaan nuo kellot ja kääntämään kylkeä ja jatkamaan unia. Liekö fyysisesti raskas viikonloppu vaati verojaan heti maanantain kunniaksi. Vaan mitä teki meidän koiraneiti? Siihen se tuli viereen tuijottamaan. Tuuppi hieman kuonolla kunnes avasin silmiä hieman ja saman tien oli varsinainen suutelunäytös päällä. Ja kun oli pussailtu riittävästi, päätti heiti puskea ja hieroa päätä peittoa vasten. Ja tietenkin vain puoliksi sängyssä löhöten. Hymy huulilla siinä sitten hetken rapsuttelin toisen päätä ja keräsin voimia, että pääsen sängystä ylös aamukahvia keittämään. Tiesin nimittäin, ettei päivästä tulisi yhtään mitään ilman k...

Puoli maraton on nyt onnellisesti takana. Matkahan ei varsinaisesti ollut pitkä, sillä luistelua tuli kaiken kaikkiaan vaan 21 kilometriä. Maaliinkin pääsin omassa ennätysajassa (1:10:29) ja sijoituin omassa sarjassani toiseksi. Vaikka matka ei määrällisesti ollut kovinkaan pitkä, oli se fyysisesti rankka. Mäkiä oli hurjan paljon ja eihän tällä etelän immeisellä noissa mäki nousuissa ole tekniikka kohdallaan. Hmm.. Lenkit joita tulee kotona päin luisteltua on varsin aakeita laakeita ja niiden varrelle saa etsiä mäkiä ihan urakalla. Noh jos ensi vuonna lähden kisaan mukaan, teen pelkkää mäkitreeniä ja vielä sillä periaatteella, että mäki ylös ja heti alas ja ei kun uudestaan.  Kyllä siinä jossain vaiheessa kävi mielessä, ettei musta vaan ole luistelemaan loppuun asti. Kyllä siinä taisin rukoukset yläilmoihin heittää, ettei millään muulla ole väliä kuin että maaliin asti pääsisin. Niin että enpäs sitten osaa sanoa, että pääsinkö maaliin Pyhällä Hengellä vai ihan sillä perinteisellä ...

Vihaan aamuja. En tykkää yhtään siitä, että herätyskello repii sängystä ylös juuri sen parhaimman unen aikaan. Aina en edes pääse sängystä ylös silloin kuin kello soi. En päässyt tänäänkään, joten olen edelleen kotona kahvikupin ääressä. Menen töihin siis hieman myöhemmin. Iltarytmi on ihan sekasin loman jäljiltä ja olen pari viikkoa ehtinyt olemaan jo töissäkin. Mutta mutta. Jos pääsen illalla laittamaan ruokaa vasta aikaisintaan puoli yksi puoli yksitoista ja sen jälkeen vielä syödään ja katsotaan telkkaria niin kello huitelee joka kerran jossain aika pitkällä ennen kuin nukkumaan asti pääsee. Niin ja yöllä tulee herättyä muutaman kerran kun koira räksyttää ikkunassa. Joku siis liikkuu pihalla. Pomppaa siinä sitten ylös ja hiljennä koira ja takaisin sänkyyn. Pyörit ja et saa unta. Ja kun juuri nukahdat ja vaivut uneen, kello soi. Vihaan aamuja. Onneksi on aamukahvi.

Pitkän työpäivän jälkeen, kun ei luistelemaan päässyt, päätin näin iltasella käydä koiran kanssa hieman pidemmän lenkin. Kokeilin juosta. Koska kipua ei kantapäisssä tuntunut, päätin juosta hieman pidempään. Edellisestä juoksusta onkin kulunut jo hieman pidempi aika. Jalkojen kivut, kun ovat rajoittaneet juoksemista. Ihana tunne, kun ei koske. Huomen aamulla voi olo olla hieman toinen. Ainut harmistus olikin se, että vaatetta oli ihan liikaa päällä juoksemista varten. Hieman olisi saanut olla kevyempi vaatetus. Pääasia on minulle kuitenkin se, että näen miten koiruus nauttii vauhdista. Kyllä sen kanssa juostaan ja suhteellisen paljon. Pitkää matkaa en uskalla vielä juosta. Kokeillaan ensin pienillä matkoilla. Jalkojen kivut, kun on niitä mistä en yhtään tykkää. Rajoittaa elämistä ja olemista niin paljon. Pieni juoksulenkki teki kyllä itsellekin hyvää. Ihan erilainen tunne on juostessa kuin mitä on luistimien kanssa viilettämisessä. Ja etenkin nyt kun tiet on märät ja vettä tulee...

Voit aloittaa lukemalla erään tuttavani blogia, jossa hän kertoo perehtyvänsä uuden kotinsa kodinkoneisiin ja muihin laitteisiin. Noh kaikkihan ei ole mennyt ihan niin kuin strömsössä. Siis oikeasti. Minulla on kylläkin ollut ihan äärimmäisen nautinnollisia lukuhetkiä, kun olen saanut hekottaa ja virnuilla ja lisäksi nauraa vedet silmissä. Mahtavaa ja kiitos blogin pitäjälle, joka jaksaa meille kirjoittaa kaikesta tuosta ihmeellisestä kodinteknologiasta mitä heiltä löytyy. Innolla siis odottelen lisää. :) Muistattekos tämän? Olemme miehen kanssa sopineet, että minun ei tarvitse ymmärtää kodinkoneita ja muita laitteita tai osata olla niiden kanssa, niin kauan kuin ne toimivat sähköllä. Tulen niiden kanssa kyllä toimeen, mutta usein yritän lämmittää uunia valolla ja sitä rataa. Lisäksi tunnetusti minun pinnani on suhteellisen lyhyt ja napsahtaa helposti poikki, joten pienet, ikkunasta mahtuvat sähkölaitteet saattavat toisinaan joutua vaaraan, etenkin jos he ovat toimimisen kanss...

Kesä tulee ja meidän visiitit koirapuistossa lisääntyy. Koiramme kun nauttii suunnattomasti puistossa olemisesta ja päivässä saattaa useampikin tunti vierähtää puistossa palloa tai keppiä viskoen. Yleensä sitä itse tulee vain pönötettyä paikoillaan, mitä nyt tulee liikuttua sen verran, että kävelee puistoon ja takaisin kotiin tai siirtyy muutaman askeleen verran kohti palloa tai keppiä ellei otus tuo sitä suoraan jalkoihin. Meidän lähikoirapuistosta löytyy kuitenkin muutama penkki, joten päätin kerrankin yhdistää hyvin ja hyödyn ja ottaa itseä niskasta kiinni. Jos kerran koira jaksaa juosta niin miksi minä en käyttäisi aikaa hyödyksi. Penkkejä katsellessa mieleen tulikin heti muutama liike, joita niitä apuna käyttäen pystyisi helposti tekemään. Neljä liikettä penkeille ja kolme seisten. Ei huono. Yhden liikkeen jälkeen tuli toki heitettyä koiralle vuoroin palloa ja vuoroin keppiä, mutta eipä mennyt ainakaan puistossa oloilu minun kohdaltani paikalla pönöttämiseen. Tästähän voisi...