Rapatessa Roiskuu

Taas on se aika vuodesta, kun nuoret miehet lähtevät intoa ja jännitystä puhkuen ja nuppi lähes kaljuna valtion palvelukseen. Ehkäpä heillä on mielessään se, kuinka uniformut saavat tyttöjen jalat veteliksi ja polvet notkahtamaan heitä kohti. Uniformut kuulemma jostain syystä vetävät naisia puoleensa kuin jokin magneetti. Toisaalta tuo armeijan harmaa uniformu ei ole enää lähelläkään harmaata vaan lähinnä se tuo mieleen kurkkusalaatin värityksensä puolesta. Nuori alokas saa karun palautuksen maan pinnalle. Pinkka pitää olla suorassa, kappi ja sänky järjestyksessä, ase tallessa ja herätyskin on talon puolesta järjestetty jo kukon laulun aikaan ellei toisinaan jopa aikaisemmin. Vaatteetkin puetaan päälle tarkkoja ohjeita noudattaen ja niistä ei saa poiketa, ei missään olosuhteissa. Kaikkien tulee näyttää samalta. Muulla ei ole väliä. Armeijan harmaissa tai siis kurkkusalaateissa miehen on toteltava, vaikka mikä olisi. Arki rytmi muuttuu täysin toisenlaiseksi ja mi...

Hei Pieni,  Sinua kaivataan. Et ole vielä täällä, vaan pilkkeenä silmäkulsmassa ja ajatuksena kaukaisena. Olisi jo kuva saada sinut luoksemme, syliimme. Tänne omaan kotiin.  Sinua odotetaan hartaasti saapuvaksi. Haluaisin sinut jo niin nähdä, katsoa oikein tarkastai. Pieni nenä ja pieni suu. Kummaltakohan ne ovat? Kummaltakohan näytät enemmän? Sinua rakastetetaan ko nyt, vaikka ei vielä ole täällä. Ajatuksissa lämpimissä sinusta pidämme huolta ja hellin sanoin sinusta puhumme. Olet pieni, olet ihme. Enkä malttaisi odottaa, että saan sinut luoksemme.  Kaipaatkohan sinä jo meitä? Mitäköhän sinä mahdat ajatella? Olemme hyviä ihmisiä, antaisimme sinulle kaiken sen rakkauden, jota meillä on ja huolenpidon, jota tarvitset.  Tulisitpa jo pian kotiin. Sydämeni pakahtuu tästä odotuksesta. Kaipaan sinua niin paljon. Ja rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. Pieni ajatukseni, aarteista kalleinpani ja salaisin toiveeni. Älä eksy matkalla kotiin. Tule...

Matka- ja ideakortit (c) PTK Auton kyydissä. Pienet mutkaiset tiet nousevat vain ylöspäin. Milloin ollaan perillä? On huono olo. Mitä ylöspäin tie nousee, sen huonommaksi olo muuttuu. Tie kapenee ja mutkittelee. Se nousee jyrkkää rinnettä ylös päin kiemurrellen kuin serpentiini. Avaan ikkunan. Ihanaa. Raitista ilma ilmaa. Juuri sitä tarvitsen. Pysähdytäänkö? Seuraava levike ja auto parkkiin. Nousen ylös. Venyttelen. Mies avaa kontin. Istumme yhdessä kontin reunalle. Avaamme termarin ja kahvin tuoksu leijailee ilmassa. Maistuiskos? Kysymys jää leijumaan ilmaan. Hymyilen ja lohkaisen palan suklaata. Mikä nautinto! Tunturikahvit suklaan kera.

Mitä enemmän ulkona sataa vettä, sitä helpommin sytytän kynttilät palamaan. Mukamas tuovat lämpöä. Ennen vanhaan saatoin avata kirjan ja käpertyä sohvan nurkkaan. Nykyisin kaivan esille virkkuukoukun ja lankakerän. Istun hiljaisuudessa ja työ eteneen tasaseen tahtiin. Vaihdan välillä lankaa ja afrikan kukkia syntyy toisensa jälkeen pinoon odottamaan. Kun tapasin jokin aikasitten kummini pitkästä, pitkästä aikaan, syttyi uusi palo virkkaamiseen ja helppouteen. Vierailulta oli kiva tulla kotiin uusien ideoiden kanssa. Ompelukonekin odottaa vielä putsaushuoltoa ja lainakone seisoo pöydällä kuin huutaen ompelemaan. Kaavat ja mallit ovat vielä hukassa. Kaikkea kivaa olisi halu tehdä, mutta sitä aika siihen kaikkeen revitään? Kaivoin tänään esille viime talvena aloittamani virkkuutyön. Jos saisin sen nyt syksyllä valmiiksi ja ajankansa vielä eteenpäin. Toivon hartaasti, että se kenelle se sitten päätyykin osaisi arvostaa pitkään kestänyttä projektia ja pitäisi tuosta projektistani hyvän h...

Mies tekee töitä, istun ja ihmettelen. Luen päivän lehdet, paketoin lahjat. Kuinkahan monta kertaa olen istunut tämän saman pöydän ääressä ja ihmetellyt ajan kulua ja maailman menoa. Kello on niin paljon, ettei kotiin kannata mennä kiusaamaan koiraa ennen kuin pitäisi taas lähteä liikenteeseen. Muistelen siis menneitä tämän saman pöydän ääressä. Kuinkahan monta kertaa olen tämän saman pöydän ääressä lukenut tenttiin tai kirjoittanut esseetä? En enää edes muista. Olen istunut tämän saman pöydän ääressä päätä pöytään hakaten niin englannin kuin ruotsinkin kirjojen kanssa. Nämä ihanat ihmiset ovat korjanneet kielioppivirheitä ja kertoneet miten sanat kirjoitetaan. He ovat yrittäneet saada minut ymmärtämään miten joku sana taipuu. Tämän saman pöydän ääressä olen lukenut psykologiaa ja sosiaalipolitiikkaa unohtamatta kirkkohistoriaa. Täällä on naurettu vedet silmissä ja juoruttu. Suunniteltu tulevaisuutta ja juotu kahvia. Iloittu yhdessä pienistäkin asioista. Tämän saman pöydän ä...

... tai ainakin melkein.  Uusi blogi ja uudet kuviot. Näin tosiaan ajattelin ensin, mutta jäin sitten miettimään tarkemmin. Edellinen blogi, Tajunnanvirtaa , oli juuri sitä minua itseään. Monenlaista asiaa juuri niistä asioista, jotka minua kiinnostavat. Jotenkin vain ajauduin umpikujaan sen kanssa, joten ajattelin, että on helpompi  aloittaa puhtaalta pöydältä kuin yrittää hakata päätä pöytään. Huomattavasti helpompaa.  Tajunnanvirtaa -blogi pysyy kuitenkin matkassa mukana, sillä sinne olen kirjoitettut mutamaa sarjaa, joiden kirjoitusta jatkan sinne entiseen malliin. Nuo kirjoitukset ovat täälläkin luettavissa, kunhan saan siirrot tehtyä. Yläreussa on sivu-palkki, jonka kautta pääsee lukemaan Teoriaa Miehestä ja Arjen teologiaa -sarjaa. Lisäksi siellä kummittelee sekailaista seurakuntaa, johon siirtelen ehkä niitä mielestäni parhaista ja hauskimpia kirjoituksia, eli juuri sitä tajunnanvirtaa.  Tervetuloa siis seuraamaan tyhjentyneen pöydän jälkeistä l...